Lippiksen paluu

 

KUVA: Sähkeet Uutiskomediashowssa 2016 kevätkaudella 2017 oltiin niin Jämsänkoskella, EU:ssa kuin rakennettiin muuria Trumpia hengessä MAGA-lippiksessä. Niina Nyberg ja Hanna Seppänen kuvassa.

Niin siinä sitten kävi kuten saattoi vähän arvellakin: Donald Trump palasi politiikkaan. Itse en sitä vielä keväällä olisi uskonut; katselinpa ihan vasta rekvisiittanaulakossa tuota MAGA-lippistä, jonka keväällä 2017 olimme hankkineet joltain suomalaiselta omistajalta Huutonetistä ja maksaneet muistaakseni 10 euroa, ja harkitsin sen toimittamista vähintäänkin vinttikomeroon muiden ei-niin-ajankohtaisten rekvisiittojen kanssa. 

Olin huojentunut vuoden 2020 USA:n vaaleissa demokraattien Joe Bidenin valinnasta ihan vain siksi, että pääsimme operoimasta Trumpiin liittyvillä aiheilla. Tuntui, että olemme kaiken mahdollisen jo sanoneet hänen persoonastaan, lausahduksistaan jne. Meillä on ollut vuosien varrella mm. Eero ja Jussi Raittisen "Jos saaren omistaisin" versiona "Jos muurin rakentaisin", meillä on blondivitsejä Trumpista ja Boris Johnssonista (2019), meillä on ollut vanha Hollywood-klassikko "Side by Side" Dean Martinin ja Jerry Lewisin tyyliin Putinista ja Trumpista (2018), meillä on ollut videoita ja piloja Donaldista aivan lakkaamatta vuosina 2016-2019. 

Mutta niin se politiikka vaihtelee ja saamme siis taas päivittää esitystä USA:n presidentinkin osalta. Sähkeissä on alusta alkaen ollut hyvin tärkeää kuvastaa tämän hetken maailmanpolitiikkaa, yhteiskuntaa ja poliittista tilannetta purevasti mutta puolueettomasti ja aina hyvin rehellisesti ja niin asiantuntevasti kuin mahdollista. Esimerkiksi keväällä 2023 biiseissä nousivat esiin mm. Saksan energiariippuvuus Venäjästä, Putinin ja Italian Silvio Berlusconin läheiset suhteet - kevään show ehti loppua sopivasti juuri silloin, kun Berlusconin maanpäällinen elämä päättyi - ja Ranskan Macronin puhelut Putinille "I just call to say" -hengessä.  Yritämme aina kuvata ajankohtaista politiikkaa niin realistisesti ja samalla hauskasti kuin mahdollista. 

Katsojilta olemmekin usein kuulleet, että "tällaista ei yleensä Suomessa näe", "aitoa brechtläistä teatteria" ja "olipa tosi eurooppalainen tunnelma". Itse en sitä ole oikeastaan ajatellut, sillä Sähkeiden esikuva on ennen muuta Isossa Britanniassa, ei manner-Euroopassa eikä etenkään Saksassa, jossa en itse asiassa ole itse edes käynyt. Mutta äsken luin Markus Leikolalta Teatterin tiedotuskeskuksen sivuilla olevan blogin, jonka seurauksena aloin ymmärtää, että Sähkeet voi asettaa poliittisen kabareen kontekstiin, vaikka me emme olekaan millään lailla kantaaottavia emmekä tunnusta mitään puolueväriä, emme vasenta emmekä oikeaa emmekä edes Keskustaa! 

Mutta politiikkaa me käsittelemme (muiden ajankohtaisuuksien ohessa) ja niin tehdään näköjään myös Berliinissä. Tässä linkki Leikolan blogiin. Alkoipa itseänikin kiinnostaa saksalaisen teatterin näkeminen. Ehkä pitää tehdä sinne Flixbussi-retki vielä lähitulevaisuudessa!

Politiikka hyökyy Berliinin näyttämöillä

Vaikea mennä nukkumaan

Tänään Sähkeillä oli historiansa toisen kerran kaksi esitystä peräkkäin. Ensimmäinen kerta oli tämän vuoden ensi-ilta toukokuussa, jolloin eka setti vedettiin klo 16 ja toka klo 19. Ja samalla mentiin tänään, syksyn lisäesitysten ensi-illassa.

