Näyttelijä Richard Briers ja tupakanpolton vaarat

Brittikomedian jäljillä -podcastissa aiheena on tällä viikolla näyttelijä Richard Briers, joka kuoli keuhkoahtaumaan 79-vuotiaana 2013. Kotimaassaan Britanniassa hän on ollut tupakoinnin vastaisen kampanjan esikuva, sillä näyttelijä koki itse aiheuttaneensa oman sairastumisensa ja sinänsä ennenaikaisen kuoleman. Briers aloitti tupakoinnin jo teini-iässä ja poltti paljon, hyvin paljon. Briersin lapset muistelevat, miten tupakka, piippu ja muut tuotteet olivat aina läsnä, sillä stressaantunut näyttelijäisä tarvitsi savukkeita rauhoittamaan hermojaan. Kun Briers meni oireiden takia lääkäriin noin 10 vuotta ennen kuolemaansa, lääkäri sanoi, että näyttelijän pelastaa pyörätuoliin joutumiselta vain välittömästi alkava tupakasta luopuminen. Briers lopetti silloin heti, ja tytär muistelee, miten vaikeaa se oli juuri ennen vaikean näytelmän ensi-iltaa. Valitettavasti siinä vaiheessa oli jo liian myöhäistä pysäyttää sairauden etenemistä. Rakastettu näyttelijä oli mukana monissa eri brittitelevisio-ohjelmissa. Suomessa hänet muistetaan mm. Laakson kuninkaan Hectorina ja jotkut ehkä myös 1970-luvun sarjasta The Good Life (Täyttä elämää), jossa pariskunta Tom ja Barbara elävät omavaraistaloudessa lähiön rivarissa. 

Richard Briersin kuolema oli kova isku myös näyttelijäkollegoille ja ystäville kuten The Good Life -sarjan Penelope Keithille ja Felicity Kendallille. Aiemmin ryhmästä oli poistunut jo Paul Eddington (tuttu Kyllä herra ministeri/pääministeri -sarjoista), joka puolestaan kärsi harvinaisesta ihosyövästä. Eddington ja Briers olivat parhaita ystäviä jo 1970-luvun alusta asti ja näyttelivät yhdessä vielä 90-luvun alussa ennen Eddingtonin aivan liian varhaista kuolemaa v. 1995. Näistä brittinäyttelijöistä ja monesta muusta voi kuunnella lisää tarinointia podcastissa Brittikomedian jäljillä.

 

Syntymäpäiväkakku podcast 1-v

Podcastimme Brittikomedian jäljillä täytti toissa viikolla yhden vuoden! Juhlistimme sitä kakulla, johon omakätisesti askartelin julisteemme brittiterrierin, jonka esikuvana on toimistokoiramme Nanna-westie. Syntymäpäivissä Nanna ei vieraillut tällä kertaa, mutta usein se tuolla takana olevalla ikkunalla seuraa Mechelininkadun liikennettä.

Kakun teko oli oikeastaan aika hurjaa. Sokerimassalla kuorruttaminen on varmaan monelle tuttua, minulle ei. Ostimme K-supermarket Kasarmilta sinistä elintarvikeväriä ja yhden sokerimassatangon. Sitten alkoi sottaaminen! Vaikka meillä pandemia-ajoista lähtien on pyörinyt muovisia suojakäsineitä toimistolla, nyt niitä ei tietenkään löytynyt. Koska kakku piti saada valmiiksi, ei auttanut muu kuin iskeä kädet suoraan massaan ja elintarvikeväriin ja alkaa pyöritellä. Leikkasin ensiksi parin sentin palasen Nannaa varten ja loppuun massaan aloin hieroa sinistä väriä. Kaulinkin muuttui keveästi siniseksi, mutta käteni vielä pahemmin. Hinkkasin väriä niistä koko tulevan viikonlopun, haha! Otimme videolle kakuntekoprosessin ja se taitaa vieläkin näkyä instatilillämme Komedian_jaljilla. Sieltä sitä voi katsoa, jos haluaa nähdä amatöörimäistä leipomista. Video on niin hirveä, että poistin sen omasta sosiaalisesta mediasta, ettei konditoriatuttuni Cajsan Helmestä menetä täysin kunnioitustaan minua kohtaan sen sotkemisen seurauksena. Hyvältä kakku kuitenkin maistui ja westie-figuureja on aina hauska muovailla. Se on minulla jotenkin hyppysissä. Tunnen westien pään mallin tavattoman hyvin, kiitos Napsu-koirani, jonka sain 12-vuotiaana. Mikään ei ole niin suloinen kuin pieni westien kallo pehmeine hiuksineen, tuuheine kulmakarvoineen ja terävine korvineen.

 

Nyt ollaan mysteerin jäljillä!

