Hyviä uutiskomediashow-uutisia

Sähkeet Uutiskomediashow 2026 saa ensi-iltansa Helsingissä lokakuussa 2026! Ensi vuoden kirjoittajatiimi on nyt kasassa, moni tuttu jatkaa mutta uusia innokkaita tekijöitä on löytynyt mukaan. On hienoa, että suomalaisella yleisöllä on yhä kasvavaa kiinnostusta poliittiseen satiiriin. Sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät kuulemma yleensä käy teatterissa, on ollut meillä tämänkin vuoden esityksissä. Tekniikkapöydän takaa olen nähnyt, miten innoissaan he seuraavat ja usein näyttävät melkein nuorentuvan: nauru ja lämmin yhdessäolo, yhteisistä aiheista kuuleminen, tuttujen laulujen kuuleminen uusilla sanoilla, uusissa yhteyksissä ja maailman kääntäminen ylösalaisin - se tuntuu olevan resepti sille, että katsoja tempautuu mukaan. Yksi Blogit -yhteisön jäsen, Matti Mane Kinnunen, kävi katsomassa esityksen pyynnöstäni. Halusin saada Manen näkemyksen esitykseen ja sellaisen hän myös kirjoitti Mane lukee -blogiinsa. Olen seurannut Manen kirja-arvioita jo jonkin tovin ja arvostan hänen kirjavinkkejään ja analyysiaan. Oli siksi mainiota saada kuulla Manen näkemys ja sitä paitsi oli tosi kiva tavata Mane, todella sivistynyt ja miellyttävä ihminen. 

Joulujakso äänitetty (vaan ei nauhoitettu...)

Voi että tekisi mieli aina kirjoittaa, että joulujakso nauhoitettu, mutta tosiasia on, että minun työhistoriani aikana kukaan ei ole enää nauhoittanut mitään ja lapsenakin ehdin tehdä sitä vain hetken kasettinauhurille: ääni taltioidaan digitaalisesti. Silti nauhoittaminen on jotenkin konkreettisemman kuuloista. Muistan kun Ylessä sitä korostettiin kovasti, että kelanauhoituksista on jo kymmeniä vuosia aikaa mutta ennen kyllä nauhoitettiin ja nauhoja leikeltiin ihan oikeasti niin että leikkeet vain lentelivät.

Joulujaksoon nauhoittaminen sopisi niin paljon paremmin; siitä tulee jotenkin joulukuusen koristenauhat mieleen. Mutta nyt on joulujakso editissä ja Audacityn ohjelmassa palaset lentelevät melkein kuin entisajan Radioteatterissa, kun Teron erikseen tekemiä klippejä leikataan yhteen Hannan ja minun keskustelun kanssa ja väliin laitetaan äänitehosteita ja muuta. Alarik on tänään työssä ja minä kuikin olkapään takana. Lopputulos julkaistaan joulupäivän aamuna klo 8! Eli peribrittiläiseen tyyliin juhlimme jouluaamua uudella joulujaksolla, jossa seilataan läpi englantilaisten tilannekomedioiden joulun erikoisjaksojen 1970-luvulta tähän päivään. Jos jouluelokuvat kyllästyttävät, tästä jaksosta saa ideoita sarjoista, joita voi sitten kaivella esim. Youtubesta, Dailymotionista, dvd:nä CDON:ista tai Amazonista ja striimauspalveluna esim. Britboxista, josta taitaa edelleen olla 7 päivän maksuton kokeilutarjous. Mutta siis: kaikille brittikomedioiden ystäville Komedian jäljillä -podcastissa luvassa silkkaa joulua! Täältä löytää aiemmat jaksot.

 

Taivaallisen herkullisia mince pie -piirakoita!

Vielä ehtii! Mince pie on englantilaisen joulupöydän joulutorttu, suussasulava makea ja joulumausteinen leivonnainen. Oikeaoppisesti mince pie -sisus pitäisi valmistaa jo muutamaa viikkoa ennen joulua, mutta nämä mince piet saivat täytteekseen seosta, joka oli ollut jääkaapissa yön yli ja lopputulos oli aivan täydellinen. Voitaikinakin oli itse tehtyä simppelillä reseptillä, joka löytyi netistä ensimmäisenä. Tarkoitukseni oli ostaa murotaikinaa valmiina kaupasta, mutta kun lähi-S -marketista ei löytynyt kuin torttulevyjä, päädyin tekemään sen itse. Sitä seisotin jääkaapissa ensimmäisessä erässä yön yli ja toisessa erässä muutaman tunnin. Muutama tunti on tässä tapauksessa parempi valinta. Sain kaulittua huomattavasti paremmin samana päivänä tehdyn taikinan. Tässä sen resepti (jolla saa noin 16 torttua):

