torstai 26. maaliskuuta 2026

Syntymäpäiväkakku podcast 1-v


Podcastimme Brittikomedian jäljillä täytti toissa viikolla yhden vuoden! Juhlistimme sitä kakulla, johon omakätisesti askartelin julisteemme brittiterrierin, jonka esikuvana on toimistokoiramme Nanna-westie. Syntymäpäivissä Nanna ei vieraillut tällä kertaa, mutta usein se tuolla takana olevalla ikkunalla seuraa Mechelininkadun liikennettä.

Kakun teko oli oikeastaan aika hurjaa. Sokerimassalla kuorruttaminen on varmaan monelle tuttua, minulle ei. Ostimme K-supermarket Kasarmilta sinistä elintarvikeväriä ja yhden sokerimassatangon. Sitten alkoi sottaaminen! Vaikka meillä pandemia-ajoista lähtien on pyörinyt muovisia suojakäsineitä toimistolla, nyt niitä ei tietenkään löytynyt. Koska kakku piti saada valmiiksi, ei auttanut muu kuin iskeä kädet suoraan massaan ja elintarvikeväriin ja alkaa pyöritellä. Leikkasin ensiksi parin sentin palasen Nannaa varten ja loppuun massaan aloin hieroa sinistä väriä. Kaulinkin muuttui keveästi siniseksi, mutta käteni vielä pahemmin. Hinkkasin väriä niistä koko tulevan viikonlopun, haha! Otimme videolle kakuntekoprosessin ja se taitaa vieläkin näkyä instatilillämme Komedian_jaljilla. Sieltä sitä voi katsoa, jos haluaa nähdä amatöörimäistä leipomista. Video on niin hirveä, että poistin sen omasta sosiaalisesta mediasta, ettei konditoriatuttuni Cajsan Helmestä menetä täysin kunnioitustaan minua kohtaan sen sotkemisen seurauksena. Hyvältä kakku kuitenkin maistui ja westie-figuureja on aina hauska muovailla. Se on minulla jotenkin hyppysissä. Tunnen westien pään mallin tavattoman hyvin, kiitos Napsu-koirani, jonka sain 12-vuotiaana. Mikään ei ole niin suloinen kuin pieni westien kallo pehmeine hiuksineen, tuuheine kulmakarvoineen ja terävine korvineen.

 

perjantai 13. maaliskuuta 2026

Nyt ollaan mysteerin jäljillä!


Brittikomedian jäljillä -podcast täyttää tänään yhden vuoden! Kuin sattumalta tälle viikolle osuikin erikoisjakso, jota ei suunniteltu etukäteen. Olemme parhaillaan kolmannella kaudella ja aiheena on Brittikomedioiden tähdet sarja, jossa on ollut aiheina mm. Dame Judi Dench, Michael Crawford, Pikku Britannian Matt Lucas ja David Walliams jne. Toissa viikolla aiheena oli Ronnie Barker (kuvassa keskellä), joka tunnetaan etenkin Kaksi Ronnieta -sarjasta, mutta myös The Frost Reportista, johon yllä oleva sketsi kirjoitettiin. Kuvassa vasemmalla on Monty Pythoneista tuttu John Cleese, oikealla toinen Ronnie eli Ronnie Corbet. 

Keskustelun loppuvaiheissa aloimme yhtäkkiä tajuta jotakin, jota emme olisi ennalta arvanneet. Epäilykset siitä, mistä jotkut brittisketsien piirteet ja jopa suorat käsikirjoitukset ovat peräisin, heräsivät, kun aloimme tarkastella valmistusvuosia. Lähtöoletus oli, että Suomen nuoressa televisiossa on 60-luvulla kopioitu brittiohjelmia railakkaasti. Mutta entä kun vuodet menevätkin toisinpäin? Olisivatko britit voineet nähdä suomalaisia ohjelmia? Pää meni ensiksi pyörälle, mutta sitten takaa paljastuikin paikka nimeltä Montreux, sveitsiläinen kaupunki järven rannalla. Tässä jaksossa sukelletaan tunnelmaiseen 60-luvun Montrauxihin ja paljastetaan, että tv-mies Matti Kuusla melkein lähti BBC:hin 80-luvun alussa ja että Speden Rautakauppasketsillä saattaakin olla faneja ympäri maailman.


 

torstai 12. helmikuuta 2026

Koheltajasta kummitukseksi


Brittikomedian jäljillä -podcastissa on tänään aiheena Michael Crawford eli alkuperäisen Lontoon musikaaliversion Oopperan kummitus. Onko joku teistä sattunut näkemään sen 1980-luvun puolivälissä? Ensi-illasta tulee tänä vuonna 40 vuotta. Yllä olevassa kuvassa on puolestaan vuoden 1925 elokuvaversion kummitus - siitä tuli viime syksynä 100 vuotta. Oopperan kummituksen tarina on jännittävä - ja mahdollisesti tosipohjainen. Pariisin Oopperassa tosiaan tapahtui kummallinen tapahtumasarja, josta kertoo Gaston Lerouxin kirja vuodelta 1910. 1800-luvun loppupuolella oopperatalossa alkaa tapahtua outoja onnettomuuksia, joiden aiheuttajaksi paljastuu jossain teatterin rakenteissa ja alla olevissa katakombeissa asusteleva mies nimeltä Erik. Kirja on käännetty suomeksi ja on todella mielenkiintoista luettavaa.

Varsinaisesti Oopperan kummitus tunnetaan musikaalina, jonka sävelsi Andrew Lloyd Webber silloiselle vaimolleen Sarah Brightmanille. Kummituksen rooliin valittiin mutkittaan prosessin jälkeen mitä epätyypillisin näyttelijä, Michael Crawford, joka siinä vaiheessa tunnettiin Englannissa lähinnä roolistaan Frank Spencerinä huippusuositussa sitcomissa Some Mothers Do Ave Em.


