Dokumentti Hei aikuinen! tänään Yle Areenassa

 

Kun nyt vauhtiin pääsin tässä blogin päivittämisessä, tässä myös tiedoksenne toinen ajankohtainen dokumentti! Tänään Ylellä ja Yle Areenassa nähtävissä olevan dokumentin on ohjannut Kerttu Mättö, joka on mukana Sähkeissä! Lavalla Kerttu nähtiin viimeksi 2019, ja melkein myös Sähkeet 2023 kevätesityksessä. Sittemmin aikataulukiireet ja tekijäryhmään iskenyt korona siirsivät suunnitelmat tulevaisuuteen, joka ei sinänsä ollut harmi, sillä myös suunniteltu "Kolme Sanna Marinia" -numero katosi  vaalituloksen myötä.

Kerttu Mättö on Metropolian ohjaajalinjalta valmistunut ohjaaja, joka aloitti ohjaajaopinnot juuri Sähkeissä esiintymisensä jälkeen, koronakeväänä 2020. Opintojen ja työharjoittelun seurauksena on syntynyt tämä tärkeä dokumentti, jossa käsitellään Helsingin päiväkotien varhaiskasvatuksen henkilöstöpulan seurauksia. "Hei aikuinen" kertoo jo nimessä olennaisimman: pieni ihminen tarvitsisi tuttuja, turvallisia aikuisia osaksi päiväkotipäiviään, mutta valitettavan usein paikalla on vain vaihtuvia sijaisia.

Näimme elokuvasta ohjaajan version jo vuosi sitten, mutta muistan edelleen pääosassa olleet lapset. Ihania kullanmuruja, joiden silmät kertovat niin paljon. Kannattaa ehdottomasti katsoa dokumentti Yle Areenasta!

Kerttu kävikin toissa viikolla katsomassa tämän vuoden Sähkeet ja ehdittiin päivittää kuulumiset. 

Kuvassa Kerttu Mättö ja Hanna Seppänen.

Cajsan Helmessä elokuvaa katsomassa

 

On ollut niin kova kiire Sähkeet Uutiskomediashown esitysten kanssa, että blogin päivittäminen on jäänyt. Ihan samoin on käynyt aiempina vuosina: esityksen käsikirjoitus- ja harjoitusaikana ehtii ajatella ja taltioida päivän hetkiä, mutta kun esityskausi alkaa, niin aikaa on huomattavasti vähemmän. 

Tänä vuonna kiireet osuivat marraskuun loppupuolelle. Esityksiä alkoi olla jopa kaksi päivässä ja peräkkäisinä päivinä. 20. marraskuuta keskiviikkona oli lisäksi iltatilaisuus, johon halusin ehdottomasti osallistua: Ravintola Kaisaniemessä eli nykyisessä Cajsan Helmessä oli Anne ja Markku Veijalaisen tekemän dokumenttielokuvan ilta. 

Dokumentti käy lävitse ravintolan kolmisen vuotta kestänyttä valtavaa kunnostusprojektia. Seurasin itse ravintola Kaisaniemen myyntiprosessia 2020-2021 ja kun prosessi oli saatu lopulta huojentavasti päätökseen, kirjoitin pari lehtijuttua Kallion perheestä, jotka ostivat ravintolan kiinteistön kaupungilta keväällä 2021. Kunnostusurakka oli aivan uskomaton voimanponnistus Airi Kalliolta ja pojilta Leolta ja Villeltä. Onneksi Anne Veijalainen alkoi varhaisessa vaiheessa taltioida remontin kulkua ja sen tuloksena syntyi tämä mainio dokumentti. 

Tapasin Anne ja Markku Veijalaisen Cajsan Helmen avajaisissa 1.11.2024 eli viime tammikuussa. Kun nyt kuulin, että dokumenttia näytetään Cajsan Helmessä, olin varmaan ensimmäisten ilmoittautuneiden joukossa. 

