Oopperan kummitus sitcom-tähtenä

 (fanikuva, Wikimedia Commons)

Vastaus eilisen blogin kysymykseen: Some Mother´s Do Ave Em sitcomin pääosaa Frank Spenceriä esitti Michael Crawford, joka tuli kansainvälisesti kuuluisaksi Lontoon alkuperäisen Oopperan kummituksen Phantomina. Oletteko muuten tietoisia siitä pitkästä tiestä, joka Kummituksen löytämiseksi tehtiin? Siitä kertoo BBC;n dokumenttifilmi vuodelta 2006. 

 

 

(BBC, Youtube)

Alun perin Oopperan kummituksen päärooleihin oli kaavailtu Steve Harleyta ja Sarah Brightmania, promomateriaaliakin oli valmistettu jo runsaasti. Jostain syystä säveltäjä Andrew Lloyd Webber ei kuitenkaan halunnut vahvistaa Harleyta Phantomin rooliin, joka turhautti Harleyta kovasti. Salaiset etsinnät kummituksen löytämiseksi olivat käynnissä. Vain alle vuosi ennen ensi-iltaa syksyllä 1985 Lloyd Webber oli viemässä vaimoaan Sarah Brightmania laulutunnille, kun edellisen oppilaan ääni kiinnitti hänen huomionsa: laulaja oli Michael Crawford, joka televisiouran lisäksi oli esiintynyt jo muutamissa musikaaleissa. Billy the Liar -musikaali vuodelta 1974 oli ollut suosittu ja Michael Crawfordin tinkimättömyys ja omistautuneisuus rooleihin oli tiedossa. Billyn roolia varten hänen kerrotaan harjoitelleen avoimen jääkaapin edessä maitopulloille, oppiakseen esiintymään isolle yleisölle. Selvästi aikaa, jolloin ilmastohuolia ei otettu vakavasti! 

Lisäksi Michael Crawford oli esiintynyt elokuvamusikaaleissa kuten Hello, Dolly itsensä Barbra Streisandin kanssa Gene Kellyn ohjauksessa. Teatterimusikaali Barnumissa hän oli myös herättänyt huomiota esim. kävelemällä trapetsilla ja treenaamalla New Yorkin Big Applen lasten sirkuskoulussa erityistaitoja. 

 

(South Bank Show, Youtube)

Oopperan kummituksen tekijöillä, säveltäjä Andrew Lloyd Webberillä, tuottaja Cameron MacIntoshilla tai ohjaaja Hal Princella ei siis ollut epäilystä, etteikö Crawford osaisi ottaa roolia nopeasti haltuunsa, joskin laulamisen eteen piti tehdä paljon töitä.

Crawfordin valinta kummitukseksi kuitenkin suurta hämmästystä, sillä hänen maineensa tohelona Frank Spencerinä oli niin valtava. Edelleen sosiaalisessa mediassa 1980-luvulla eläneet muistelevat, miten siihen aikaan päiviteltiin asiaa. Crawford itse on arvellut, että se toi katsojia musikaaliin, koska kaikki hekin, jotka eivät yleensä musikaaleissa käyneet, halusivat nähdä, miten Frank Spencer selviytyy lavalla. 

Valinta osoittautui loistavaksi. Teatteriarvostelut ylistivät Crawfordia, itse esitystä ja musikaali siirrettiin päätähtineen Broadwaylle jo reilun vuoden päästä Lontoon ensi-illasta. Crawford esitti roolia lisäksi vielä Los Angelesissa. Vähitellen hänet alettiin tuntea enemmän kummituksen roolistaan kuin Frank Spencerin, mutta Crawford on kertonut, että edelleen hän joutuu varomaan, ettei vahingossa ilmehdi kuin Frank, muuten ihmiset tunnistavat hänet, koska kaikki englantilaiset tietävät Frank Spencerin.

Brittikomedian jäljillä

Eilen tulivat kaksi ensimmäistä jaksoa ulos. Aiheena ekassa jaksossa siis Some Mother´s do Ave Em eli Frank Spenceristä kertova sitcom 1970-luvulta. Tuleeko muistoja mieleen? Suomessa sitä on näytetty Ylellä joskus 1980-luvun alkupuolella otsikolla Kellä on, kellä ei. Kannattaa tutustua, aivan mainio sarja! Netissä näkyy jotain katkelmia hulvattomista kohtauksista. Mutta varsinaisesti Frank Spenceriä näytellyt Michael Crawford on tutumpi monelle suomalaiselle jostain muusta yhteydestä. Tuleeko mitään mieleen? Vihjeeksi sana musikaalit :-) Täältä pääsee kuulemaan ensimmäiset jaksot:

https://open.spotify.com/episode/0i9IXhWwu1eDbhfOhhiRjJ?si=kDGDzuFIT2GWAtJB0vnLHA

 

Brittikomediaa käsittelevä podcast alkaa huomenna

 

Meillä on ollut jännittävät viikot Showroomilla, kun olemme valmistautuneet kymmenosaiseen podcast-sarjaan. Sähkeet Uutiskomediashown käsikirjoittajien kesken olemme jo pitkään keskustelleen näkemistämme brittikomediasta ja miettineet, että mikä on niiden menestyksen takana. Onhan niitä aivan valtavasti verrattuna moneen muuhun maahan! Käsikirjoittajaryhmän suosikit sijoittuvat etenkin aiemmille vuosikymmenille. Jotkut pitävät todella vanhoista, 1960-luvulla alkaneista sarjoista, mutta järjestämässämme epävirallisessa äänestyksessä kirjoittajien kesken, eniten ääniä tuntui saavan 70-luvun tuotanto. Siellä on monia suomalaisille tuttuja sarjoja kuten Mennään bussilla, Ruutiukot ja Pitkän Jussin majatalo.