Valintaa pidettiin katastrofaalisena - kunnes ensi-illassa Michael Crawford yllätti kaikki. Arvostelut olivat ylistäviä ja musikaali Oopperan kummitus aloitti voittokulkunsa, joka on jatkunut tähän päivään asti.

Michael Crawford on poikkeuksellinen henkilö ja taiteilija. Brittikomedian jäljillä -podissa hänen uraansa sivuttiin jo ensimmäisen kauden ensimmäisessä jaksossa Some Mothers Do Ave Em eli Kellä on, Kellä ei -sarjaan liittyen, mutta hänen persoonansa ja uransa ovat paljon isompi kokonaisuus kuin päältä arvaisi. Tähän podcast -jaksoon olemme todella syventyneet ja lopuksi on luvassa monia yllättäviä paljastuksia. Kerromme esimerkiksi, että Michael Crawford on kokenut hienoja hetkiä myös Helsingissä - eikä ihan heti arvattavista syistä! Kannattaa ehdottomasti kuunnella ja perehtyä muutenkin Michael Crawfordin uraan. 










 

maanantai 9. helmikuuta 2026

Varhainen Sinkkuelämää Britanniasta - sarjasuositus!


Oletteko törmänneet tähän sarjaan? En ole varma onko sitä lähetetty Suomessa. Sarja on vuodelta 1981 ja aidosti hauska ja yllättävän nykyaikainen sarja kolmikymppisestä Gemmasta, joka heittää uskottoman poikaystävänsä pellolle. Samaan aikaan Gemman viisikymppinen leskiäiti heittäytyy 35-vuotiaan miehen kanssa suhteeseen. Gemman yläkerrassa taas kämppäävät parikymppiset tytöt eivät muusta puhukaan kuin miehistä. Carla Lanen kirjoittama sarja on monessa suhteessa kuin tästä päivästä (Gemma pyöräilee, käy kahviloissa, ei arvosta materiaa vaan henkisiä arvoja), mutta taustalla olevan sen ajan brittiyhteiskunnan ajattelu on jäätävän konservatiivista. Onko nainen olemassa vain suhteessa mieheen, onko sinkkuna elävän naisen elämällä mitään arvoa ja miksi nainen ylipäänsä valitsee elämän ilman puolisoa ja perhettä?  Omana aikanaan luultavasti melko rohkea sarja on kuitenkin viihdyttävää katsottavaa ja kuvaus on äärimmäisen rauhallinen värisävyiltään ja klassinen taustamusiikki tekee katsomisesta jotenkin erityisen merkityksellistä. - Ja miksikö itse päädyin tähän sarjaan? No tietysti podcastimme takia! Brittikomedian  jäljillä -podcastin ensi viikon jakso liittyy Felicity Kendaliin, joka muuten Suomessa tunnetaan ehkä paremmin Puutarhaetsivät -sarjasta, jossa hän oli Pam Ferrisin kanssa. Ja Solo näkyy siis Youtubesta. Teksitykset saa päällee CC-logosta oikeasta alalaidasta, mutta enkku on melko helppoa, joten luulisin että moni pärjää ilmankin. 

 

perjantai 6. helmikuuta 2026

Michael Crawfordin hämmästyttävä ura

Kuva: BBC/Some Mothers Do Ave Em (1973)

Tässä kurkistus siihen, mitä ensi viikolla on luvassa Brittikomedian jäljillä -podcastissa! Podin tekemisessä oli viikon tauko, kun Hanna, eli toinen meistä keskustelijoista ja tekniikasta vastaava Alarik olivat flunssassa. Eilen saatiin vihdoin kuunneltavaksi ensi viikolla tuleva jakso, jossa on aiheena Michael Crawford! Ensinnäkin: yllä oleva kuva on aidossa tilanteessa otettu ja näyttelijät Michael Crawford ja Michele Dotrice todella ovat tuossa tilanteessa. Sitcomissa Some Mothers Do Ave Em stuntti-temput tehtiin itse. Yleensä niissä oli mukana vain Michael Crawford mutta tällä kertaa myös Michele Dotrice. Jaksossa nuoren parin autoretki saa hurjan käänteen, kun aviomies Frank Spencerin huterissa käsissä auto peruuttaa vahingossa kielekkeelle. Michele Dotrice oli haastattelussa vieläkin kauhuissaan tästä tempusta. Kun hän oli vanhempiensa kanssa katsonut jaksoa televisiosta ensimmäistä kertaa, äiti oli yllättänyt sen päätteeksi tyttärensä antamalla korvapuustin ja sanomalla "you silly girl!". Michele ihmettelee itsekin, miksi ylipäänsä suostui kohtauksen tekemiseen. 

Michael Crawfordille hurjat temput olivat tavallisia. Sieltä seurasi sitcomin valtava suosio (yli 25 miljoonaa katsojaa joka viikko) ja ura eteni vähitellen teatteriin, jossa Crawford hämmästytti ensin trapetsilla kävelevänä ja laulavana P. T. Barnumina ja sitten päätyössään Andrew Lloyd Webberin Oopperan kummituksena Lontoon alkuperäisessä tuotannossa vuodelta 1986.

Michael Crawfordin ura on hämmästyttävä ja henkilönä hän on niin salaperäinen ja moniulotteinen, että tämän jakson eteen on tehty harvinaisen paljon työtä. Ensi viikolla sen pääsee kuuntelemaan!




