Käsikirjoittajat tapasivat iltapalan äärellä

Sähkeet Uutiskomediashown syksyn esitykset starttaavat jo tällä viikolla yksityisesityksen merkeissä. Siksi käsikirjoittajaryhmä on pari viikkoa etuajassa päivittämässä syksyn showta, jonka viralliset esitykset alkavat 5. marraskuuta. Videomateriaalia on työstetty jo jonkin aikaa, samoin biisejä, mutta nyt on vielä käsikirjoituksen loppuhionta meneillään. 

Käsikirjoittajakokous yhdistettiin tällä kertaa harjoituksiin ja ilta-aikaan sijoittuessaan palaveriin piti miettiä muutakin tarjottavaa kuin kahvia ja croissanteja, niin kuin aamupäivätapaamisissa on ollut. Onneksi myyjäisistä jäi ylitse muutamia Hygge-teeleipä -pusseja ja keittoa vartenkin löytyi aineksia uunijuureksista, jotka oli pakastettu odottamaan jatkokäyttöä. Vinkiksi vain muillekin; erinomaisen täyteläinen ja iltapalaksi hyvin sopiva keitto syntyy, kun uunijuurekset kiehautetaan pehmeiksi ja yhdistetään kasvisliemikuution kanssa. Kun uunijuurekset ovat olleet hyvin maustetut, mitään muita mausteita ei tarvita. Näissä uunijuureksissa oli seuraavia aineosia:

porkkanoita

perunaa

lanttua

sipulia

punajuuria

Kaikki pyöriteltiin rypsiöljyssä ja maustettiin rouhitulla mustapippurilla, rosmariinilla ja ripauksella Herbamare-yrttisuolaa. Uunissa ne saivat olla puolisen tuntia 200 asteessa. Jos uunijuureksia jää yli, ne voi hyvin pakastaa ja käyttää keitonainesosina, kuten me tänään teimme. Jos niitä ei ole tarpeeksi, ne voi hyvin yhdistää esimerkiksi perunoihin, porkkanoihin ja muihin kasviksiin, jotka ensin keittää melko kypsiksi, ennen kuin lisää nämä uunijuurekset kattilaan. Lopuksi soseutus sauvasekottimella tai vastaavalla. Teeleivät on täydellinen kumppani keitolle, niistä lisää toisella kertaa! - Ja käsikirjoitus valmistui toivotulla tavalla! Nyt ei muuta kuin päiväkohtaisia vitsejä kirjoittamaan, Sähkeet Uutiskomediashow kun päivittyy ihan viime hetkeen asti.

 

Keittoa ja komediaa

 

Sähkeet Uutiskomediashow on yleensä ollut vain iltaesitys, mutta nykyään yleisö on mielellään liikkeellä myös päivällä. Uutta on myös tiistaipäivän suosio; ennen se ei olisi tullut kuuloonkaan! Aivan vasta perjantai-ilta oli yleisön ehdoton suosikki ja toinen harkinnanalainen oli pikkuperjantai eli keskiviikko. Vielä 1,5 vuotta sitten naurahdin, kun joku ehdotti tiistai-iltoja, mutta kas kummaa, ne ovatkin suosittuja! Jopa tiistai-iltapäivä, niin kuin tämän syksyn uutuudessamme. Meillä on ryhmämyyntinä Iloinen iltapäivä eli Keittoa ja komediaa tiistaisin klo 15-17. Vapautamme liput myyntiin myös yksityishenkilöille tällä viikolla. Sitten pääsee 35 eurolla katsomaan uunituoreen uutiskomediashown ja nauttimaan Veturitallien kuuluisaa suussasulavaa lohikeittoa tai paahdettua kurpitsakeittoa! 

Veturitallithan sijaitsevat ihan Triplan tuntumassa. Nyt tosin pilvenpiirtäjä Nolin rakennustyömaan takia joutuu hieman kiertämään, mutta kävely ei ole pitkä. Paikkana Veturitallit on aivan ainutlaatuinen. Se on Helsingin vanha ratapiha, rakennukset ovat punatiilisiä veturihalleja, eli komeita kaariovia riittää. Tässä kuva sisätiloista: 

Esitysten kannalta tila on mainio: Siellä on erikokoisia osia, joihin yleisö saadaan mukavasti omiin pöytiinsä. Tämä kuvassa oleva ravintolan puoli on auki klo 15-23, joten paikkaan voi jäädä fiilistelemään vielä esityksen jälkeenkin. 

