Koheltajasta kummitukseksi

Brittikomedian jäljillä -podcastissa on tänään aiheena Michael Crawford eli alkuperäisen Lontoon musikaaliversion Oopperan kummitus. Onko joku teistä sattunut näkemään sen 1980-luvun puolivälissä? Ensi-illasta tulee tänä vuonna 40 vuotta. Yllä olevassa kuvassa on puolestaan vuoden 1925 elokuvaversion kummitus - siitä tuli viime syksynä 100 vuotta. Oopperan kummituksen tarina on jännittävä - ja mahdollisesti tosipohjainen. Pariisin Oopperassa tosiaan tapahtui kummallinen tapahtumasarja, josta kertoo Gaston Lerouxin kirja vuodelta 1910. 1800-luvun loppupuolella oopperatalossa alkaa tapahtua outoja onnettomuuksia, joiden aiheuttajaksi paljastuu jossain teatterin rakenteissa ja alla olevissa katakombeissa asusteleva mies nimeltä Erik. Kirja on käännetty suomeksi ja on todella mielenkiintoista luettavaa.

Varsinaisesti Oopperan kummitus tunnetaan musikaalina, jonka sävelsi Andrew Lloyd Webber silloiselle vaimolleen Sarah Brightmanille. Kummituksen rooliin valittiin mutkittaan prosessin jälkeen mitä epätyypillisin näyttelijä, Michael Crawford, joka siinä vaiheessa tunnettiin Englannissa lähinnä roolistaan Frank Spencerinä huippusuositussa sitcomissa Some Mothers Do Ave Em.

Valintaa pidettiin katastrofaalisena - kunnes ensi-illassa Michael Crawford yllätti kaikki. Arvostelut olivat ylistäviä ja musikaali Oopperan kummitus aloitti voittokulkunsa, joka on jatkunut tähän päivään asti.

Michael Crawford on poikkeuksellinen henkilö ja taiteilija. Brittikomedian jäljillä -podissa hänen uraansa sivuttiin jo ensimmäisen kauden ensimmäisessä jaksossa Some Mothers Do Ave Em eli Kellä on, Kellä ei -sarjaan liittyen, mutta hänen persoonansa ja uransa ovat paljon isompi kokonaisuus kuin päältä arvaisi. Tähän podcast -jaksoon olemme todella syventyneet ja lopuksi on luvassa monia yllättäviä paljastuksia. Kerromme esimerkiksi, että Michael Crawford on kokenut hienoja hetkiä myös Helsingissä - eikä ihan heti arvattavista syistä! Kannattaa ehdottomasti kuunnella ja perehtyä muutenkin Michael Crawfordin uraan. 

 

Varhainen Sinkkuelämää Britanniasta - sarjasuositus!

Oletteko törmänneet tähän sarjaan? En ole varma onko sitä lähetetty Suomessa. Sarja on vuodelta 1981 ja aidosti hauska ja yllättävän nykyaikainen sarja kolmikymppisestä Gemmasta, joka heittää uskottoman poikaystävänsä pellolle. Samaan aikaan Gemman viisikymppinen leskiäiti heittäytyy 35-vuotiaan miehen kanssa suhteeseen. Gemman yläkerrassa taas kämppäävät parikymppiset tytöt eivät muusta puhukaan kuin miehistä. Carla Lanen kirjoittama sarja on monessa suhteessa kuin tästä päivästä (Gemma pyöräilee, käy kahviloissa, ei arvosta materiaa vaan henkisiä arvoja), mutta taustalla olevan sen ajan brittiyhteiskunnan ajattelu on jäätävän konservatiivista. Onko nainen olemassa vain suhteessa mieheen, onko sinkkuna elävän naisen elämällä mitään arvoa ja miksi nainen ylipäänsä valitsee elämän ilman puolisoa ja perhettä?  Omana aikanaan luultavasti melko rohkea sarja on kuitenkin viihdyttävää katsottavaa ja kuvaus on äärimmäisen rauhallinen värisävyiltään ja klassinen taustamusiikki tekee katsomisesta jotenkin erityisen merkityksellistä. - Ja miksikö itse päädyin tähän sarjaan? No tietysti podcastimme takia! Brittikomedian  jäljillä -podcastin ensi viikon jakso liittyy Felicity Kendaliin, joka muuten Suomessa tunnetaan ehkä paremmin Puutarhaetsivät -sarjasta, jossa hän oli Pam Ferrisin kanssa. Ja Solo näkyy siis Youtubesta. Teksitykset saa päällee CC-logosta oikeasta alalaidasta, mutta enkku on melko helppoa, joten luulisin että moni pärjää ilmankin. 