 

torstai 5. helmikuuta 2026

Penkkaripäivän satoa


Olipa meillä tänään hyvä tuuri! Saavuimme työhuoneelle juuri sillä hetkellä, kun penkkariautoja alkoi virrata pitkin Mechelininkatua matkallaan Kaivopuistoon, josta penkkariajelu alkoi. Karkkia lenteli autoista aivan uskomaton määrä! Pakkohan ne oli heti kerätä maasta ja niitä kertyikin varmaan melkein kilo! Lisäksi meillä sattui tänään olemaan vuoden eka käsikirjoittajien kokous, joten tarjoilut sinne järjestyivät ihan tyhjästä. Kiitos ihanille abeille! On aina yhtä sykähdyttävää nähdä ja kuulla abeja, kun he matkaavat kohti merkityksellistä kevättä - kun kaikki on vielä edessä ja maailma avoinna kaikkien unelmille.




 

keskiviikko 4. helmikuuta 2026

Käsikirjoittajat liikkeellä


Jussi Lähde täytti 60 vuotta. Juhlajulkaisun Suomi 2035 julkistustilaisuudessa paneeli Rosebudissa. 
Kuva: Tilda Korkeela. 

Sähkeet Uutiskomediashow on nyt talvitauolla. Käsikirjoittajien muussa elämässä riittää kiireitä ja medialle onkin viime viikkoina riittänyt tapahtumia ja uutisia niin kotimaan politiikan kuin ulkomaanpolitiikan tiimoilta. Viime viikkoina toimittajamme ovat olleet mm. Käänne-festivaaleilla ja VATT:n Talouspolitiikan arviointineuvoston tuoreen julkaisun esittelytilaisuudessa. Lisäksi yksityisemmällä sektorilla politiikan ja elinkeinoelämän moniottelija Jussi Lähteen 60-v syntymäpäivillä oli julkaisutilaisuus mielenkiintoisesta Suomi 2035 -juhlajulkaisusta, jossa erilaiset politiikan toimijat kirjoittivat visionsa siitä, millaisessa Suomessa yhdeksän vuoden kuluttua elämme. Esimerkiksi pitkäaikaisella politiikan toimittaja Unto Hämäläisellä oli lehdessä mielenkiintoinen artikkeli siitä, kuinka vuoden 35 vaaleissa vastusten ovat Riikka Purra ja Sanna Marin, mutta missä puolueissa ja kumpi voittaa? 

Mielenkiintoisia tilaisuuksia ja keskusteluita näissä tilaisuuksissa - geopolitiikkaa unohtamatta. Myös UPI:n suuri Venäjän vaikuttamista Suomessa käsitellyt "Pehmeästi pedattu mutta kova nukkua" -raportti oli hyytävää kuultavaa ja luettavaa. 

Sähkeet Uutiskomediashown käsikirjoittajat siis ovat monet toimittajia. Vakituiseen tiimiimme kuuluu 5-7 henkilöä, mutta satunnaisten kirjoittajien määrä on laajempi. Itselläni Sähkeiden tuottajana on vastuu valvoa sitä, että jutut ovat aina tosipohjaisia - vaikka toki komediallisesta näkökulmasta ja siksi ihan höpöjä. Samoin valvon, että jutut ovat itse keksittyjä (ei tekoälyä eikä somesta muilta kuultuja) ja samoin sitä, että kaikki poliittiset kannat ovat neutraalisti edustettuja. Olemme täysin sitoutumaton toimija. Siksi emme ole myöskään julkisen tuen tai minkään muun rahoittajan tukemia; sen päätimme jo alun perin. Ulkopuoliset rahoittajat voisivat vaikuttaa sisältöön ja nyt sisältöä valvotaan vain journalistisin periaattein, ei kaupallisia tahoja miellyttäen.



VATT:in seminaarista - Sähkeiden käsikirjoitustiimiläisen kuva. 



















perjantai 30. tammikuuta 2026

Vanha suola janottaa - brittihenkeä parhaimmillaan


Olen taas palannut Vanha suola janottaa -sitcomin pariin. Se on sitcom, joka viihdyttää sellaisiakin katsojia, joita tilannekomedioiden ääneen naurava liveyleisö ärsyttää. Nauru on säädetty pienelle ja keskiössä ovat näyttelijät, tässä tapauksessa Judi Dench ja Geoffrey Palmer pääosissa. Kuten viimeksi taisin kirjoittaa, Judi Denchin ura lähti uuteen nousukiitoon tämän sarjan myötä. Eikä siinä vielä kaikki, myös muita iäkkäämpiä brittinäyttelijöitä alettiin käyttää niin elokuvissa, sarjoissa ja teatterissa. Esimerkiksi Maggie Smith, Judi Denchin elinikäinen kollega, sai tunnetuimmat roolinsa Downton Abbeyssa ja Harry Pottereissa vasta 2000-luvulla. Brittikomediassa yksi hieno puoli onkin se, miten eri ikäisiä ihmisiä niissä on ja miten ne soveltuvat katsottavaksi laajalle yleisöryhmälle. Ehkä BBC:llä ei ole ollut tarvetta tehdä tietylle, tarkkaan rajatulle yleisölle, kuten mainospuolella, ja toisekseen siellä on ollut osaamista tilata hyviltä komediakäsikirjoittajilta tekstejä. Tosin viime vuosina tässä ei juuri ole onnistuttu, kuten brittilehdistössä vastikään käyty keskustelu osoittaa. Siitä lisää toiste, mutta sitä ennen lisää tietoa Judi Denchistä ja muista sen ikäpolven näyttelijöistä Brittikomedian jäljillä podcastissamme, jota voi kuunnella maksutta ja ilman kirjautumista täältä Brittikomedian jäljillä - Judi Dench