Päädyimme alun perin Veturitalleille ikään kuin vahingossa. Oli marraskuu 2019.  Yllättävän tapahtuman takia saman ravintoloitsijan Sturenkadun ravintolaan aiottu esitys jouduttiin siirtämään yhden iltapäivän aikana Sturenkadulta tänne Veturitalleille. Se oli sinänsä vaativa tapahtumasarja, ei vain ravintolanväelle, joka toimitti valmiiksi tilatut ruuat Sturelta tänne toiseen ravintolatilaansa, tai meille, jotka muutaman tunnin aikana jouduimme tiedottamaan katsojille vaihtuneesta paikasta vaan ennen kaikkea niille noin sadalle henkilölle, jotka joutuivat etsimään uudet yhteydet Pasilaan Sturenkadun asemesta. Ryhmänvetäjät olivat onneksi todella tehokkaita ja saivat omat jäsenensä oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Ilokseni samoja katsojia on nähty vielä senkin jälkeen, eli tilanne taisi kuitenkin ratketa parhain päin. Veturitallien tunnelma tempaisee aina mukaansa, se on yksi Helsingin viehättävimmistä ravintolatiloista ja illasta tuli yhteisen kokemuksen myötä erityisen lämmintunnelmainen.

"Parasta on ollut kaikki" - keskustelutilaisuuksia Kansallisteatterissa

Kansallisteatteri on aloittanut keskustelutilaisuuksien sarjan Willensaunan uudessa kahvilassa. Kahvila avattiin vanhan Willensaunan näyttämön paikalla remontin jälkeen viime vuonna. Vaikka moni kaipaileekin persoonallista kulmikasta näyttämöä Pienen näyttämön vieressä, kahvilakin on viihtyisä. Sinne on rakennettu myös pieni esiintymislava. Tämän syksyn uutuus ovat näyttelijähaastattelut, joissa Kansallisteatterin johtaja Mika Myllyaho haastattelee näyttelijöitä.

Ensimmäisessä illassa kuultiin näyttelijä Paula Siimestä. Siimes on ollut Kansallisteatterissa 18-vuotiaasta asti päästyään harvinaiselle harjoittelijan paikalle silloisen johtajan Kai Savolan ehdotuksesta. Paula Siimes muisteli elävästi, miten Savola oli tullut avustajan tehtäviä tehneen 18-vuotiaan luokse ja sanonut: "Jos olen puheitasi oikein tulkinnut, et ole erityisen innostunut koulunkäymisestä." Savola oli ehdottanut, että Paula siirtyisi harjoittelijaksi. Kuten Paula Siimes sanoi, sille tarjoukselle oli mahdoton sanoa ei. 1980-luvun alussa Kansallisteatterissa oli vielä paljon legendaarisia näyttelijöitä, joiden kanssa työskentely oli hyvin opettavaista. Uransa aikana Siimes arvelee olleensa mukana sadoissa näytelmissä. Työ innostaa häntä edelleen ja kuten hän kiteytti: "Parasta on ollut kaikki." 

Yleisöä oli paikalla kolmisenkymmentä ja moni oli seurannut Paula Siimeksen uraa alusta asti. Esimerkiksi Kolme Iloista Rosvoa näytelmän rooli 1980-luvulta korkkiruuvikiharaisena Kamomillana ihastutti vieläkin esityksen muistavia katsojia. 

Mielenkiintoisia pointteja näyttelijäntyöstä oli esimerkiksi se, että Kansallisteatterin Suuri näyttämö on rakennettu siten, että siellä kuiskauskin kuuluu näyttämöön asti - ainakin jos näyttelijällä on puhetekniikka kohdallaan. Parhaillaan siellä pyörivässä Jäniksen vuosi -näytelmässä mennäänkin tällä perinteisellä tekniikalla ilman mikrofoneja.

Hienoa, että Kansallisteatteri on aloittanut nämä tilaisuudet Willensaunassa. Seuraavaksi näyttelijähaastattelusarjassa ovat vuorossa seuraavat henkilöt:

12.11. Pirjo Luoma-aho

20.11. Kristiina Halttu

27.11. Liisa-Maija Laaksonen

11.12. Timo Tuominen.

Haastattelijana toimii teatterinjohtaja Mika Myllyaho ja tilaisuus alkaa klo 17 ja on maksuton.

Willensaunassa on myös muuta ohjelmaa, mutta siihen en vielä ehtinyt tutustua. Ainakin lauantaiaamupäivisin näytti olevan jotain mielenkiintoista luvassa: näytelmien lukua pannukakkujen kera. Kuulostaa lupaavalta! Katsokaa lisää nettisivuilta:

 https://www.kansallisteatteri.fi/ohjelmisto/esitykset-a-o/kahvila-willensauna

Maalia pintaan ja on kuin uusi!