200 g voita

2 dl sokeria

2 munaa

2 tl leivinjauhetta

6 dl vehnäjauhoja

Mincepie -täyte kuvan tortuissa on salaisesta reseptistä valmistettu. Sain reseptin Sue Taylorilta, joka on kirjailija Edward Taylor (Knalli ja sateenvarjo) edesmennyt vaimo. Vaihtoehtoisia täytteitä löytää kuitenkin netistä suomen kielelläkin. Jos tämä kyseinen täyte kiinnostaa, sen kuiva-aineseos on myynnissä Jubilee Komedian nettikaupassa ja helsinkiläisille tänään ja ensi viikolla Mechelininkatu 47 työhuoneeltamme. Ohje seuraa mukana! Jos haluat yllättää läheisesi vähän harvinaisemmalla jouluherkulla, tässä on totisesti sellainen. 

 

Kulttuurisetelit käyttöön

Tässä toimistomme hoitokoira Nanna. Hän vieraili meillä tiistaina. Vaikka päivä oli sumuinen ja sateinen ja harmaa ja kaikin tavoin masentava, Nanna oli tarmokas itsensä. Hän vahti ikkunassa, suhtautui ikkunan takana häärääviin kuvaaviin turisteihin rutinoituneesti ja päästessään takapihan vihreällä nurmikolle, iski hän kiinni tuohon tuntemattomaan palloon, jonka löytää aina pensaan alta. Mitä suurimmalla energialla palloa pöllytettiin, ravistettiin ja heiteltiin. Vaikka Nanna on jo yhdeksän vuotias, se on varsin energinen. 

Tänä vuonna olen ihastellut katsojia, jotka ovat sitkeästi tulleet esitystä katsomaan, oli sää mikä hyvänsä. Tuntuu, että monet ovat päässeet nyt irti kotona kyyhöttämis -moodista. Wolttaus, temuttaminen ja muu nettishoppailu, Netflixin ja muiden katsominen ei enää tehoa ihan samaan malliin. Yhä useampi tuntuu saavansa itsensä sohvan pohjalta liikkeelle, ihan kuin tuo reipas terrieri. 

Monella työpaikalla on käytössä kulttuurisetelit ja niiden käyttämättä jättämisestä on ollut esim. Threadsissa puhetta. Ymmärrän hyvin, että voi olla vaikea tietää mikä ilta olisi sopiva teatterikäynnille ensi toukokuussa tai ensi marraskuussa. Siksi meillä on nyt Avoin lippu vuodelle 2026, jonka käyttämispäivän voi päättää vasta vaikka viikkoa ennen esitystä. Halutessaan voi tehdä ennakkovarauksen johonkin iltaan ja sitten lähempänä vaihtaa sen siihen iltaan, joka itselle sopii parhaiten.

Kannustan kaikkia käyttämään kulttuurisetelit, ihan vain osoittaakseen itselle ettei ole hautautunut sohvaan lopullisesti!

 

Joulujakson aiheena joulujaksot

Siirtyminen Sähkeet Uutiskomediashown tämän vuoden esityksistä takaisin brittikomedian pariin on käynnissä. Meillä on vielä yksi jakso tulossa Komedian jäljillä -podcastin 2. kaudelle. Alun perin tarkoitus oli saada jakso ulos jo tämän viikon torstaina, mutta jotta ehdimme tehdä tutkimustyötä tarpeeksi, äänityshommiin päästään vasta loppuviikosta. Editti tapahtuu juuri ennen joulua ja jakso tulee ulos joulupäivänä. Aiheena on brittisitcomeiden joulujaksot. Eli ne jaksot, jotka ovat usein keskiverto puolituntista pidempiä ja jotka on tehty varta vasten kotona television ääressä viihtyville joulun viettäjille. Still Open All Hours on yksi tällainen sarja, jossa on paljon joulujaksoja. Open All Hours eli Aina auki on sarja, johon Still Open All Hours pohjautui, ja se alkoi nimenomaan joulun aikaan 2010 -luvulla. Tänään aion syventyä muutamiin omiin lempijoulujaksoihin, joita onneksi olen löytänyt netistä. Ehkäpä siitä tulee jouluinen olo tämän pimeyden keskellä, kun heittäytyy sarjojen jouluisiin tunnelmiin. Mielenkiintoinen podcast -jakso tulossa! Sarjat, joita käsittelemme, ovat tulleet laajalla aikaskaalalla 1970-luvulta tähän päivään.

