Olipas meillä esitysviikko! Maanantaina riemuitsin tämän viikon tulevista dinner-esityksistä, mutta enpä arvannut, miten erilaisia ne olivat verrattuna syksyn muihin esityksiin, jossa katsojat ovat nauttineet aterian ennen esitystä.
Tiistaina oli harvinaisen monia ruokavalintoja katsojilla, sillä olin epähuomiossa antanut osalle katsojista kevään Casual Menu -listan, jossa oli hieman eri salaatteja ja hieman eri pastoja kuin tämän syksyn listassa. Sen seurauksena meillä oli lähes 20 henkilöä, joista osa oli valinnut Toast Skagen à la Veturitallin, mutta suurin osa jonkun salaatin ja jonkun pastan. Kun tiistain iltaesitys oli alkamassa ja katsojat asettuneet pöytiin, paljastui, että suppilovahveropasta saapui pöytään, mutta kukaan ei myöntänyt sitä tilanneensa. Henkilö, jolle annos kiikutettiin, kiisti jyrkästi olevansa pastatilauksen takana, koska on allerginen sienille. Sehän on selvää, että silloin ei suppilovahveroja syödä, ei edes pastamuodossa. Koska tarjoilijalla oli kädet täynnä muiden annosten kanssa, kiikutin minä annoksen ravintolaan, jossa kokki-Timpe otti sen mutisten vastaan - viime viikolla oli ollut toinen poikkeuksellinen tilaus, jossa sieniruukun asemasta oli tilattu erikoisluvalla sienikääryleitä ja lohi-scampin asemesta siikaa. Tämä erikoistilaus ei ollut tullut Timpen korviin asti ja osa turhaan tehdyistä annoksista jäi odottamaan pääsemistä parempiin suihin (nimittäin meidän suihimme esityksen jälkeen, haha).
Suppilovahveron tilannutta henkilöä ei sitten lopultakaan löytynyt, vaikka löysin hänen nimensä ilmoittautuneiden joukosta. Ehkä hän ei ilmestynyt paikalle - tai sitten ehkä hän oli kirjoittanut epähuomiossa väärän pastan, chorizo-pastalle nimittäin löytyi ottaja. Mutta ei hätää - paikalle tuli katsoja, joka ilomielin otti ylimääräisen pasta-annoksen syötäväkseen. Timpen suppilovahveropasta on tavattoman herkullista, sain maistaa sitä itse muutama viikko sitten esityksen jälkeen.
Tiistain pastadraama päättyi lopulta hyvin, Timpe valmisti chorizopastan ja esityksen alussa ilman annosta ollut henkilö sai jo alkulaulun aikana oikean pastan eteensä. Tosin tarjoilija, jonka olin opastanut tuomaan annokset takaovesta eikä näyttämön viereisestä ovesta, ei heti löytänyt oikeaa henkilöä ja minä puolestani näin koko ajan, keneltä annos puuttuu. Niinpä hämmästytin esiintyjää hyppäämällä tekniikkapöydän takaa yhtäkkiä tarjoilijan rooliin, otin pastan tarjoilijalta ja koripalloilijan tukijalkatekniikalla ojensin pastan oikealle henkilölle. Loppuesitys menikin sitten rauhallisesti ja sain keskittyä tekniikan pyörittämiseen ja illan jälkeen olimme tyytyväisiä oman lohikeittomme äärellä.
Todellakin lohikeitto! Se on Timpen varsinainen bravuuri. Se on kermaista ja täyteläistä ja lohta on paljon ja siinä on täydellinen suu-tuntuma. Tällä kertaa keskiviikkona oli sen tilaajia enemmänkin. Yleensä meillä on aina ollut sama kokenut tarjoilija esitystemme tarjoilupuolta hoitamassa, mutta keskiviikkoiltana hän oli vapaalla ja meillä oli työvuorossa uusi tuttavuus. Jännitin, että miten hän selviää vaikeasta esityksen aikana tarjoilusta, mutta suureksi ilokseni kaikki menikin mainiosti! Tilaukset tulivat osittain aivan viime tinkaan, ja kokki vähän puhisikin, kun kalalientä ei ollut laitettu valmiiksi yllätystilauksia varten, mutta ihmeellisesti keitot ja salaatit saapuivat oikeisiin pöytiin tämän uuden miestarjoilijan taitavasti hoitelemana. Osallistuin tälläkin kertaa sen verran ruokapuoleen, että keitin kahvin, joka tuotiin saliin termoskannussa. Sekä dinner-asiakkaat että keitto/salaatti -menun valinneet olivat tilanneet myös kahvit ja varmistaakseni kahvien saatavuuden, olin kahvinkeittotouhuissa vielä klo 18.24, kun esitys starttasi klo 18.30. Hienosti sekin sitten onnistui. Ehkä kaikki menisi hyvin ilman tätä osallistumistani ruokailupuoleen, mutta tuottajana sitä haluaa kaiken menevän täydellisesti ja silloin sitä puuhaa ehkä sellaisenkin parissa, joka ei olisi välttämätöntä.
Illat sujuivat kuitenkin hyvin ja oli mahtavaa tekemään ihan oikeaa dinneriteatteria.
.jpg)
.jpg)