Sää oli 20. marraskuuta aivan kamala. Muistatteko: räntää satoi taivaan täydeltä ja kadut tulvivat katukaivojen jäädyttyä. Urheasti me paikalle tulleet katsojat kuitenkin selviydyimme klo 18 jälkeen ravintolaan, vaikka myrskytuuli huojutti rajusti Kaisaniemenpuiston vanhoja puita ja vettä satoi vaakasuoraan. Porvoosta, jossa sijaitsee Kallion perheen ensimmäinen yritys, kahvilaklassikko TeeHelmi, tultiin tilausajobussillakin elokuvaa katsomaan. 

Tilaisuus oli erityinen monella tapaa. Oli melkein huimaavaa olla valmiissa, upeasti kunnostetussa tilassa katsomassa dokumenttia aiemmista vaiheista, joissa isoja osia talosta oli purettu runkoon asti, sahanpurua ja multaa oli kaikkialla ja tapettikerroksia riitti irroitettavaksi yli kymmenen kerrosta. 

Tästä kaikesta kertoo dokumentti. Kaikille vähääkään Helsingin historiasta ja vanhoista ravintoloista ja vanhoista rakennuksista ja niiden entisöinnist kiinnostuneille suosittelen lämpimästi dokumentin katsomista. Huomasin juuri, että se on nähtävissä ravintolassa vielä huomenna 10.12. klo 19. Lipun hinta on 15euroa ja sen voi maksaa paikan päällä tai ostaa TeeHelmen sivuilta etukäteen. Luulisin esitykseen kuitenkin mahtuvan hyvin, sillä ravintola Kaisaniemen ihme on aina ollut se, miten hyvin sinne mahtuu väkeä. 

Kun Sähkeet Uutiskomediashow oli siellä 2016-2018, meillä oli väliin yli 200 katsojaa. Nyt uloin kaari on pyöreästä salista poistettu, mutta yhä arvioisin sinne mahtuvat helposti yli sata, ehkä jopa 150 henkilöä pöytiin istumaan. Eli nyt kaikki Kaisaniemeen ja nauttimaan tästä erikoisesta elokuvakokemuksesta! Tällaista ei usein ole tarjolla. Historia havisee ympärillä ja tuntee olevansa osa ravintolan melkein 200 vuoden mittaista historiaa. 

Viimeisiä viedään

Siinä ne ovat, tämän vuoden parvekesadon viimeiset tomaatit! Siihen nähden, että kyseessä on ulkoparveke Töölössä sato oli melkoinen, luultavasti noin 100 pientä ja vähän suurempaa tomaattia. Syyskuusta lähtien olemme syöneet niitä lounaalla ja silloin Pienillä Taimimarkkinoilla myin niitä noin 30 kpl. Tänään menevät nuo viimeiset Reissumiehiin juuston ja kurkun seuraksi. Sitten alamme käydä viikon uutissaldoa läpi, jotta viikonloppuna käsikirjoittajat ehtivät alkaa toimittaa tuoretta materiaalia tiistain Sähkeet Uutiskomediashow -esitykseen Veturitalleille!

 

Ennen esitystä

 

Sähkeet Uutiskomediashown Iloinen Iltapäivä -esitykset eroavat aikataulullisesti melkoisesti iltaesityksistä. Ravintola aukeaa virallisesti klo 15, mutta koska ensimmäiset katsojat tulevat paikan päälle usein jo vähän aiemmin, pöytien pitäisi olla katettuna jo klo 15. Tähän mennessä se on onnistunut, kiitos nopean ja ammattimaisen ravintolahenkilökunnan. 

Minulla on samaan aikaan kova kiire tekniikan kokoamisen kanssa; siihen menee vähintään 40 min, vaikka olisin ihan tosi tosi nopea. Perussetti tekniikkaa käsittää äänitekniikan eli kaksi kaiutinta jalustoineen ja mikserin, joka on yhdistetty tietokoneeseen. Videotykki, samoin yhdistetty tietokoneeseen. Valot ja valotangot, ja valomikseri. Piuhoja riittää, ja olen merkinnyt ne punaisilla ja vihreillä teipeillä - punainen viittaa äänikaapeleihin, vihreä valopiuhoihin. Näyttämöalue pitää saada myös kuntoon ja kulkureitit lavalle varmistettua Sähkeet -roll upien takaa. Mikrofonit ja mikrofonitangot pitää laittaa, mutta esiintyjä/esiintyjät huolehtivat niistä.