 

Lars Svedberg 1945-2025

Teatterinjohtaja, ohjaaja ja näyttelijä Lars Svedbergin kuolemasta saapui suru-uutinen viikko sitten maanantaina. Meillä oli alkamassa kiireinen esitysviikko ja omat tunteet oli pakko työntää mielestä pois, jotta esitykset saataisiin toteutettua parhaalla mahdollisella tavalla. Tutustuin Larsiin vuonna 2005 tehdessäni gradua suositusta kuunnelmasarjasta Knalli ja sateenvarjo. Radioviihteen ohjaaja Rauni Ranta pyysi Larsin ohjaamaan kanssaan kuunnelmakäsikirjoitusta, jonka ruotsinkielinen versio oli vaikuttanut poikkeuksellisen hauskalta ja lupaavalta. Kirjoittaja oli Edward Taylor, BBC:n radiopuolen tuottaja ja käsikirjoittaja. 

Vuonna 2005 tein gradua Knallin ja sateenvarjon suosion syistä ja pääsin seuraamaan Ylen Radioteatterin studiolle uusien Knalli-jaksojen tekemistä. Jos katsoo kuvasta, siellä kaiken takana on valkoisessa villatakissa käsikirjoitukseen uppoutunut henkilö. Lars Svedberg on kuvassa vasemmalla, Mildrediä esittävä Aila Svedberg keskellä ja Lennox- Brownia esittävä Heikki Nousiainen oikealla.

Olin jo lapsena päässyt Knallin ja sateenvarjon lumoihin, mutta Ylessä tempauduin mukaan uudestaan. Oli uskomatonta päästä seuraamaan tiimin työskentelyä. Rauni ja Lars olivat kumpikin todella taitavia työssään. Kumpikin myös jaksoi vastata kysymyksiini auliisti ja pääsin seuraamaan kummankin ohjaustyötä käytännössä, aina editointiin asti. Kaikesta tästä on ollut suuri hyöty kaikessa käsikirjoittamis- ja äänityöskentelyssä missä olen sen jälkeen ollut mukana. Esimerkiksi editointivaihe vaatii tavattoman pitkää pinnaa. Otoksia kuunnellaan useaan kertaan ennen kuin päätetään, mikä säästetään ja sitten sitä aletaan editoida. Kärsivällisyys ja tarkkuus ovat a ja o laatukuunnelmaa tehdessä.

Vaikka gradu valmistui,  säilyi yhteys tekijöihin. Nyt olen kahtena viime kesänä saanut tavata Ailan ja Lassen henkilökohtaisesti lounaan merkeissä. Keskustelut ovat liikkuneet laajasti teatterin ja muiden taiteenlajien maailmassa. Larsin sivistys ja lukeneisuus olivat poikkeuksellisen laajoja. Hänen kanssaan oli suuri ilo keskustella eri näytelmistä, niiden toteutuksesta ja teatterin johtamisesta. 

Lars Svedbergin kuolema oli odottamaton ja järkytti siksi paitsi lähipiiriä, myös laajaa tuttavapiiriä ja myös Knallin ja sateenvarjon faniryhmää. Annoin tänään Ailan tavatessani Knallin Facebook-ryhmässä surunvalittelunsa esittäneen lähes 200 henkilön adressin hänelle. Monelle Knalli ja kaikki Larsin lukemat äänikirjat ovat hyvin rakkaita ja tärkeitä. On kamalaa, että Larsia ei ole enää. Onneksi hänen muistonsa säilyy ja hänen ääntään voi yhä kuunnella esim. Sinuhe Egyptiläisessä. Itse tulen aina muistamaan Larsin lämpimät, älykkäät, kiltit silmät ja sen, miten hän oli kaiken muun lisäksi hyvin hauska ja nopea reagoimaan juuri niin kuin todella taitavalta komedian tekijältä voi toivoa.

 

Timpen lohikeitto

Olipas meillä esitysviikko! Maanantaina riemuitsin tämän viikon tulevista dinner-esityksistä, mutta enpä arvannut, miten erilaisia ne olivat verrattuna syksyn muihin esityksiin, jossa katsojat ovat nauttineet aterian ennen esitystä. 