Brittikomedian jäljillä -podcast täyttää tänään yhden vuoden! Kuin sattumalta tälle viikolle osuikin erikoisjakso, jota ei suunniteltu etukäteen. Olemme parhaillaan kolmannella kaudella ja aiheena on Brittikomedioiden tähdet sarja, jossa on ollut aiheina mm. Dame Judi Dench, Michael Crawford, Pikku Britannian Matt Lucas ja David Walliams jne. Toissa viikolla aiheena oli Ronnie Barker (kuvassa keskellä), joka tunnetaan etenkin Kaksi Ronnieta -sarjasta, mutta myös The Frost Reportista, johon yllä oleva sketsi kirjoitettiin. Kuvassa vasemmalla on Monty Pythoneista tuttu John Cleese, oikealla toinen Ronnie eli Ronnie Corbet. 

Keskustelun loppuvaiheissa aloimme yhtäkkiä tajuta jotakin, jota emme olisi ennalta arvanneet. Epäilykset siitä, mistä jotkut brittisketsien piirteet ja jopa suorat käsikirjoitukset ovat peräisin, heräsivät, kun aloimme tarkastella valmistusvuosia. Lähtöoletus oli, että Suomen nuoressa televisiossa on 60-luvulla kopioitu brittiohjelmia railakkaasti. Mutta entä kun vuodet menevätkin toisinpäin? Olisivatko britit voineet nähdä suomalaisia ohjelmia? Pää meni ensiksi pyörälle, mutta sitten takaa paljastuikin paikka nimeltä Montreux, sveitsiläinen kaupunki järven rannalla. Tässä jaksossa sukelletaan tunnelmaiseen 60-luvun Montrauxihin ja paljastetaan, että tv-mies Matti Kuusla melkein lähti BBC:hin 80-luvun alussa ja että Speden Rautakauppasketsillä saattaakin olla faneja ympäri maailman.

 

Koheltajasta kummitukseksi

Brittikomedian jäljillä -podcastissa on tänään aiheena Michael Crawford eli alkuperäisen Lontoon musikaaliversion Oopperan kummitus. Onko joku teistä sattunut näkemään sen 1980-luvun puolivälissä? Ensi-illasta tulee tänä vuonna 40 vuotta. Yllä olevassa kuvassa on puolestaan vuoden 1925 elokuvaversion kummitus - siitä tuli viime syksynä 100 vuotta. Oopperan kummituksen tarina on jännittävä - ja mahdollisesti tosipohjainen. Pariisin Oopperassa tosiaan tapahtui kummallinen tapahtumasarja, josta kertoo Gaston Lerouxin kirja vuodelta 1910. 1800-luvun loppupuolella oopperatalossa alkaa tapahtua outoja onnettomuuksia, joiden aiheuttajaksi paljastuu jossain teatterin rakenteissa ja alla olevissa katakombeissa asusteleva mies nimeltä Erik. Kirja on käännetty suomeksi ja on todella mielenkiintoista luettavaa.

Varsinaisesti Oopperan kummitus tunnetaan musikaalina, jonka sävelsi Andrew Lloyd Webber silloiselle vaimolleen Sarah Brightmanille. Kummituksen rooliin valittiin mutkittaan prosessin jälkeen mitä epätyypillisin näyttelijä, Michael Crawford, joka siinä vaiheessa tunnettiin Englannissa lähinnä roolistaan Frank Spencerinä huippusuositussa sitcomissa Some Mothers Do Ave Em.

Valintaa pidettiin katastrofaalisena - kunnes ensi-illassa Michael Crawford yllätti kaikki. Arvostelut olivat ylistäviä ja musikaali Oopperan kummitus aloitti voittokulkunsa, joka on jatkunut tähän päivään asti.

Michael Crawford on poikkeuksellinen henkilö ja taiteilija. Brittikomedian jäljillä -podissa hänen uraansa sivuttiin jo ensimmäisen kauden ensimmäisessä jaksossa Some Mothers Do Ave Em eli Kellä on, Kellä ei -sarjaan liittyen, mutta hänen persoonansa ja uransa ovat paljon isompi kokonaisuus kuin päältä arvaisi. Tähän podcast -jaksoon olemme todella syventyneet ja lopuksi on luvassa monia yllättäviä paljastuksia. Kerromme esimerkiksi, että Michael Crawford on kokenut hienoja hetkiä myös Helsingissä - eikä ihan heti arvattavista syistä! Kannattaa ehdottomasti kuunnella ja perehtyä muutenkin Michael Crawfordin uraan. 

 

Varhainen Sinkkuelämää Britanniasta - sarjasuositus!