Jännittyneenä odotin, miten kaikki onnistuu, mutta hyvinhän se meni. Vaikka tuntuu, että keväästä ei ole kauan ja että aivan vastahan me olimme Veturitalleilla, toukokuun aurinko poltti pihalla ja sisälläkin oli aika kuuma (ne toukokuun hellepäivät, muistatteko?), niin oli siitä kuitenkin sen verran aikaa, että oma rutiini produktion tekniikan kasaamisesta oli vähän ruosteessa. Kauhealla kiireellä roudasimme laitteita satojen kilojen painosta paikalle ja aluksi vain palloilin siellä täällä, kun en oikein tiennyt minkä virtajohdon nyt ensiksi kiinnittäisin ja mihin ne kajarit pitikään nostaa.

Yleisö tulee yleensä aina hieman etuaikaan paikan päälle ja nyt kun ruokailu on osittain samaan aikaan esityksen kanssa, oli erityinen kiire saada kaikki paikoilleen, ennen kuin väki tulee saliin lohi- ja kurpitsakeittoaan syömään.

Onnistuihan se lopulta ja klo 15 saatoin vetää verhon edestä ja pyytää ensimmäisen ryhmän saliin. Ravintolan henkilökunta oli aivan ihanasti läsnä ja sai vieraat viihtymään, sikäli kun sitä verhon ja valkokankaan taakse kuulin. Tässä näyttämön taka-alan tunnelmia: 

Tässä hetkessä itse asiassa vielä yleisökään ei ole salissa, mutta olen saanut kaiken valmiiksi. Tietokoneeni on valmiina käyttöön ja samoin videotykki, jonka näyttämön takaa tuleva projisointi on nerokas, mutta vaatii aina vähän järjestelemistä. Videotykin on nimittäin oltava noin 3-4 metrin kankaasta, jotta projisoitu kuva olisi sellainen useammin metrin levyinen, kuin on tarkoitus. 

Valkokankaan takaosan on oltava tyhjä, jotta heijastus näkyisi kankaalle ja se teki sen, että piti vetää syrjään iso musta kangas, joka olisi ollut vallan mainio väliverho. Koska nyt kun jouduin vetämään verhon syrjään, paljastin myös tilan takaseinällä olevat limsakaapit ja roskikset! Tarvittiin sitten mustan kankaan kiinnitystä jesarilla skriinin alalaitaan, että kaikki takana kummitteleva roina saatiin yleisöltä piiloon. 

Pahinta näissä tekniikan kokoamistilanteissa on kiireen lisäksi pimeys: arvatkaa vain millaista on metsästellä kadonnutta piuhaa, mustaa tietysti, piuhakasasta, johon ei mikään valonsäde osu. Tai sitten saan valot jostain päälle ja ne ovat esimerkiksi yökerhon punaiset hämyvalot ja oikeastaan vain sotkevat entisestään etsimistä. En ole tainnut vielä nähdä painajaisia tilanteista, joissa selvittelen kymmenmetrisiä mikkipiuhoja irti toisistaan kauhealla kiireellä ennen kuin yleisö valuu saliin, tilanteissa, jossa en tietenkään ole vielä saanut soundcheckiä tehdyksi esiintyjien kanssa, en lavavaloja paikoilleen enkä tykkiä toimimaan..  mutta voisin nähdä, sillä tilanteet tuntuvat painajaismaisilta.

Huh huh, onhan niitä stressaavia tilanteita ollut paljonkin. Joskus vielä muistelen sitä kertaa, kun Samuli Edelman vasta alkoi viihdyttää Ravintola Kaisaniemen lavalla edellistä yleisöä kun meidän yleisömme jo tulvi eteiseen - tai sitä kertaa, kun Lenita Airisto piti voimaannuttavaa puhetta lavalla sinä siunattuna sekuntina, kun minun olisi äänimiehemme kanssa pitänyt vähintään alkaa roudata kajareita paikoilleen.. 