Jaksan vieläkin olla ilahtunut tuosta meidän mainoskyltistä. Se on aito Lohikarin kyltti ja peräisin varmaan 1980-luvulta. Sain sen kotini alakerrassa olleesta kampaamosta, jossa tehtiin remonttia. Kiltit remppamiehet olivat yllättyneitä kun rohkaistuin kysymään hintaa ja antoivat sen ilmaiseksi. Se olikin aivan hirveässä kunnossa, metallin värinen ja täynnä kolhuja. Koska olimme vasta aloittamassa toimintaa, meillä ei ollut heittää ylimääräisiä satasia uuteen kylttiin. Silloin (2015) ne maksoivat aika paljon, muistaakseni lähes 200 euroa. Nyt saattaisi saada jo edullisemminkin. Kyltti oli kuitenkin ehjä ja vakaa ja siksi olemme kolhuista huolimatta käyttäneet sitä. Uuden muovin ostimme siihen pari vuotta sitten ja se jo piristi ulkonäköä aika paljon. 

Tänä syksynä kuitenkin ennen Taiteiden yötä pinna paloi sen kolhuiseen ulkonäköön ja päätimme piristää pintaa. Löysimme mustaa metallimaalia noin kuudella eurolla Tokmannilta ja yhtenä perjantai-iltapäivänä sudin kyltin kadulla, jonka olimme peittäneet vanhoilla K-kaupan ruokapahvilaatikoilla.

Koska kaikki tehtiin varsin spontaanisti kesken työpäivän, en keksinyt muuta suojautumistapaa kuin pukeutua mustaan jätesäkkiin ja ottaa kengät pois (hellepäivä). Siinä sitten nopeasti maalasin kehikon. Kesäpäivänä se kuivui nopeasti ja maalasin sen kolme kertaa saman iltapäivän aikana. Ei ehkä täysin oikeaoppista, mutta siistiä jälkeä tuli! Nyt se näyttää ihan uudelta. Mainosarvo on Mechelininkadulla aika hyvä, sillä ohikulkijoita on usein aika paljon ja autolla ajavia aina hyvin paljon. Olemme pitäneet sitä iltaan asti ja käyn laittamassa rakkaan telineeni vasta yöksi sisään, ettei se joutuisi ilkivallan kohteeksi. Olenhan sen sentään omin käsin kauniiksi korjannut! 

Tänään editoidaan videoita

 

Sähkeet Uutiskomediashowssa videot ovat aika isossa osassa. Käsikirjoitusryhmässämme jotkut tuottavat videot itse, mutta joistain on vain idea ja silloin editointi tehdään erikseen. Tällä hetkellä käytämme Clipchampin maksullista versiota. Se on yllättävän toimiva ratkaisu, sillä videot siirtyvät toiminnolla pilveen, jossa eri henkilöt voivat editoida samaa videota tarpeen mukaan omista sijainneistaan käsin. Meillähän on käsikirjoittajia ympäri Suomen ja osa toimii ulkomailtakin käsin.

Tärkeää on lopulta toimittaa valmis video esim. Google Driven kautta ladattavaksi esityskoneelle. Harmillinen piirre Clipchampissa on se, että ainakaan minä en ole vielä keksinyt, kuinka pitää keskeneräiset työt tilillä tallessa niinä kuukausina, kun maksullista versiota ei ole tarpeen pitää voimassa. Entisessä Windowsin Elokuvakoneessa, joka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas lyhyiden uutistyyppisten videoiden editointiin, kuvat säilyivät tallessa, mikäli niitä ei poistanut omalta koneelta. Toki maksuton ohjelma pysyi koko ajan koneella tallessa. Samoin se ohjelma toimi jokaisen henkilökohtaisella koneella eivätkä muut päässeet muokkaamaan toisen tekemään videota.

Olen kuitenkin hyvin iloinen tästä Clipchampista, sillä se ei vaadi koneelta ihmetehoja videoiden käsittelyyn, toisin kuin esim. DaVinci Resolve, joka ilmeisesti olisi muuten hyvä editointiohjelma ja käsittääkseni siinä on hyvä ilmaisohjelmakin. Tässä meidän työssämme nopeus on kuitenkin a ja o ja silloin ei ole aikaa odotella videoiden latautumista mihinkään suuntaan, ei koneelle eikä ulos koneelta. Sähkeet päivittyvät usein viimeiseen asti ja niiden videomuoto pitää saada tarvittaessa kuntoon minuuteissa. Clipchampilla se on onnistunut parina viime vuonna hyvin. Windowsin Elokuvakoneesta en olisi mielelläni siirtynyt koskaan pois, mutta sitä ei ole tarjolla uudemmissa Windows-versioissa ja kauhukseni menin poistamaan sen päivityksen yhteydessä viimeisestä koneesta, jossa se vielä toimi. Eli Clipchampilla mennään, tänäänkin!