Oletteko törmänneet tähän sarjaan? En ole varma onko sitä lähetetty Suomessa. Sarja on vuodelta 1981 ja aidosti hauska ja yllättävän nykyaikainen sarja kolmikymppisestä Gemmasta, joka heittää uskottoman poikaystävänsä pellolle. Samaan aikaan Gemman viisikymppinen leskiäiti heittäytyy 35-vuotiaan miehen kanssa suhteeseen. Gemman yläkerrassa taas kämppäävät parikymppiset tytöt eivät muusta puhukaan kuin miehistä. Carla Lanen kirjoittama sarja on monessa suhteessa kuin tästä päivästä (Gemma pyöräilee, käy kahviloissa, ei arvosta materiaa vaan henkisiä arvoja), mutta taustalla olevan sen ajan brittiyhteiskunnan ajattelu on jäätävän konservatiivista. Onko nainen olemassa vain suhteessa mieheen, onko sinkkuna elävän naisen elämällä mitään arvoa ja miksi nainen ylipäänsä valitsee elämän ilman puolisoa ja perhettä?  Omana aikanaan luultavasti melko rohkea sarja on kuitenkin viihdyttävää katsottavaa ja kuvaus on äärimmäisen rauhallinen värisävyiltään ja klassinen taustamusiikki tekee katsomisesta jotenkin erityisen merkityksellistä. - Ja miksikö itse päädyin tähän sarjaan? No tietysti podcastimme takia! Brittikomedian  jäljillä -podcastin ensi viikon jakso liittyy Felicity Kendaliin, joka muuten Suomessa tunnetaan ehkä paremmin Puutarhaetsivät -sarjasta, jossa hän oli Pam Ferrisin kanssa. Ja Solo näkyy siis Youtubesta. Teksitykset saa päällee CC-logosta oikeasta alalaidasta, mutta enkku on melko helppoa, joten luulisin että moni pärjää ilmankin. 

 

Michael Crawfordin hämmästyttävä ura

Kuva: BBC/Some Mothers Do Ave Em (1973)

Tässä kurkistus siihen, mitä ensi viikolla on luvassa Brittikomedian jäljillä -podcastissa! Podin tekemisessä oli viikon tauko, kun Hanna, eli toinen meistä keskustelijoista ja tekniikasta vastaava Alarik olivat flunssassa. Eilen saatiin vihdoin kuunneltavaksi ensi viikolla tuleva jakso, jossa on aiheena Michael Crawford! Ensinnäkin: yllä oleva kuva on aidossa tilanteessa otettu ja näyttelijät Michael Crawford ja Michele Dotrice todella ovat tuossa tilanteessa. Sitcomissa Some Mothers Do Ave Em stuntti-temput tehtiin itse. Yleensä niissä oli mukana vain Michael Crawford mutta tällä kertaa myös Michele Dotrice. Jaksossa nuoren parin autoretki saa hurjan käänteen, kun aviomies Frank Spencerin huterissa käsissä auto peruuttaa vahingossa kielekkeelle. Michele Dotrice oli haastattelussa vieläkin kauhuissaan tästä tempusta. Kun hän oli vanhempiensa kanssa katsonut jaksoa televisiosta ensimmäistä kertaa, äiti oli yllättänyt sen päätteeksi tyttärensä antamalla korvapuustin ja sanomalla "you silly girl!". Michele ihmettelee itsekin, miksi ylipäänsä suostui kohtauksen tekemiseen. 

Michael Crawfordille hurjat temput olivat tavallisia. Sieltä seurasi sitcomin valtava suosio (yli 25 miljoonaa katsojaa joka viikko) ja ura eteni vähitellen teatteriin, jossa Crawford hämmästytti ensin trapetsilla kävelevänä ja laulavana P. T. Barnumina ja sitten päätyössään Andrew Lloyd Webberin Oopperan kummituksena Lontoon alkuperäisessä tuotannossa vuodelta 1986.

Michael Crawfordin ura on hämmästyttävä ja henkilönä hän on niin salaperäinen ja moniulotteinen, että tämän jakson eteen on tehty harvinaisen paljon työtä. Ensi viikolla sen pääsee kuuntelemaan!

 

Penkkaripäivän satoa

Olipa meillä tänään hyvä tuuri! Saavuimme työhuoneelle juuri sillä hetkellä, kun penkkariautoja alkoi virrata pitkin Mechelininkatua matkallaan Kaivopuistoon, josta penkkariajelu alkoi. Karkkia lenteli autoista aivan uskomaton määrä! Pakkohan ne oli heti kerätä maasta ja niitä kertyikin varmaan melkein kilo! Lisäksi meillä sattui tänään olemaan vuoden eka käsikirjoittajien kokous, joten tarjoilut sinne järjestyivät ihan tyhjästä. Kiitos ihanille abeille! On aina yhtä sykähdyttävää nähdä ja kuulla abeja, kun he matkaavat kohti merkityksellistä kevättä - kun kaikki on vielä edessä ja maailma avoinna kaikkien unelmille.