Heräsi ajatus, että näistä olisi kiva keskustella enemmänkin, ja niin alkoi podcastin suunnittelu reilu kuukausi sitten. Ensimmäiset kaksi jaksoa on nyt nauhoitettu työhuoneella ja huomenna ne ladataan Spotifyihin ym. palveluihin. Nyt jo voi käydä kurkkaamassa podcastin omaa blogia täällä.

Kokoamme sinne myös lähteitä ja kiinnostavia linkkejä brittikomediaan liittyen, eli jos olet brittisitcomeiden ystävä, tämä kannattaa tsekata!!!

Dokumentti Hei aikuinen! tänään Yle Areenassa

 

Kun nyt vauhtiin pääsin tässä blogin päivittämisessä, tässä myös tiedoksenne toinen ajankohtainen dokumentti! Tänään Ylellä ja Yle Areenassa nähtävissä olevan dokumentin on ohjannut Kerttu Mättö, joka on mukana Sähkeissä! Lavalla Kerttu nähtiin viimeksi 2019, ja melkein myös Sähkeet 2023 kevätesityksessä. Sittemmin aikataulukiireet ja tekijäryhmään iskenyt korona siirsivät suunnitelmat tulevaisuuteen, joka ei sinänsä ollut harmi, sillä myös suunniteltu "Kolme Sanna Marinia" -numero katosi  vaalituloksen myötä.

Kerttu Mättö on Metropolian ohjaajalinjalta valmistunut ohjaaja, joka aloitti ohjaajaopinnot juuri Sähkeissä esiintymisensä jälkeen, koronakeväänä 2020. Opintojen ja työharjoittelun seurauksena on syntynyt tämä tärkeä dokumentti, jossa käsitellään Helsingin päiväkotien varhaiskasvatuksen henkilöstöpulan seurauksia. "Hei aikuinen" kertoo jo nimessä olennaisimman: pieni ihminen tarvitsisi tuttuja, turvallisia aikuisia osaksi päiväkotipäiviään, mutta valitettavan usein paikalla on vain vaihtuvia sijaisia.

Näimme elokuvasta ohjaajan version jo vuosi sitten, mutta muistan edelleen pääosassa olleet lapset. Ihania kullanmuruja, joiden silmät kertovat niin paljon. Kannattaa ehdottomasti katsoa dokumentti Yle Areenasta!

Kerttu kävikin toissa viikolla katsomassa tämän vuoden Sähkeet ja ehdittiin päivittää kuulumiset. 

Kuvassa Kerttu Mättö ja Hanna Seppänen.

Cajsan Helmessä elokuvaa katsomassa

 

On ollut niin kova kiire Sähkeet Uutiskomediashown esitysten kanssa, että blogin päivittäminen on jäänyt. Ihan samoin on käynyt aiempina vuosina: esityksen käsikirjoitus- ja harjoitusaikana ehtii ajatella ja taltioida päivän hetkiä, mutta kun esityskausi alkaa, niin aikaa on huomattavasti vähemmän. 

Tänä vuonna kiireet osuivat marraskuun loppupuolelle. Esityksiä alkoi olla jopa kaksi päivässä ja peräkkäisinä päivinä. 20. marraskuuta keskiviikkona oli lisäksi iltatilaisuus, johon halusin ehdottomasti osallistua: Ravintola Kaisaniemessä eli nykyisessä Cajsan Helmessä oli Anne ja Markku Veijalaisen tekemän dokumenttielokuvan ilta. 

Dokumentti käy lävitse ravintolan kolmisen vuotta kestänyttä valtavaa kunnostusprojektia. Seurasin itse ravintola Kaisaniemen myyntiprosessia 2020-2021 ja kun prosessi oli saatu lopulta huojentavasti päätökseen, kirjoitin pari lehtijuttua Kallion perheestä, jotka ostivat ravintolan kiinteistön kaupungilta keväällä 2021. Kunnostusurakka oli aivan uskomaton voimanponnistus Airi Kalliolta ja pojilta Leolta ja Villeltä. Onneksi Anne Veijalainen alkoi varhaisessa vaiheessa taltioida remontin kulkua ja sen tuloksena syntyi tämä mainio dokumentti. 

Tapasin Anne ja Markku Veijalaisen Cajsan Helmen avajaisissa 1.11.2024 eli viime tammikuussa. Kun nyt kuulin, että dokumenttia näytetään Cajsan Helmessä, olin varmaan ensimmäisten ilmoittautuneiden joukossa. 