Tässä kuvakaappaus vuoden 2023 shown Euroopan kirjeenvaihtajamme insertin alusta: 

Karhu Töölössä! (klikkiotsikko, anteeksi)

 

Täällä Helsingissä on ollut viime päiviin asti vielä varsin kesäinen tunnelma, mutta tänään on aamusta asti näyttänyt syksyiseltä. Puutkin ovat lakanneet vihdoin tekemästä uutta vihreää ja ovat vaihtaneet värinsä aika näyttävästi ruskan eri sävyihin. Uutta ovat myös yöpakkaset. Niitä ei ole täällä tainnut vielä yhtään olla, mutta ensi yöstä saattaa tulla pakkasyö. Havahduin vasta pimeän tultua siihen, että auto pitää laittaa talvikuntoon siltä osin, että vaihdan ikkunanpesunesteeksi pakkasenkestävää ainetta.

 Auton ylläpito on yksi työläimpiä asioita shown tuottamisessa. Esityspaikkamme vaihtelevat; meillä on aina tavoitteena järjestää kauden esitykset vähintään kahdessa, mielellään kolmessa eri ravintolassa, koska yleisö mielellään valitsee eri vaihtoehdoista ja eri menuista ja toki myös asuu eri puolilla kaupunkia. Tänä syksynä esimerkiksi olemme sekä keskustassa Bottalla että Pasilassa Veturitalleilla. Osassa näistä ravintoloista on tekniikka valmiiksi, kuten Bottalla, mutta esimerkiksi Veturitalleille pitää roudata paikalle kaikki alkaen kaiuttimista, valoista, valotangoista, kajaritangoista, miksereistä, mikrofoneista ja videotykeistä. Tässä oma auto on todella hyödyllinen, etenkin kun se pienestä koostaan huolimatta on juuri sopivan kokoinen siihen, että sinne mahtuu kaikki tarvittava tekniikasta rekvisiittaan ja esitysvaatteisiin. 

Autosta on kuitenkin melko paljon vaivaa. Korona-aikana tuntui, että en edes käy missään muualla kuin vaihdattamassa renkaita siihen joko kesäksi tai talveksi tai pakollisissa huolloissa, katsastuksissa ja autopesuissa. Olen laskeskellut, että auton vuokraaminen tai lainaaminen aina esityspäiviksi tulisi suurin piirtein saman hintaiseksi kuin oman auton vuosittaiset maksut, ja lisäksi olisi vielä varaamisen vaiva. Nyt lähteminen keikoille nopeallakin varoitusajalla on mahdollista. Taksimatka Helsingin keskustaan Töölöstä voi sekin tulla aika kalliiksi, joten oma auto päihittää senkin. Mutta se ei tee sitä, etten minä autonomistajana ja Sähkeiden tuottajana olisi usein aika väsynyt pitämään esityksen lisäksi huolta siitä, että ajoneuvokin on kunnossa esityskauteen.

 Pahimmat painajaiset kaupungissa on aiheuttanut talvikauden lumisateet. Parkkipaikathan ovat tunnetusti silloin vähissä, joten autoa ei mielellään edes ottaisi pois omasta ruudusta, jos sen on onnistunut saamaan. On oikeasti riski, että illalla esityksen jälkeen sille ei enää parkkipaikkaa lumikinosten keskellä löytäisi. Lisäksi lumisessa kaupungissa ajaminen on painajaismaista. Olen vuosien varrella kehittynyt kaupunkiajossa melko taitavaksi, mutta esimerkiksi Kallion läpi ajaminen iltapäiväruuhkassa pimeänä iltana, on mielestäni todella vaarallista. Ei niinkään minulle ja kuljetettavilleni autossa, vaan kaikille kadulla liikkujille. Ilman heijastinta liikkuvat ihmiset, jotka hyppäävät kadulle usein aika arvaamatta esim. jonkun näköesteen takaa, kun oma huomioni on risteyksessä jakautunut eri ilmansuunnista tuleviin muihin autoihin, polkupyöriin ja sähköpotkulautoihin - silloin on suuri riski, etten havaitse risteyksen toisella puolen kadulle yhtäkkiä eteen astuvaa ihmistä. Siksi toivoisinkin kaikkien käyttävän heijastimia paitsi takissa, myös laukussa ja kengissä ja ihan kaikkialla. Niillä on uskomaton merkitys ihmisen näkymisen suhteen. Heijastimen voiman huomasin tänäiltanakin kävellessäni sieltä autoni luota: ihmettelin, että mikä on tuo pienen pieni olio, joka ylittää Tavaststjernankatua. Ihan kuin se olisi karhu! Ja olihan se, noin seitsemän sentin mittainen pikkukarhu: 