Soundcheck on aina tavoitteena saada tehtyä mahdollisimman aikaisin, ettei yleisö ole päässyt edes viereiseen tilaan. Nyt päiväesityksissä olemme onnistuneet siinä hyvin. Viimeksi oli yllättävän hyvin aikaa ainakin tämän videon perusteella, sillä ehdin silmäillä jopa ravintolasalia! Minusta on niin vähän videoita esitysten yhteydessä, että laitanpa tämänkin tänne talteen, koska se on niin luonteenomaista ja lempipuuhaani, tuo yleissilmäyksen luominen koko tilaan juuri ennen kuin yleisö saapuu sisään. 

Shown jälkeen lohikeittoa

Eilen oli taas Iloinen iltapäivä -esitys Veturitalleilla. Tarjolla oli lohikeittoa ja hyvin kuului katsojille maistuvan kommenteista päätellen, niin kuin viime viikollakin. Itse en keittoa ole päässyt maistamaan vielä tänä vuonna, mutta eilen esityksen jälkeen Veturitallien ihanat Jaana ja Timppa järjestivät meille ruokailuhetken lohikeiton ja marjapiirakan äärellä. Olipa se rentouttavaa! Keitto todella on suussasulavaa ja maalaisleipäpalat, jotka tuolla taustalla häämöttävät, olivat uskomattoman herkullisia. 

Olin lopenuupunut roudaamisesta ja siitä, että ajattelin tällä kertaa jättää syömättä ennen esitystä - kokoamisaikataulu oli niin tiivis. Se ei ollut välttämättä kovin järkevää, sillä tekniikan rakentaminen on hyvin fyysistä työtä ja vaikka yleensä kestän hyvin syömättä klo 13-17 välisen ajan, tilanne on vallan eri, kun olen kantanut autolta 24 kg painavia kaiuttimia ja raskaita valotankoja. Jaksoin esityksen hyvin, mutta heikotus iski siinä vaiheessa, kun kaikki piti taas purkaa. Siksi oli taivaallista, kun Jaana järjesti meille oman pöydän ja saimme istuutua alas nauttimaan ruuasta ja siitä, että esitys on onnellisesti ohitse. Veturitallit on Helsingin tunnelmallisin ravintola, jos se ei ole tuttu, kannattaa käydä tsekkaamassa. Nyt sinne tosin menee todella kummallinen kävelyreitti, sillä uusi toimitila nousee Triplan ja Veturitallin väliselle alueelle. Tässä kuva kävelyreitistä jos joku innostuu vaikka tänään pistäytymään paikassa. Ravintola on auki klo 15-23 ja siellä on tarjolla parinkympin pintaan kaikkea hyvää, kuten tuo ihana lohikeitto. Yleellisen oloinen paikka ilman pönötystä, lämmin ja tunnelmallinen, nostalginen musiikki ja upeat valot. Ja tietysti ohikiitävät junat, joiden kiskojen jyskytys tuo Veturitalleille persoonallisen äänimaiseman.

 

Lippiksen paluu

 

KUVA: Sähkeet Uutiskomediashowssa 2016 kevätkaudella 2017 oltiin niin Jämsänkoskella, EU:ssa kuin rakennettiin muuria Trumpia hengessä MAGA-lippiksessä. Niina Nyberg ja Hanna Seppänen kuvassa.

Niin siinä sitten kävi kuten saattoi vähän arvellakin: Donald Trump palasi politiikkaan. Itse en sitä vielä keväällä olisi uskonut; katselinpa ihan vasta rekvisiittanaulakossa tuota MAGA-lippistä, jonka keväällä 2017 olimme hankkineet joltain suomalaiselta omistajalta Huutonetistä ja maksaneet muistaakseni 10 euroa, ja harkitsin sen toimittamista vähintäänkin vinttikomeroon muiden ei-niin-ajankohtaisten rekvisiittojen kanssa. 