Tiistaina oli harvinaisen monia ruokavalintoja katsojilla, sillä olin epähuomiossa antanut osalle katsojista kevään Casual Menu -listan, jossa oli hieman eri salaatteja ja hieman eri pastoja kuin tämän syksyn listassa. Sen seurauksena meillä oli lähes 20 henkilöä, joista osa oli valinnut Toast Skagen à la Veturitallin, mutta suurin osa jonkun salaatin ja jonkun pastan. Kun tiistain iltaesitys oli alkamassa ja katsojat asettuneet pöytiin, paljastui, että suppilovahveropasta saapui pöytään, mutta kukaan ei myöntänyt sitä tilanneensa. Henkilö, jolle annos kiikutettiin, kiisti jyrkästi olevansa pastatilauksen takana, koska on allerginen sienille. Sehän on selvää, että silloin ei suppilovahveroja syödä, ei edes pastamuodossa. Koska tarjoilijalla oli kädet täynnä muiden annosten kanssa, kiikutin minä annoksen ravintolaan, jossa kokki-Timpe otti sen mutisten vastaan - viime viikolla oli ollut toinen poikkeuksellinen tilaus, jossa sieniruukun asemasta oli tilattu erikoisluvalla sienikääryleitä ja lohi-scampin asemesta siikaa. Tämä erikoistilaus ei ollut tullut Timpen korviin asti ja osa turhaan tehdyistä annoksista jäi odottamaan pääsemistä parempiin suihin (nimittäin meidän suihimme esityksen jälkeen, haha). 

Suppilovahveron tilannutta henkilöä ei sitten lopultakaan löytynyt, vaikka löysin hänen nimensä ilmoittautuneiden joukosta. Ehkä hän ei ilmestynyt paikalle - tai sitten ehkä hän oli kirjoittanut epähuomiossa väärän pastan, chorizo-pastalle nimittäin löytyi ottaja. Mutta ei hätää - paikalle tuli katsoja, joka ilomielin otti ylimääräisen pasta-annoksen syötäväkseen. Timpen suppilovahveropasta on tavattoman herkullista, sain maistaa sitä itse muutama viikko sitten esityksen jälkeen. 

Tiistain pastadraama päättyi lopulta hyvin, Timpe valmisti chorizopastan ja esityksen alussa ilman annosta ollut henkilö sai jo alkulaulun aikana oikean pastan eteensä. Tosin tarjoilija, jonka olin opastanut tuomaan annokset takaovesta eikä näyttämön viereisestä ovesta, ei heti löytänyt oikeaa henkilöä ja minä puolestani näin koko ajan, keneltä annos puuttuu. Niinpä hämmästytin esiintyjää hyppäämällä tekniikkapöydän takaa yhtäkkiä tarjoilijan rooliin, otin pastan tarjoilijalta ja koripalloilijan tukijalkatekniikalla ojensin pastan oikealle henkilölle. Loppuesitys menikin sitten rauhallisesti ja sain keskittyä tekniikan pyörittämiseen ja illan jälkeen olimme tyytyväisiä oman lohikeittomme äärellä.

Todellakin lohikeitto! Se on Timpen varsinainen bravuuri. Se on kermaista ja täyteläistä ja lohta on paljon ja siinä on täydellinen suu-tuntuma. Tällä kertaa keskiviikkona oli sen tilaajia enemmänkin. Yleensä meillä on aina ollut sama kokenut tarjoilija esitystemme tarjoilupuolta hoitamassa, mutta keskiviikkoiltana hän oli vapaalla ja meillä oli työvuorossa uusi tuttavuus. Jännitin, että miten hän selviää vaikeasta esityksen aikana tarjoilusta, mutta suureksi ilokseni kaikki menikin mainiosti! Tilaukset tulivat osittain aivan viime tinkaan, ja kokki vähän puhisikin, kun kalalientä ei ollut laitettu valmiiksi yllätystilauksia varten, mutta ihmeellisesti keitot ja salaatit saapuivat oikeisiin pöytiin tämän uuden miestarjoilijan taitavasti hoitelemana. Osallistuin tälläkin kertaa sen verran ruokapuoleen, että keitin kahvin, joka tuotiin saliin termoskannussa. Sekä dinner-asiakkaat että keitto/salaatti -menun valinneet olivat tilanneet myös kahvit ja varmistaakseni kahvien saatavuuden, olin kahvinkeittotouhuissa vielä klo 18.24, kun esitys starttasi klo 18.30. Hienosti sekin sitten onnistui. Ehkä kaikki menisi hyvin ilman tätä osallistumistani ruokailupuoleen, mutta tuottajana sitä haluaa kaiken menevän täydellisesti ja silloin sitä puuhaa ehkä sellaisenkin parissa, joka ei olisi välttämätöntä.

Illat sujuivat kuitenkin hyvin ja oli mahtavaa tekemään ihan oikeaa dinneriteatteria.