 

Michael Crawfordin hämmästyttävä ura

Kuva: BBC/Some Mothers Do Ave Em (1973)

Tässä kurkistus siihen, mitä ensi viikolla on luvassa Brittikomedian jäljillä -podcastissa! Podin tekemisessä oli viikon tauko, kun Hanna, eli toinen meistä keskustelijoista ja tekniikasta vastaava Alarik olivat flunssassa. Eilen saatiin vihdoin kuunneltavaksi ensi viikolla tuleva jakso, jossa on aiheena Michael Crawford! Ensinnäkin: yllä oleva kuva on aidossa tilanteessa otettu ja näyttelijät Michael Crawford ja Michele Dotrice todella ovat tuossa tilanteessa. Sitcomissa Some Mothers Do Ave Em stuntti-temput tehtiin itse. Yleensä niissä oli mukana vain Michael Crawford mutta tällä kertaa myös Michele Dotrice. Jaksossa nuoren parin autoretki saa hurjan käänteen, kun aviomies Frank Spencerin huterissa käsissä auto peruuttaa vahingossa kielekkeelle. Michele Dotrice oli haastattelussa vieläkin kauhuissaan tästä tempusta. Kun hän oli vanhempiensa kanssa katsonut jaksoa televisiosta ensimmäistä kertaa, äiti oli yllättänyt sen päätteeksi tyttärensä antamalla korvapuustin ja sanomalla "you silly girl!". Michele ihmettelee itsekin, miksi ylipäänsä suostui kohtauksen tekemiseen. 

Michael Crawfordille hurjat temput olivat tavallisia. Sieltä seurasi sitcomin valtava suosio (yli 25 miljoonaa katsojaa joka viikko) ja ura eteni vähitellen teatteriin, jossa Crawford hämmästytti ensin trapetsilla kävelevänä ja laulavana P. T. Barnumina ja sitten päätyössään Andrew Lloyd Webberin Oopperan kummituksena Lontoon alkuperäisessä tuotannossa vuodelta 1986.

Michael Crawfordin ura on hämmästyttävä ja henkilönä hän on niin salaperäinen ja moniulotteinen, että tämän jakson eteen on tehty harvinaisen paljon työtä. Ensi viikolla sen pääsee kuuntelemaan!

 

Penkkaripäivän satoa

Olipa meillä tänään hyvä tuuri! Saavuimme työhuoneelle juuri sillä hetkellä, kun penkkariautoja alkoi virrata pitkin Mechelininkatua matkallaan Kaivopuistoon, josta penkkariajelu alkoi. Karkkia lenteli autoista aivan uskomaton määrä! Pakkohan ne oli heti kerätä maasta ja niitä kertyikin varmaan melkein kilo! Lisäksi meillä sattui tänään olemaan vuoden eka käsikirjoittajien kokous, joten tarjoilut sinne järjestyivät ihan tyhjästä. Kiitos ihanille abeille! On aina yhtä sykähdyttävää nähdä ja kuulla abeja, kun he matkaavat kohti merkityksellistä kevättä - kun kaikki on vielä edessä ja maailma avoinna kaikkien unelmille.

 

Käsikirjoittajat liikkeellä

Jussi Lähde täytti 60 vuotta. Juhlajulkaisun Suomi 2035 julkistustilaisuudessa paneeli Rosebudissa. 

Kuva: Tilda Korkeela. 

Sähkeet Uutiskomediashow on nyt talvitauolla. Käsikirjoittajien muussa elämässä riittää kiireitä ja medialle onkin viime viikkoina riittänyt tapahtumia ja uutisia niin kotimaan politiikan kuin ulkomaanpolitiikan tiimoilta. Viime viikkoina toimittajamme ovat olleet mm. Käänne-festivaaleilla ja VATT:n Talouspolitiikan arviointineuvoston tuoreen julkaisun esittelytilaisuudessa. Lisäksi yksityisemmällä sektorilla politiikan ja elinkeinoelämän moniottelija Jussi Lähteen 60-v syntymäpäivillä oli julkaisutilaisuus mielenkiintoisesta Suomi 2035 -juhlajulkaisusta, jossa erilaiset politiikan toimijat kirjoittivat visionsa siitä, millaisessa Suomessa yhdeksän vuoden kuluttua elämme. Esimerkiksi pitkäaikaisella politiikan toimittaja Unto Hämäläisellä oli lehdessä mielenkiintoinen artikkeli siitä, kuinka vuoden 35 vaaleissa vastusten ovat Riikka Purra ja Sanna Marin, mutta missä puolueissa ja kumpi voittaa? 

Mielenkiintoisia tilaisuuksia ja keskusteluita näissä tilaisuuksissa - geopolitiikkaa unohtamatta. Myös UPI:n suuri Venäjän vaikuttamista Suomessa käsitellyt "Pehmeästi pedattu mutta kova nukkua" -raportti oli hyytävää kuultavaa ja luettavaa. 

Sähkeet Uutiskomediashown käsikirjoittajat siis ovat monet toimittajia. Vakituiseen tiimiimme kuuluu 5-7 henkilöä, mutta satunnaisten kirjoittajien määrä on laajempi. Itselläni Sähkeiden tuottajana on vastuu valvoa sitä, että jutut ovat aina tosipohjaisia - vaikka toki komediallisesta näkökulmasta ja siksi ihan höpöjä. Samoin valvon, että jutut ovat itse keksittyjä (ei tekoälyä eikä somesta muilta kuultuja) ja samoin sitä, että kaikki poliittiset kannat ovat neutraalisti edustettuja. Olemme täysin sitoutumaton toimija. Siksi emme ole myöskään julkisen tuen tai minkään muun rahoittajan tukemia; sen päätimme jo alun perin. Ulkopuoliset rahoittajat voisivat vaikuttaa sisältöön ja nyt sisältöä valvotaan vain journalistisin periaattein, ei kaupallisia tahoja miellyttäen.

VATT:in seminaarista - Sähkeiden käsikirjoitustiimiläisen kuva.