Olin huojentunut vuoden 2020 USA:n vaaleissa demokraattien Joe Bidenin valinnasta ihan vain siksi, että pääsimme operoimasta Trumpiin liittyvillä aiheilla. Tuntui, että olemme kaiken mahdollisen jo sanoneet hänen persoonastaan, lausahduksistaan jne. Meillä on ollut vuosien varrella mm. Eero ja Jussi Raittisen "Jos saaren omistaisin" versiona "Jos muurin rakentaisin", meillä on blondivitsejä Trumpista ja Boris Johnssonista (2019), meillä on ollut vanha Hollywood-klassikko "Side by Side" Dean Martinin ja Jerry Lewisin tyyliin Putinista ja Trumpista (2018), meillä on ollut videoita ja piloja Donaldista aivan lakkaamatta vuosina 2016-2019. 

Mutta niin se politiikka vaihtelee ja saamme siis taas päivittää esitystä USA:n presidentinkin osalta. Sähkeissä on alusta alkaen ollut hyvin tärkeää kuvastaa tämän hetken maailmanpolitiikkaa, yhteiskuntaa ja poliittista tilannetta purevasti mutta puolueettomasti ja aina hyvin rehellisesti ja niin asiantuntevasti kuin mahdollista. Esimerkiksi keväällä 2023 biiseissä nousivat esiin mm. Saksan energiariippuvuus Venäjästä, Putinin ja Italian Silvio Berlusconin läheiset suhteet - kevään show ehti loppua sopivasti juuri silloin, kun Berlusconin maanpäällinen elämä päättyi - ja Ranskan Macronin puhelut Putinille "I just call to say" -hengessä.  Yritämme aina kuvata ajankohtaista politiikkaa niin realistisesti ja samalla hauskasti kuin mahdollista. 

Katsojilta olemmekin usein kuulleet, että "tällaista ei yleensä Suomessa näe", "aitoa brechtläistä teatteria" ja "olipa tosi eurooppalainen tunnelma". Itse en sitä ole oikeastaan ajatellut, sillä Sähkeiden esikuva on ennen muuta Isossa Britanniassa, ei manner-Euroopassa eikä etenkään Saksassa, jossa en itse asiassa ole itse edes käynyt. Mutta äsken luin Markus Leikolalta Teatterin tiedotuskeskuksen sivuilla olevan blogin, jonka seurauksena aloin ymmärtää, että Sähkeet voi asettaa poliittisen kabareen kontekstiin, vaikka me emme olekaan millään lailla kantaaottavia emmekä tunnusta mitään puolueväriä, emme vasenta emmekä oikeaa emmekä edes Keskustaa! 

Mutta politiikkaa me käsittelemme (muiden ajankohtaisuuksien ohessa) ja niin tehdään näköjään myös Berliinissä. Tässä linkki Leikolan blogiin. Alkoipa itseänikin kiinnostaa saksalaisen teatterin näkeminen. Ehkä pitää tehdä sinne Flixbussi-retki vielä lähitulevaisuudessa!

Politiikka hyökyy Berliinin näyttämöillä

Vaikea mennä nukkumaan

Tänään Sähkeillä oli historiansa toisen kerran kaksi esitystä peräkkäin. Ensimmäinen kerta oli tämän vuoden ensi-ilta toukokuussa, jolloin eka setti vedettiin klo 16 ja toka klo 19. Ja samalla mentiin tänään, syksyn lisäesitysten ensi-illassa.

Jännittyneenä odotin, miten kaikki onnistuu, mutta hyvinhän se meni. Vaikka tuntuu, että keväästä ei ole kauan ja että aivan vastahan me olimme Veturitalleilla, toukokuun aurinko poltti pihalla ja sisälläkin oli aika kuuma (ne toukokuun hellepäivät, muistatteko?), niin oli siitä kuitenkin sen verran aikaa, että oma rutiini produktion tekniikan kasaamisesta oli vähän ruosteessa. Kauhealla kiireellä roudasimme laitteita satojen kilojen painosta paikalle ja aluksi vain palloilin siellä täällä, kun en oikein tiennyt minkä virtajohdon nyt ensiksi kiinnittäisin ja mihin ne kajarit pitikään nostaa.