Sää oli 20. marraskuuta aivan kamala. Muistatteko: räntää satoi taivaan täydeltä ja kadut tulvivat katukaivojen jäädyttyä. Urheasti me paikalle tulleet katsojat kuitenkin selviydyimme klo 18 jälkeen ravintolaan, vaikka myrskytuuli huojutti rajusti Kaisaniemenpuiston vanhoja puita ja vettä satoi vaakasuoraan. Porvoosta, jossa sijaitsee Kallion perheen ensimmäinen yritys, kahvilaklassikko TeeHelmi, tultiin tilausajobussillakin elokuvaa katsomaan. 

Tilaisuus oli erityinen monella tapaa. Oli melkein huimaavaa olla valmiissa, upeasti kunnostetussa tilassa katsomassa dokumenttia aiemmista vaiheista, joissa isoja osia talosta oli purettu runkoon asti, sahanpurua ja multaa oli kaikkialla ja tapettikerroksia riitti irroitettavaksi yli kymmenen kerrosta. 

Tästä kaikesta kertoo dokumentti. Kaikille vähääkään Helsingin historiasta ja vanhoista ravintoloista ja vanhoista rakennuksista ja niiden entisöinnist kiinnostuneille suosittelen lämpimästi dokumentin katsomista. Huomasin juuri, että se on nähtävissä ravintolassa vielä huomenna 10.12. klo 19. Lipun hinta on 15euroa ja sen voi maksaa paikan päällä tai ostaa TeeHelmen sivuilta etukäteen. Luulisin esitykseen kuitenkin mahtuvan hyvin, sillä ravintola Kaisaniemen ihme on aina ollut se, miten hyvin sinne mahtuu väkeä. 

Kun Sähkeet Uutiskomediashow oli siellä 2016-2018, meillä oli väliin yli 200 katsojaa. Nyt uloin kaari on pyöreästä salista poistettu, mutta yhä arvioisin sinne mahtuvat helposti yli sata, ehkä jopa 150 henkilöä pöytiin istumaan. Eli nyt kaikki Kaisaniemeen ja nauttimaan tästä erikoisesta elokuvakokemuksesta! Tällaista ei usein ole tarjolla. Historia havisee ympärillä ja tuntee olevansa osa ravintolan melkein 200 vuoden mittaista historiaa. 

Viimeisiä viedään

Siinä ne ovat, tämän vuoden parvekesadon viimeiset tomaatit! Siihen nähden, että kyseessä on ulkoparveke Töölössä sato oli melkoinen, luultavasti noin 100 pientä ja vähän suurempaa tomaattia. Syyskuusta lähtien olemme syöneet niitä lounaalla ja silloin Pienillä Taimimarkkinoilla myin niitä noin 30 kpl. Tänään menevät nuo viimeiset Reissumiehiin juuston ja kurkun seuraksi. Sitten alamme käydä viikon uutissaldoa läpi, jotta viikonloppuna käsikirjoittajat ehtivät alkaa toimittaa tuoretta materiaalia tiistain Sähkeet Uutiskomediashow -esitykseen Veturitalleille!

 

Ennen esitystä

 

Sähkeet Uutiskomediashown Iloinen Iltapäivä -esitykset eroavat aikataulullisesti melkoisesti iltaesityksistä. Ravintola aukeaa virallisesti klo 15, mutta koska ensimmäiset katsojat tulevat paikan päälle usein jo vähän aiemmin, pöytien pitäisi olla katettuna jo klo 15. Tähän mennessä se on onnistunut, kiitos nopean ja ammattimaisen ravintolahenkilökunnan. 

Minulla on samaan aikaan kova kiire tekniikan kokoamisen kanssa; siihen menee vähintään 40 min, vaikka olisin ihan tosi tosi nopea. Perussetti tekniikkaa käsittää äänitekniikan eli kaksi kaiutinta jalustoineen ja mikserin, joka on yhdistetty tietokoneeseen. Videotykki, samoin yhdistetty tietokoneeseen. Valot ja valotangot, ja valomikseri. Piuhoja riittää, ja olen merkinnyt ne punaisilla ja vihreillä teipeillä - punainen viittaa äänikaapeleihin, vihreä valopiuhoihin. Näyttämöalue pitää saada myös kuntoon ja kulkureitit lavalle varmistettua Sähkeet -roll upien takaa. Mikrofonit ja mikrofonitangot pitää laittaa, mutta esiintyjä/esiintyjät huolehtivat niistä.

Soundcheck on aina tavoitteena saada tehtyä mahdollisimman aikaisin, ettei yleisö ole päässyt edes viereiseen tilaan. Nyt päiväesityksissä olemme onnistuneet siinä hyvin. Viimeksi oli yllättävän hyvin aikaa ainakin tämän videon perusteella, sillä ehdin silmäillä jopa ravintolasalia! Minusta on niin vähän videoita esitysten yhteydessä, että laitanpa tämänkin tänne talteen, koska se on niin luonteenomaista ja lempipuuhaani, tuo yleissilmäyksen luominen koko tilaan juuri ennen kuin yleisö saapuu sisään.