Ensi viikolla onkin jännittävä tapahtuma, kun Sähkeet Uutiskomediashow on keikalla eräässä isossa seminaarin päätöstilaisuudessa. Komeat puitteet on luvassa! Paasitorni on se harmaa, iso kivilinna Helsingin Siltasaaressa. Talo on sisältä käsittämättömän upea, täynnä erilaisia tiloja, joista tämä juhlasali suurin.
Sähkeitä on esitetty suurissa tiloissa aiemminkin, mutta tämä lienee suurin. Saliin mahtuu istumaan lähes 500 ihmistä. Omat esitykset meillä on olleet pääosin pienemmissä paikoissa; niistä ravintola Kaisaniemi eli nykyinen Cajsan Helmi on ollut suurin. Sinne mahtui ennen remonttia 200 henkilöä, samoin Helsingin Kaupungintalon ravintolaan, jossa olimme 2019-2021. Veturitalleille, jossa tämänkin vuoden show nähdään, mahtuu saman verran, mutta illallispöydät vievät tilaa, joten ehkä 150 on todennäköisempi. Usein kuitenkin rajaamme esitystilan, jolloin yleisöä mahtuu noin 50. Silloin haluamamme klubitunnelma on täydellisin. Mutta, kuten entinen teknikkomme Vertti sanoi, Sähkeet on mainio konsepti siksi, että sitä voi esittää suurissa tiloissa ja sitten toisaalta ihan pienissäkin, kuten Kappelin kellarissa, jossa meillä oli 2018 oikein tunnelmallisia iltoja.
Eilinen käynti Paasitornissa oli katsaus siihen, miten tekniikka saadaan tuotua paikalle ja asennettua mahdollisimman nopeasti, jotta se niveltyy seminaarin ohjelmaan ja aikatauluun. Vähän on hikoiluttanut miettiä oikeaa logistiikkaa, mutta onneksi pääsemme jo edellisenä päivänä asentamaan tekniikan. Äänitestin ja toimivuuden pystymme tarkastamaan esityspäivänä seminaariväen lounastauon aikana. Jännittävää ja opettavaista mennä taas uuteen tilaan, etenkin kun se on noin komeassa ja historiallisesti merkityksellisessä jugend-linnassa.
Aiemmat kokemukset talosta ovatkin sitten vähän hassuja: meillä oli 2019 muutama esitys Paasin kellarissa, joka on miellyttävä pieni kellariravintola, mutta varsin hankalien käytävien päässä. Yleensä se toimii aamiaisravintolana talossa sijaitsevalle hotellille. Ensimmäiseen esitykseen mennessä meillä ei ollut vielä käsitystä siitä, mistä esityspaikalle kannattaisi roudata tavarat. Ystävällinen Scandicin henkilökunta - käytimme silloin hotellin ovea - antoi meille matkatavarakärryt (tiedätte, ne sellaiset korkeat hotellikärryt) ja lastasimme osan tekniikkaa ja kaiken rekvisiitan kärryihin. Lähdin sitten työntämään kärryjä kohti hissejä, vaappuen, nähden tuskin mitään kärryjen takaa. Hissi tuli kuin tilauksesta saavuttuani sen eteen, työnsin kärryn hissiin ja huomasin, että hississä olikin jo siivouskärryt. En päässyt edes painamaan oikeaa kerrosta, koska siivouskärryjen kanssa liikkeellä ollut siivoushenkilö oli jo painanut alimman kerroksen - kiidimme siis oikean kerroksen ohi ja päädyin jonnekin pesulakerrokseen. Siivooja ehti kadota näköpiiristäni ennen kuin huomasin, että hissit ovat lukitut enkä pääsekään takaisin ylös! Jouduin työntymään hissistä ulos ja kuin ihmeen kaupalla sain vaaputtua huojuvine kärryineni toiselle hissille, joka luojan kiitos ei ollut lukittu. Sillä pääsin oikeaan kerrokseen, joskin jonkun kulman taakse. Samaan aikaan muu tekijäryhmä oli ihmetellyt, mihin ihmeeseen olen kadonnut vieden mukanani ison osan tekniikkaa ja kaikki lavasteet, rekvisiitan ja vähäiset roolivaatteet. Huojennus oli suuri, kun kärryt vaappuivat esiin ja minä niiden takaa.
Se tuo mieleeni toisen kerran, jolloin juuri ennen esitystä wc:n lukko jäi käteeni Ravintolalaiva Wäiskillä ja olisin ollut sielläkin jumissa pitkään, jollei paikalla olisi ollut yhden esiintyjän ystävä, joka sattui tulemaan wc:seen. Hän lähti hakemaan apua huutaen muille: "nyt tarvitaan apua, tuottaja on jäänyt jumiin vessaan!" Tuottaja nyt ehkä olisi voinut siellä esityksen aikana ollakin, mutta kun tämä tuottaja vastaa myös esitystekniikasta, minut piti saada ulos. Sekin tilanne ratkesi jotenkin, mutta opetus on, että pitäkää huolta siitä, että teknikko ei eksy mihinkään matkalla esityspaikalle, ei vessaan, ei hotellin kellareihin. Koska teknikkoa ilman ei esitystä ei ole.