Yleisö tulee yleensä aina hieman etuaikaan paikan päälle ja nyt kun ruokailu on osittain samaan aikaan esityksen kanssa, oli erityinen kiire saada kaikki paikoilleen, ennen kuin väki tulee saliin lohi- ja kurpitsakeittoaan syömään.

Onnistuihan se lopulta ja klo 15 saatoin vetää verhon edestä ja pyytää ensimmäisen ryhmän saliin. Ravintolan henkilökunta oli aivan ihanasti läsnä ja sai vieraat viihtymään, sikäli kun sitä verhon ja valkokankaan taakse kuulin. Tässä näyttämön taka-alan tunnelmia: 

Tässä hetkessä itse asiassa vielä yleisökään ei ole salissa, mutta olen saanut kaiken valmiiksi. Tietokoneeni on valmiina käyttöön ja samoin videotykki, jonka näyttämön takaa tuleva projisointi on nerokas, mutta vaatii aina vähän järjestelemistä. Videotykin on nimittäin oltava noin 3-4 metrin kankaasta, jotta projisoitu kuva olisi sellainen useammin metrin levyinen, kuin on tarkoitus. 

Valkokankaan takaosan on oltava tyhjä, jotta heijastus näkyisi kankaalle ja se teki sen, että piti vetää syrjään iso musta kangas, joka olisi ollut vallan mainio väliverho. Koska nyt kun jouduin vetämään verhon syrjään, paljastin myös tilan takaseinällä olevat limsakaapit ja roskikset! Tarvittiin sitten mustan kankaan kiinnitystä jesarilla skriinin alalaitaan, että kaikki takana kummitteleva roina saatiin yleisöltä piiloon. 

Pahinta näissä tekniikan kokoamistilanteissa on kiireen lisäksi pimeys: arvatkaa vain millaista on metsästellä kadonnutta piuhaa, mustaa tietysti, piuhakasasta, johon ei mikään valonsäde osu. Tai sitten saan valot jostain päälle ja ne ovat esimerkiksi yökerhon punaiset hämyvalot ja oikeastaan vain sotkevat entisestään etsimistä. En ole tainnut vielä nähdä painajaisia tilanteista, joissa selvittelen kymmenmetrisiä mikkipiuhoja irti toisistaan kauhealla kiireellä ennen kuin yleisö valuu saliin, tilanteissa, jossa en tietenkään ole vielä saanut soundcheckiä tehdyksi esiintyjien kanssa, en lavavaloja paikoilleen enkä tykkiä toimimaan..  mutta voisin nähdä, sillä tilanteet tuntuvat painajaismaisilta.

Huh huh, onhan niitä stressaavia tilanteita ollut paljonkin. Joskus vielä muistelen sitä kertaa, kun Samuli Edelman vasta alkoi viihdyttää Ravintola Kaisaniemen lavalla edellistä yleisöä kun meidän yleisömme jo tulvi eteiseen - tai sitä kertaa, kun Lenita Airisto piti voimaannuttavaa puhetta lavalla sinä siunattuna sekuntina, kun minun olisi äänimiehemme kanssa pitänyt vähintään alkaa roudata kajareita paikoilleen.. 

Veturitalleilla oli itse asiassa tänään suunnattoman rauhallista, suorastaan zen-mäinen rauha, kun tarkemmin ajattelen aiemmin koettua. 

Päivä meni kummankin esityksen osalta enemmän kuin toivotulla tavalla ja ravintolahenkilökuntaa saa tästä paljon kiittää, he ovat Veturitalleilla aivan uskomattomia ammattilaisia ja todella taitavia työssään. Heidän kanssaan on vielä aina kivaakin. Hieno päivä kaiken kaikkiaan.

Nyt on vähän vaikea mennä nukkumaan, kun adrenaliinit jylläävät vielä korkealla ja tietysti USA:n vaalit vaivaavat mieltä. Huomenna se sitten tiedetään, tuli mitä tuli.