 

tiistai 27. tammikuuta 2026

Dame Judi Dench puhuu puiden puolesta


Olen pitänyt näyttelijä Judi Denchistä siitä lähtien, kun katsoin Yleltä Vanha suola janottaa -sitcomia 2000-luvun alkupuolella. Judi on sittemmin tehnyt valtavasti elokuvia ja tullut tunnetuksi ympäri maailman mm. James Bondin M:nä. Minulle hän on kuitenkin aina Vanha suola janottaa -sarjan Jean, joka asui miellyttävässä lontoolaistalossa uusvanhan puolisonsa Lionelin (Geoffrey Parker) ja tyttärensä Judithin ja perheeseen liittyneen Sandyn kanssa. Sarja on ihastuttavaa lontoolaiskuvausta. Kirjoittaja on Bob Larbey, jolla on aivan uniikki tyyli. Käsittelimme sarjaa podcastin ekalla kaudella,

Viime viikon uusi uutinen on Guardianista, jossa Judi Dench kertoo lähteneensä mukaan kampanjaan, jossa suojellaan Lontoon puita ja puistoja rakentamiselta. Yli 50 puistoa on uhattuna grynderien isojen rakennushankkeiden takia. Judi Dench painottaa puiden ja luonnon merkitystä ihmiselle. Hänelle puut ovat tärkeitä: kotona Surreyssa hänellä on nimettyjä puita rakkaille ihmisille. Viimeisimpänä oman puun sain syksyllä 2025 kuollut läheinen kollega Maggie Smith. Hänelle Judi istutti omenapuun. Jos Brittikomedian uutiset kiinnostavat enemmänkin, tällä Facebook-sivulla Brittikomedian klassikot pyrimme pitämään suomalaisyleisön ajantasalla tuttujen näyttelijöiden käänteistä. 








 

torstai 8. tammikuuta 2026

Podcast -studio valmiina kolmatta kautta varten


Brittikomedian jäljillä -podcast -sarjassamme alkaa kohta kolmas kausi! Studio saatiin valmiiksi eilen, kun joulukuusi siirtyi takaisin pahvilaatikkoonsa ja muutkin joulutavarat pakattiin pois. Onnistuimme löytämään Torista uuden sermin, joten meillä on nyt kaksi tehokasta sermiä joilla rajataan tuo nurkassa oleva podcast-tila studioksi nauhoituksia varten. Olikin hauskaa kuljettaa sermi Myllypurosta bussilla Töölöön, haha! Sermi on sen verran pitkä, että se ei oikein mahtunut autoon ja siksi sermin hankinnassa on kestänyt, vaikka tarvetta olisi ollut jo vuosi sitten. Sermit tuntuvat myös olevan haluttua tavaraa, usein ne katoavat jo saman päivän aikana myynnistä. Nyt kuitenkin onnisti, kun myyjä sattui asumaan melkein bussireitin vieressä. Oli loppiainen, joten busseihinkin mahtui hyvin ja onnistuneella bussinvaihdolla Auroran sairaalan kohdalla vaihdoimme bussiin, jonka pysäkki on käytännössä Mechelininkadun työhuoneen sisäpihalla. Eli melko raskaan sermin kuljetus onnistui hyvin ja se saatiin hyvässä kunnossa perille. Nyt on hyvä alkaa keskittyä itse podin sisältöön ja runko alkaakin olla jo valmis. Uuden kauden aihe paljastetaan pian!



 

keskiviikko 31. joulukuuta 2025

Charmikasta uutta vuotta kaikille!


John Le Mesurier on yksi Ruutiukko-sitcomin harmaapäisistä hurmureista. Tämä hänen esittämänsä hahmon kersantti Wilsonin slogan: "Luuletteko että se on viisasta, sir?", joka oli suunnattu ryhmän johtaja kapteeni Mainwaringille, on päässyt mukaan Iso-Britannian postin postimerkkisarjaan muutama vuosi sitten. Ruutiukkoja näyttelevillä herroilla oli pitkä historia näyttämöllä jo ennen sarjan alkua vuonna 1969 ja tarinoita brittinäyttelijöillä riittää. Korpraali Jonesia näytellyt Clive Dunn ehti olla toisen maailmansodan aikana natsien sotavankina Kreikassa ja kamalat vuodet vankileirillä tekivät hänestä ehdottoman pasifistin, joka oli napit vastakkain konservatiivisen kapteeni Mainwaringia näyttelevän Arthur Lowen kanssa.

Tuleva Brittikomedian jäljillä -podcast kausi 3 sukeltaa tarkemmin brittisitcomeiden näyttelijöiden elämähistorioihin. Siitä lisätietoa tulossa pian! Sitä ennen arkisempi asia: onko sinulla käyttämättä työsuhde-etuseteleitä? Edenred, Epassi, Smartum? Kuulostaako tutulta? Ne saattavat vanhentua juuri tänään ja siksi kysynkin kuin kersantti Wilson "Do you think that´s wise, sir?" ettet käyttäisi etua jonka olet saanut? Hyvä käyttökohde on avoin lippu Sähkeet Uutiskomediashow 2026 esitykseen ensi vuodelle! Pasilan Veturitalleilla loka-joulukuussa pyörivä show sopii joka iikalle, olit kuin pasifisti kuin Clive Dunn tai äreä konservatiivi kuin Arthur Lowe. Osamaksunakin voi käyttää, laita siinä tapauksessa meiliä nettisivuilta löytyvään osoitteeseen, niin rahat tulevat käyttöön.