Veturitalleilla oli itse asiassa tänään suunnattoman rauhallista, suorastaan zen-mäinen rauha, kun tarkemmin ajattelen aiemmin koettua. 

Päivä meni kummankin esityksen osalta enemmän kuin toivotulla tavalla ja ravintolahenkilökuntaa saa tästä paljon kiittää, he ovat Veturitalleilla aivan uskomattomia ammattilaisia ja todella taitavia työssään. Heidän kanssaan on vielä aina kivaakin. Hieno päivä kaiken kaikkiaan.

Nyt on vähän vaikea mennä nukkumaan, kun adrenaliinit jylläävät vielä korkealla ja tietysti USA:n vaalit vaivaavat mieltä. Huomenna se sitten tiedetään, tuli mitä tuli.

 

Iltapäivän komediahetki Veturitalleilla

Iloiset iltapäivät Sähkeet Uutiskomediashown merkeissä käynnistyvät tänään Veturitalleilla! Onpa jännittävää päästä kokeilemaan kahta peräkkäistä esitystä! Ensimmäistä kertaa meillä siis on ruokailu esityksen aikana - lohikeittoa ja kurpitsakeittoa - ja sen jälkeen vielä kahvia jonkun pienen makean kanssa. Helsingissä asuvat, tervetuloa vielä mukaan, kumpaankin esitykseen mahtuu vielä hajapaikoille. Täytyykin tässä alkaa valmistautua jo ensimmäiseen esitykseen, joka alkaa virallisesti klo 16, mutta ovet avautuvat ravintolaan jo klo 15, joten täytyy olla kamat kasassa sitä ennen ja pöydät nätisti paikoillaan. Esitys on täysin päivittynyt ja uusia videioita valmistui eilen vielä puolenyön aikaan. Illan show on sikäli itsellekin yllätys, että sisällössä on paljon uutta. Amerikan vaalien tulos jää nyt vielä tästä esityksestä puuttumaan, mutta huomenna ollaan kaikki viisaampia. Huh huh.. 

 

Kekri ja Kekkonen vai Karkki ja kepponen?

Sähkeet Uutiskomediashow pohjautuu brittiläiseen Newsrevue-konseptiin. Se on maailman vanhin pisimpään pyörinyt liveshow, jonka voi edelleen nähdä Canal Cafe Theatressa Lontoon Little Venicessä. Toki jutut ja esiintyjät ovat vaihtuneet aikojen saatossa, haha. Nykyään kausi taitaa kestää kuusi viikkoa kerrallaan, sitten tulevat uudet uutiset ja uudet esiintyjät.

Sähkeet Uutiskomediashow on kehittynyt hyvin erilaiseksi, vaikka NewsRevue alun perin oli ideana sille konseptille, jota ryhdyimme kehittelemään. Suomalainen revyyperinne ja ravintolaohjelmat 1970-luvun Adlonista ja Hesperiasta ovat vaikuttaneet vähintään yhtä paljon Sähkeisiin kuin tämä alkuperäinen brittiesikuva. Kuten kulttuurintutkimuksessa sanotaan, maa painaa parrelleen eli uudesta kulttuuri-ilmiöstä tulee kotimaisen oloinen. Yleensä näin on käynyt Suomen juhlapyhille, esimerkiksi joulu on asettenut oikein somasti paikoilleen pimeimpään vuodenaikaan ikivanhaan myyttiseen ajankohtaan kierrettyään tänne eurooppalaisessa muodossa Saksan ja Ruotsin kautta, mutta Halloween huitelee vielä vähän irtonaisena Amerikan lainana. Lapset ja nuoret ovat ottaneet sen omakseen, mutta vanhempaa väkeä saattaa häiritä Halloweenin yhteys suomalaiseen Pyhäinpäivään ja toisaalta kekriin, vanhaan maatalousjuhlaan. 