Ihana pikkukarhuheijastin oli pudonnut joltain. Laitoin Töölön kaupunginosan Facebook-ryhmään ilmoituksen löytyneestä heijastimesta, mutta jos joku lukija täällä tunnistaa sen omakseen, kommentoi tuohon alle, niin karhu pääsee takaisin takkiisi heilumaan.

Myyjäispäivä työhuoneella

Lauantaina meillä olivat työhuoneella ne Pienen pienet Sadonkorjuumarkkinat, joista viime viikolla kirjoitin.

Oli kiva tapahtuma, joskin täysin sisätiloissa, sillä sadekuuroja pyyhkäisi Töölön ylitse juuri silloin kun meidän olisi ollut tarkoitus seistä liikehuoneiston edessä myymässä. Onneksi lämpötila sisällä pysyi avoimesta ulko-ovesta huolimatta mukavan lämpimänä; kiitos sille uudelle kynnyspuulle, jonka asensimme pari viikkoa sitten. 

Ajatella miten kauan kesti tajuta, että työhuoneen syksyinen kylmyys johtuu liian matalasta kynnyksestä! Vieläkin ihmettelen, että tyydyimme siihen paleluun niin kauan. Viime talvena sisälämpötila lähestyi väliin 10 astetta. Tuijottelinkin usein tuulikaapin oven edessä oleva noin sentin korkuista rakoa ja ajattelin, että ei sille varmaan mitään muuta voi tehdä kuin viritellä kaikenlaisia mattoja viiman pitimeksi. Useampi vuosi siis meni ennen kuin ajatus lisäkynnyksestä tuli mieleen. Siinä on siis oikea kynnys, mutta jostain rakenteellisesta syystä johtuen (tämä talo on vuodelta 1939, ehkä siksi) tuulikaapin ovi on hieman sisempänä kuin kaapin kynnys ja siksi siihen jää harmillinen rako.

Ihmeellisesti lämpö alkoi pysyä sisällä, kun se alle seitsemän euroa K-raudasta maksanut lisäkynnyspuu saatiin paikoilleen - eikä sekään mitään erityistä taitoa vaatinut: liimasimme sen toistaiseksi vain Gorilla-teipillä - onko se tuttu teille muille? Itse olen tottunut käyttämään vain nk. jesaria eli sitä mustaa ilmastointiteippiä tai teatteriteippiä, niin kuin Clas Ohlsson sen joskus nimeää, melkein kaikkeen. Gorilla-teippi on kuulemma vielä pitävämpää ja tuntuukin toimivan hyvin kynnyksen pitäjänä. 

Nyt sisälämpötila on ollut mukavasti 20 asteen kieppeillä. Kun myyjäisissä meitä oli enemmänkin väkeä paikalla, se kohosi 22 asteeseen. Ehkä kiitos lämpöpatterina toimimisesta kuuluu tuolle kuvassa näkyvälle koiralle, joka on tuttu aiemmista päivityksistä jo vuodesta 2016 asti. Nanna-koira on meidän virallinen toimistokoiramme ja ehdoton magneetti näyteikkunassa. Kuinkahan monen korealaisen ja kiinalaisen turistin some-kuvissa hän onkaan näkynyt! 

 Mutta myyjäiset tosiaan sujuivat mukavasti ja Töölössä kasvaneet parveketomaatit kiinnostivat erityisesti. Myös Juureskeitto ja Hygge-teeleipä annospaketit menivät kaupaksi.

Anni Kuulan akvarelleja ja Mari Tolvanen-Arslanin keramiikkaa on vielä viikon ajan nähtävillä Mechelininkatu 47 näyteikkunassa. Toimistokoira Nanna pääsee vahtipaikalleen ikkunaan vasta sitten, kun omistajan taide on pakattu pois ja ikkuna on taas vapaa kadulla kävelijöiden tarkkailuun ja ohikulkevista koirista malttinsa menettämiseen.