Muuten toivotan Jubilee Komedian puolesta kaikille erinomaista uutta vuotta ja onnea siitä, että selvisitte läpi taas tämän päättyvän vuoden.

 

tiistai 30. joulukuuta 2025

Podcastin vuosi paketissa


Brittikomedian jäljillä -podcastimme valmistelu alkoi vajaa vuosi sitten ja maaliskuun puolessa välissä aloitimme viikoittaiset jaksojen julkaisut. Nyt Spotify ilahdutti meitä tällaisella kiitoksella kuuntelijalukujen perusteella! On ollut hurjan mukavaa löytää brittikomediasta pitäviä ihmisiä näin paljon. Seuraavaksi on vuorossa toisen kauden päätösjakso, jossa paljastamme hieman jo uuden kauden sisältöä. Muutenkin luvassa kiinnostavia juttuja niin Jubilee Audiokomediassa kuin Jubilee Komedian live-esitysten puolella. 

Itselläni brittikomediaan heittäytyminen on antanut tervetulleita hengähdystaukoja uutisvirrasta, jota Sähkeet Uutiskomediashown takia joudun aina käsikirjoitus- ja esityskaudella seuraamaan aktiivisesti. Brittikomedia - eli podcastimme tapausessa sitcom-tuotanto 1970-luvulta tähän päivään, tuo minulle lämpimän olon, alan nähdä nykymaailmassakin huvittavia puolia, ihmisten välinen kommunikaatio ja tilannekomiikka arkipäivässä alkavat naurattaa. Suosittelen kaikille aivojen saamista komedialliselle taajuudelle, se tekee koko maailmankatsomukselle hyvää ja varmasti lievittää stressi- ja ahdistusoireitakin. Melkein luulen että verenpainekin laskee. Vinkkejä katsomiseen löytää tästä podista ja pelkistä jaksojen nimistä. 

 

maanantai 29. joulukuuta 2025

Hyvä aika fiilistellä vielä joulua

Kuva: Only Fools and Horses/BBC

Suomessa joulun perinteisiin on television puolella kuulunut oikeastaan vain Lumiukko, Turun joulurauhan julistus ja Ihmeellinen on elämä -elokuva. Vai keksittekö muita? Englannissa samalla paikalla ovat perinteisesti olleet kuningattaren puhe ja komediasarjat, joista tulee erityisesti jouluksi tehtyjä jaksoja. Viime vuosina perinne on heikentynyt ja juuri eilen luin uutisjutun, jossa tämän vuoden katsojalukuja kauhisteltiin; nyt ne liikkuvat jossain selvästi alle 5 miljoonassa, kun aikoinaan esimerkiksi Only Fools and Horses -jaksoa (kuva) katsoi jopa 24 miljoonaa ihmistä (ja luultavasti aika monta koiraa ja kissaa ja myös). 

Onneksi vanhoja joulujaksoja on nykyään hyvin nähtävissä eri palveluissa. Jos haluat heittäytyä brittijoulun tunnelmiin, kuuntele meidän Brittikomedian jäljillä -podcastin joulu-speciaaleja käsittelevä jakso. Siinä tulee katsomisvinkkejä ja lisätietoa sarjoista ja siitä mistä niitä löytää katsottavaksi vaikka jo tänään. Ohjelma löytyy sekä normaaliversiona että persoonallisesti myös stereomuodossa eli toinen keskustelija eli minä toisessa kuulokkeessa ja toinen eli Hanna toisessa, vain Teron osuudet mukavasti keskellä. Joulujakso ladattiin palveluun vasta aattoiltana, jotta se olisi siellä valmiina joulusukkien avaamisen aikaan jouluaamuna klo 8, mutta teknikolla taisi oli vähän liikaa ajatukset joulunvietossa, koska yleensä kuuntelupalveluissa on ollut miksattu versio, jossa äänet tulevat tasaisesti kummastakin kaiuttimesta. Eilen palveluun lisättiin normaaliversio. Mutta valitse itsellesi mieleinen versio ja heittäydy brittikomedian tunnelmiin Hyacinthin ja muiden seurassa Brittikomedian jäljillä -podissa. 

 

tiistai 23. joulukuuta 2025

Hyviä uutiskomediashow-uutisia

Sähkeet Uutiskomediashow 2026 saa ensi-iltansa Helsingissä lokakuussa 2026! Ensi vuoden kirjoittajatiimi on nyt kasassa, moni tuttu jatkaa mutta uusia innokkaita tekijöitä on löytynyt mukaan. On hienoa, että suomalaisella yleisöllä on yhä kasvavaa kiinnostusta poliittiseen satiiriin. Sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät kuulemma yleensä käy teatterissa, on ollut meillä tämänkin vuoden esityksissä. Tekniikkapöydän takaa olen nähnyt, miten innoissaan he seuraavat ja usein näyttävät melkein nuorentuvan: nauru ja lämmin yhdessäolo, yhteisistä aiheista kuuleminen, tuttujen laulujen kuuleminen uusilla sanoilla, uusissa yhteyksissä ja maailman kääntäminen ylösalaisin - se tuntuu olevan resepti sille, että katsoja tempautuu mukaan. Yksi Blogit -yhteisön jäsen, Matti Mane Kinnunen, kävi katsomassa esityksen pyynnöstäni. Halusin saada Manen näkemyksen esitykseen ja sellaisen hän myös kirjoitti Mane lukee -blogiinsa. Olen seurannut Manen kirja-arvioita jo jonkin tovin ja arvostan hänen kirjavinkkejään ja analyysiaan. Oli siksi mainiota saada kuulla Manen näkemys ja sitä paitsi oli tosi kiva tavata Mane, todella sivistynyt ja miellyttävä ihminen. 

maanantai 22. joulukuuta 2025

Joulujakso äänitetty (vaan ei nauhoitettu...)