Epäselvyyttä tänä vuonna on tuottanut jo se päivä, jolloin Halloweeniä kuuluisi juhlia. Virallisesti  juhlapäivä olisi ollut 31.10. eli eilen. Toisaalta jo viime viikonloppuna Helsinki oli täynnä Halloween-juhliin menijöitä. Joidenkin mielestä tänään Pyhäinpäivän aattona olisi oikea päivä juhlia myös Halloweenia. Itse suhtaudun vähän kriittisesti koko Halloweeniin, mutta ymmärrän sen olevan lapsille tärkeä juttu. Meille on nyt työhuoneelle kertynyt käsikirjoittajien mukanaan tuomia avaamattomia karkkipusseja ja ajattelimme antaa näitä karkkeja huomenna pois, jos joku myöhäinen noita tai luuranko vielä haluaa tulla Halloween-kierrokselle leikkimään "Karkkia tai Kepposta." Kotimainen versiomme on tästä Kekri vai Kekkonen, joka syntyi väärin kuulemisen seurauksena käsikirjoittajien kesken. Tässä kuvitusmateriaalia: 

Kekri vai Kepponen olkoon nyt sitten mainos Keittoa ja Komediaa -iltapäiville, jotka alkavat ensi tiistaina Pasilan Veturitalleilla. Onhan siellä tarjolla ihanaa paahdettua kurpitsakeittoa parhaassa Halloween-hengessä. Lohikeittoakin on, vaikka lohi ja kala taitavatkin olla vähemmän tunnettuja Halloween-juhlakaluja. Mutta kaikki halukkaat Halloween-ihmiset tervetuloa huomenna klo 15-17 Showroom Mechelin 47 Taka-Töölöön! 

 

Mainoskyltti karkuteillä

Nyt vasta alkaa Töölössä näyttää syksyiseltä. Viikon sisään puhaltaneet tuulet ovat lennättäneet lehdet myös meidän työhuoneemme edustalla olevasta lehmuksesta.

 Eilen tuuli oli niin navakka, että se lennätti myös katukylttiämme, sitä raskastekoista vanhanaikaista A-mallista, josta olen aiemminkin kirjoittanut, pitkin katua! Puhkesimme huutoon kesken lounaan, kun näimme kyltin kiitävän pystyasennossa kohti Töölön kirjastoa. Onneksi pyörätiellä ei sattunut ajamaan silloin kukaan eikä myöskään kukaan seudun pikkukoirista ollut liikkeellä ja joutunut kiitävän kyltin telomaksi. Ryntäsimme hakemaan kyltin sisälle. Vaikka se oli asetettu seinän viereen siten, että tuuli pääsi puhaltamaan sen lävitse, puuskat olivat niin voimakkaita, että ne käänsivät kyltin purjeeksi. 

Kyltillä oli muutenkin kohtalokas vuorokausi. Edellisenä iltana se oli jäänyt meillä kadun varteen emmekä huomanneet nostaa sitä sisään. Samana päivänä kaupunki ilmoitti alkavansa valvoa katukylttien asettelua, että ne ovat varmasti aivan liiketilan edessä - joka on kyllä kulmianostattavaa, kun ajattelee, miten skuutit tukkivat teitä ja liiketilojen edustoja muuten vain. Meilläkin alkaa aamu usein sillä, että nostellaan skuutteja ulko-oven edestä pois. Mutta joka tapauksessa vaikka yleensä kylttimme on juuri oikeaoppisesti ikkunan alla, eilen sillä oli varsin seikkaileva vuorokausi ja täytyy olla onnellinen, että se ei ehtinyt aiheuttaa vahinkoa edes itselleen. Jopa valot paloivat kaikkien tuulessa ryntäilyjen jälkeen!

Oli kyllä harvinaisen tuulinen päivä. Päiväkävely rannalle oli kuin jostain muusta maasta. Lokkejakin näkyi, mutta ne huusivat vain kovin pienellä äänellä. 