Voi että tekisi mieli aina kirjoittaa, että joulujakso nauhoitettu, mutta tosiasia on, että minun työhistoriani aikana kukaan ei ole enää nauhoittanut mitään ja lapsenakin ehdin tehdä sitä vain hetken kasettinauhurille: ääni taltioidaan digitaalisesti. Silti nauhoittaminen on jotenkin konkreettisemman kuuloista. Muistan kun Ylessä sitä korostettiin kovasti, että kelanauhoituksista on jo kymmeniä vuosia aikaa mutta ennen kyllä nauhoitettiin ja nauhoja leikeltiin ihan oikeasti niin että leikkeet vain lentelivät.

Joulujaksoon nauhoittaminen sopisi niin paljon paremmin; siitä tulee jotenkin joulukuusen koristenauhat mieleen. Mutta nyt on joulujakso editissä ja Audacityn ohjelmassa palaset lentelevät melkein kuin entisajan Radioteatterissa, kun Teron erikseen tekemiä klippejä leikataan yhteen Hannan ja minun keskustelun kanssa ja väliin laitetaan äänitehosteita ja muuta. Alarik on tänään työssä ja minä kuikin olkapään takana. Lopputulos julkaistaan joulupäivän aamuna klo 8! Eli peribrittiläiseen tyyliin juhlimme jouluaamua uudella joulujaksolla, jossa seilataan läpi englantilaisten tilannekomedioiden joulun erikoisjaksojen 1970-luvulta tähän päivään. Jos jouluelokuvat kyllästyttävät, tästä jaksosta saa ideoita sarjoista, joita voi sitten kaivella esim. Youtubesta, Dailymotionista, dvd:nä CDON:ista tai Amazonista ja striimauspalveluna esim. Britboxista, josta taitaa edelleen olla 7 päivän maksuton kokeilutarjous. Mutta siis: kaikille brittikomedioiden ystäville Komedian jäljillä -podcastissa luvassa silkkaa joulua! Täältä löytää aiemmat jaksot.



 

lauantai 20. joulukuuta 2025

Taivaallisen herkullisia mince pie -piirakoita!


Vielä ehtii! Mince pie on englantilaisen joulupöydän joulutorttu, suussasulava makea ja joulumausteinen leivonnainen. Oikeaoppisesti mince pie -sisus pitäisi valmistaa jo muutamaa viikkoa ennen joulua, mutta nämä mince piet saivat täytteekseen seosta, joka oli ollut jääkaapissa yön yli ja lopputulos oli aivan täydellinen. Voitaikinakin oli itse tehtyä simppelillä reseptillä, joka löytyi netistä ensimmäisenä. Tarkoitukseni oli ostaa murotaikinaa valmiina kaupasta, mutta kun lähi-S -marketista ei löytynyt kuin torttulevyjä, päädyin tekemään sen itse. Sitä seisotin jääkaapissa ensimmäisessä erässä yön yli ja toisessa erässä muutaman tunnin. Muutama tunti on tässä tapauksessa parempi valinta. Sain kaulittua huomattavasti paremmin samana päivänä tehdyn taikinan. Tässä sen resepti (jolla saa noin 16 torttua):

200 g voita
2 dl sokeria
2 munaa
2 tl leivinjauhetta
6 dl vehnäjauhoja

Mincepie -täyte kuvan tortuissa on salaisesta reseptistä valmistettu. Sain reseptin Sue Taylorilta, joka on kirjailija Edward Taylor (Knalli ja sateenvarjo) edesmennyt vaimo. Vaihtoehtoisia täytteitä löytää kuitenkin netistä suomen kielelläkin. Jos tämä kyseinen täyte kiinnostaa, sen kuiva-aineseos on myynnissä Jubilee Komedian nettikaupassa ja helsinkiläisille tänään ja ensi viikolla Mechelininkatu 47 työhuoneeltamme. Ohje seuraa mukana! Jos haluat yllättää läheisesi vähän harvinaisemmalla jouluherkulla, tässä on totisesti sellainen. 








 

perjantai 19. joulukuuta 2025

Kulttuurisetelit käyttöön




Tässä toimistomme hoitokoira Nanna. Hän vieraili meillä tiistaina. Vaikka päivä oli sumuinen ja sateinen ja harmaa ja kaikin tavoin masentava, Nanna oli tarmokas itsensä. Hän vahti ikkunassa, suhtautui ikkunan takana häärääviin kuvaaviin turisteihin rutinoituneesti ja päästessään takapihan vihreällä nurmikolle, iski hän kiinni tuohon tuntemattomaan palloon, jonka löytää aina pensaan alta. Mitä suurimmalla energialla palloa pöllytettiin, ravistettiin ja heiteltiin. Vaikka Nanna on jo yhdeksän vuotias, se on varsin energinen. 

Tänä vuonna olen ihastellut katsojia, jotka ovat sitkeästi tulleet esitystä katsomaan, oli sää mikä hyvänsä. Tuntuu, että monet ovat päässeet nyt irti kotona kyyhöttämis -moodista. Wolttaus, temuttaminen ja muu nettishoppailu, Netflixin ja muiden katsominen ei enää tehoa ihan samaan malliin. Yhä useampi tuntuu saavansa itsensä sohvan pohjalta liikkeelle, ihan kuin tuo reipas terrieri. 

Monella työpaikalla on käytössä kulttuurisetelit ja niiden käyttämättä jättämisestä on ollut esim. Threadsissa puhetta. Ymmärrän hyvin, että voi olla vaikea tietää mikä ilta olisi sopiva teatterikäynnille ensi toukokuussa tai ensi marraskuussa. Siksi meillä on nyt Avoin lippu vuodelle 2026, jonka käyttämispäivän voi päättää vasta vaikka viikkoa ennen esitystä. Halutessaan voi tehdä ennakkovarauksen johonkin iltaan ja sitten lähempänä vaihtaa sen siihen iltaan, joka itselle sopii parhaiten.

Kannustan kaikkia käyttämään kulttuurisetelit, ihan vain osoittaakseen itselle ettei ole hautautunut sohvaan lopullisesti!










 


tiistai 16. joulukuuta 2025

Joulujakson aiheena joulujaksot


Siirtyminen Sähkeet Uutiskomediashown tämän vuoden esityksistä takaisin brittikomedian pariin on käynnissä. Meillä on vielä yksi jakso tulossa Komedian jäljillä -podcastin 2. kaudelle. Alun perin tarkoitus oli saada jakso ulos jo tämän viikon torstaina, mutta jotta ehdimme tehdä tutkimustyötä tarpeeksi, äänityshommiin päästään vasta loppuviikosta. Editti tapahtuu juuri ennen joulua ja jakso tulee ulos joulupäivänä. Aiheena on brittisitcomeiden joulujaksot. Eli ne jaksot, jotka ovat usein keskiverto puolituntista pidempiä ja jotka on tehty varta vasten kotona television ääressä viihtyville joulun viettäjille. Still Open All Hours on yksi tällainen sarja, jossa on paljon joulujaksoja. Open All Hours eli Aina auki on sarja, johon Still Open All Hours pohjautui, ja se alkoi nimenomaan joulun aikaan 2010 -luvulla. Tänään aion syventyä muutamiin omiin lempijoulujaksoihin, joita onneksi olen löytänyt netistä. Ehkäpä siitä tulee jouluinen olo tämän pimeyden keskellä, kun heittäytyy sarjojen jouluisiin tunnelmiin. Mielenkiintoinen podcast -jakso tulossa! Sarjat, joita käsittelemme, ovat tulleet laajalla aikaskaalalla 1970-luvulta tähän päivään.

 

maanantai 15. joulukuuta 2025

Lars Svedberg 1945-2025


Teatterinjohtaja, ohjaaja ja näyttelijä Lars Svedbergin kuolemasta saapui suru-uutinen viikko sitten maanantaina. Meillä oli alkamassa kiireinen esitysviikko ja omat tunteet oli pakko työntää mielestä pois, jotta esitykset saataisiin toteutettua parhaalla mahdollisella tavalla. Tutustuin Larsiin vuonna 2005 tehdessäni gradua suositusta kuunnelmasarjasta Knalli ja sateenvarjo. Radioviihteen ohjaaja Rauni Ranta pyysi Larsin ohjaamaan kanssaan kuunnelmakäsikirjoitusta, jonka ruotsinkielinen versio oli vaikuttanut poikkeuksellisen hauskalta ja lupaavalta. Kirjoittaja oli Edward Taylor, BBC:n radiopuolen tuottaja ja käsikirjoittaja. 

Vuonna 2005 tein gradua Knallin ja sateenvarjon suosion syistä ja pääsin seuraamaan Ylen Radioteatterin studiolle uusien Knalli-jaksojen tekemistä. Jos katsoo kuvasta, siellä kaiken takana on valkoisessa villatakissa käsikirjoitukseen uppoutunut henkilö. Lars Svedberg on kuvassa vasemmalla, Mildrediä esittävä Aila Svedberg keskellä ja Lennox- Brownia esittävä Heikki Nousiainen oikealla.

Olin jo lapsena päässyt Knallin ja sateenvarjon lumoihin, mutta Ylessä tempauduin mukaan uudestaan. Oli uskomatonta päästä seuraamaan tiimin työskentelyä. Rauni ja Lars olivat kumpikin todella taitavia työssään. Kumpikin myös jaksoi vastata kysymyksiini auliisti ja pääsin seuraamaan kummankin ohjaustyötä käytännössä, aina editointiin asti. Kaikesta tästä on ollut suuri hyöty kaikessa käsikirjoittamis- ja äänityöskentelyssä missä olen sen jälkeen ollut mukana. Esimerkiksi editointivaihe vaatii tavattoman pitkää pinnaa. Otoksia kuunnellaan useaan kertaan ennen kuin päätetään, mikä säästetään ja sitten sitä aletaan editoida. Kärsivällisyys ja tarkkuus ovat a ja o laatukuunnelmaa tehdessä.

Vaikka gradu valmistui,  säilyi yhteys tekijöihin. Nyt olen kahtena viime kesänä saanut tavata Ailan ja Lassen henkilökohtaisesti lounaan merkeissä. Keskustelut ovat liikkuneet laajasti teatterin ja muiden taiteenlajien maailmassa. Larsin sivistys ja lukeneisuus olivat poikkeuksellisen laajoja. Hänen kanssaan oli suuri ilo keskustella eri näytelmistä, niiden toteutuksesta ja teatterin johtamisesta. 

Lars Svedbergin kuolema oli odottamaton ja järkytti siksi paitsi lähipiiriä, myös laajaa tuttavapiiriä ja myös Knallin ja sateenvarjon faniryhmää. Annoin tänään Ailan tavatessani Knallin Facebook-ryhmässä surunvalittelunsa esittäneen lähes 200 henkilön adressin hänelle. Monelle Knalli ja kaikki Larsin lukemat äänikirjat ovat hyvin rakkaita ja tärkeitä. On kamalaa, että Larsia ei ole enää. Onneksi hänen muistonsa säilyy ja hänen ääntään voi yhä kuunnella esim. Sinuhe Egyptiläisessä. Itse tulen aina muistamaan Larsin lämpimät, älykkäät, kiltit silmät ja sen, miten hän oli kaiken muun lisäksi hyvin hauska ja nopea reagoimaan juuri niin kuin todella taitavalta komedian tekijältä voi toivoa.