#syksy #teatteri #komedia

 

Tekniikan kanssa näpertelyä

Syksyn esitykset alkavat ensi tiistaina ja tekniikan kanssa puuhastelussa menee nyt aikaa enemmän kuin yleensä. Pitää esimerkiksi kokeilla, näkyvätkö videot oikealla tavalla eri näytöillä. Veturitalleilla käytössämme on ihan oma videotykki, joten sen kanssa ei pitäisi tulla ongelmia. Keikoilla sen sijaan on usein videoscreen, johon oma näyttö pitää kiinnittää esim. hdmi-kaapelilla. Vaikka filmit näyttävät hienoilta isolla näytöllä, niiden hallinta on kyllä aika vaikea asia. Esimerkiksi sitä tavallista videotykkitoimintoa, että pimentää näytön välissä, kun haluaa järjestellä videoita ja kuvia uudelleen päätteellä ilman että yleisö näkee kaiken, en ole vielä videoscreenillä toimiessa löytänyt. Näytön jakaminen tietokoneesta on nimittäin sikäli tarkkaa puuhaa, että sekä näyttö että pc menevät helposti sekaisin, jos jo säädettyjä asetuksia lähdetään muuttamaan nopeasti. Windows 10 ja 11 on olemassa "näytä näyttö toisessa/kummallakin jne." -valikko, mutta sinne siirtyminenpä ei olekaan mikään helppo juttu! Onneksi satuin kokeilemaan kirjaston keikalla sen etukäteen ennen kuin yleisö saapui: tietokoneeni nimittäin sekosi täysin, kun yritin pimentää ison näytön ja pitää vain pc:n näytön! Hyvä kun sain siihen hiirellä kontaktin enää sen jälkeen. Jouduin sulkemaan koko ohjelman ja lopulta koneenkin, ja laittamaan näyttöasetukset uudelleen, että tilanne normalisoitui. Jos joku sattuu tietämään, miten pc:n näytön jakamisen vaihtoehdot tehdään nopeasti onnistuneesti, kommentoikaa ihmeessä! 

On kikkoja, joilla videoiden ja kuvien vaihtaminen voidaan tehdä mahdollisimman pienellä vaivalla ilman yleisön häiriintymistä, mutta toistaiseksi videotykin mute-toiminto on ehdoton suosikkini, jolla näytön näkyminen on omissa käsissäni.

Kuvassa kokeilua näytön jakamisesta kotitelevision ja pc:n välillä hdmi-kaapelin avulla - silloin näytön jakaminen ja asetusten muuttaminen lennosta onnistui melko helposti, mutta kun screeni oli noin 10 kotitelkkarin kokoinen, silloin tietokone sekosi! 

#sähkeet #keikka #kirjasto #tekniikka

 

Töölön kirjaston Tapahtumatila - tiesitkö siitä?

Sähkeet Uutiskomediashowlla oli viime viikolla yksityiskeikka tutuissa maisemissa: Töölön kirjastolla. Työhuoneemme on aivan nurkan takana Mechelininkadulla. Tällä kertaa ei siis tarvinnut miettiä ajoreittejä, etsiä parkkipaikkoja eikä toivoa pukuhuonetta esityspaikasta. Riitti, että lähdimme työhuoneelta muutamaa minuuttia ennen esitysaikaa.

Töölön kirjasto on yllättävän monikäyttöinen tila. Esityksemme oli yläkerran Tapahtumatilassa, johon mahtuu 80 hlöä. Lisäksi on Mika Waltari -sali ja muita pienempiä ryhmätyötiloja. Tapahtumatilan varaustilanteen näkee Helmetin sivuilta. Se on tuntiperusteinen vuokraltaan ja se sisältää pienen keittiön käytön. Myös ääni- ja kuvatekniikka löytyy omasta takaa ja se on helppokäyttöistä. Kovin äänekästä tapahtumaa en tilaan suosittelisi; nytkin teimme tietoisen päätöksen jättää omat kaiuttimet kotiin. Niiden bassosoundit olisivat olleet herkästi liikaa naapuritiloja käyttäville. Screeniin liittyvät kaiuttimet olivat juuri sopivat meidän esitystämme varten. Lisäksi vaihtoehtona olisi ollut jalustoilla seisovat kajarit.

Tässä kuvassa asennamme tekniikkaa iltapäivän esitystä varten:

Verhot sai vedettyä hyvin eteen, ja valot sammutettua täysin. Tuuletus puolestaan hoitui parvekkeelle aukeavista ovista. 

Oli kiva keikka kivassa paikassa! Ensi viikolla sitten oma esitys Veturitalleilla! 

#töölö #kirjasto