 

perjantai 12. joulukuuta 2025

Timpen lohikeitto


Olipas meillä esitysviikko! Maanantaina riemuitsin tämän viikon tulevista dinner-esityksistä, mutta enpä arvannut, miten erilaisia ne olivat verrattuna syksyn muihin esityksiin, jossa katsojat ovat nauttineet aterian ennen esitystä. 

Tiistaina oli harvinaisen monia ruokavalintoja katsojilla, sillä olin epähuomiossa antanut osalle katsojista kevään Casual Menu -listan, jossa oli hieman eri salaatteja ja hieman eri pastoja kuin tämän syksyn listassa. Sen seurauksena meillä oli lähes 20 henkilöä, joista osa oli valinnut Toast Skagen à la Veturitallin, mutta suurin osa jonkun salaatin ja jonkun pastan. Kun tiistain iltaesitys oli alkamassa ja katsojat asettuneet pöytiin, paljastui, että suppilovahveropasta saapui pöytään, mutta kukaan ei myöntänyt sitä tilanneensa. Henkilö, jolle annos kiikutettiin, kiisti jyrkästi olevansa pastatilauksen takana, koska on allerginen sienille. Sehän on selvää, että silloin ei suppilovahveroja syödä, ei edes pastamuodossa. Koska tarjoilijalla oli kädet täynnä muiden annosten kanssa, kiikutin minä annoksen ravintolaan, jossa kokki-Timpe otti sen mutisten vastaan - viime viikolla oli ollut toinen poikkeuksellinen tilaus, jossa sieniruukun asemasta oli tilattu erikoisluvalla sienikääryleitä ja lohi-scampin asemesta siikaa. Tämä erikoistilaus ei ollut tullut Timpen korviin asti ja osa turhaan tehdyistä annoksista jäi odottamaan pääsemistä parempiin suihin (nimittäin meidän suihimme esityksen jälkeen, haha). 
Suppilovahveron tilannutta henkilöä ei sitten lopultakaan löytynyt, vaikka löysin hänen nimensä ilmoittautuneiden joukosta. Ehkä hän ei ilmestynyt paikalle - tai sitten ehkä hän oli kirjoittanut epähuomiossa väärän pastan, chorizo-pastalle nimittäin löytyi ottaja. Mutta ei hätää - paikalle tuli katsoja, joka ilomielin otti ylimääräisen pasta-annoksen syötäväkseen. Timpen suppilovahveropasta on tavattoman herkullista, sain maistaa sitä itse muutama viikko sitten esityksen jälkeen. 

Tiistain pastadraama päättyi lopulta hyvin, Timpe valmisti chorizopastan ja esityksen alussa ilman annosta ollut henkilö sai jo alkulaulun aikana oikean pastan eteensä. Tosin tarjoilija, jonka olin opastanut tuomaan annokset takaovesta eikä näyttämön viereisestä ovesta, ei heti löytänyt oikeaa henkilöä ja minä puolestani näin koko ajan, keneltä annos puuttuu. Niinpä hämmästytin esiintyjää hyppäämällä tekniikkapöydän takaa yhtäkkiä tarjoilijan rooliin, otin pastan tarjoilijalta ja koripalloilijan tukijalkatekniikalla ojensin pastan oikealle henkilölle. Loppuesitys menikin sitten rauhallisesti ja sain keskittyä tekniikan pyörittämiseen ja illan jälkeen olimme tyytyväisiä oman lohikeittomme äärellä.

Todellakin lohikeitto! Se on Timpen varsinainen bravuuri. Se on kermaista ja täyteläistä ja lohta on paljon ja siinä on täydellinen suu-tuntuma. Tällä kertaa keskiviikkona oli sen tilaajia enemmänkin. Yleensä meillä on aina ollut sama kokenut tarjoilija esitystemme tarjoilupuolta hoitamassa, mutta keskiviikkoiltana hän oli vapaalla ja meillä oli työvuorossa uusi tuttavuus. Jännitin, että miten hän selviää vaikeasta esityksen aikana tarjoilusta, mutta suureksi ilokseni kaikki menikin mainiosti! Tilaukset tulivat osittain aivan viime tinkaan, ja kokki vähän puhisikin, kun kalalientä ei ollut laitettu valmiiksi yllätystilauksia varten, mutta ihmeellisesti keitot ja salaatit saapuivat oikeisiin pöytiin tämän uuden miestarjoilijan taitavasti hoitelemana. Osallistuin tälläkin kertaa sen verran ruokapuoleen, että keitin kahvin, joka tuotiin saliin termoskannussa. Sekä dinner-asiakkaat että keitto/salaatti -menun valinneet olivat tilanneet myös kahvit ja varmistaakseni kahvien saatavuuden, olin kahvinkeittotouhuissa vielä klo 18.24, kun esitys starttasi klo 18.30. Hienosti sekin sitten onnistui. Ehkä kaikki menisi hyvin ilman tätä osallistumistani ruokailupuoleen, mutta tuottajana sitä haluaa kaiken menevän täydellisesti ja silloin sitä puuhaa ehkä sellaisenkin parissa, joka ei olisi välttämätöntä.

Illat sujuivat kuitenkin hyvin ja oli mahtavaa tekemään ihan oikeaa dinneriteatteria.