Täällä Helsingissä on ollut viime päiviin asti vielä varsin kesäinen tunnelma, mutta tänään on aamusta asti näyttänyt syksyiseltä. Puutkin ovat lakanneet vihdoin tekemästä uutta vihreää ja ovat vaihtaneet värinsä aika näyttävästi ruskan eri sävyihin. Uutta ovat myös yöpakkaset. Niitä ei ole täällä tainnut vielä yhtään olla, mutta ensi yöstä saattaa tulla pakkasyö. Havahduin vasta pimeän tultua siihen, että auto pitää laittaa talvikuntoon siltä osin, että vaihdan ikkunanpesunesteeksi pakkasenkestävää ainetta.
Auton ylläpito on yksi työläimpiä asioita shown tuottamisessa. Esityspaikkamme vaihtelevat; meillä on aina tavoitteena järjestää kauden esitykset vähintään kahdessa, mielellään kolmessa eri ravintolassa, koska yleisö mielellään valitsee eri vaihtoehdoista ja eri menuista ja toki myös asuu eri puolilla kaupunkia. Tänä syksynä esimerkiksi olemme sekä keskustassa Bottalla että Pasilassa Veturitalleilla. Osassa näistä ravintoloista on tekniikka valmiiksi, kuten Bottalla, mutta esimerkiksi Veturitalleille pitää roudata paikalle kaikki alkaen kaiuttimista, valoista, valotangoista, kajaritangoista, miksereistä, mikrofoneista ja videotykeistä. Tässä oma auto on todella hyödyllinen, etenkin kun se pienestä koostaan huolimatta on juuri sopivan kokoinen siihen, että sinne mahtuu kaikki tarvittava tekniikasta rekvisiittaan ja esitysvaatteisiin.
Autosta on kuitenkin melko paljon vaivaa. Korona-aikana tuntui, että en edes käy missään muualla kuin vaihdattamassa renkaita siihen joko kesäksi tai talveksi tai pakollisissa huolloissa, katsastuksissa ja autopesuissa. Olen laskeskellut, että auton vuokraaminen tai lainaaminen aina esityspäiviksi tulisi suurin piirtein saman hintaiseksi kuin oman auton vuosittaiset maksut, ja lisäksi olisi vielä varaamisen vaiva. Nyt lähteminen keikoille nopeallakin varoitusajalla on mahdollista. Taksimatka Helsingin keskustaan Töölöstä voi sekin tulla aika kalliiksi, joten oma auto päihittää senkin. Mutta se ei tee sitä, etten minä autonomistajana ja Sähkeiden tuottajana olisi usein aika väsynyt pitämään esityksen lisäksi huolta siitä, että ajoneuvokin on kunnossa esityskauteen.
Pahimmat painajaiset kaupungissa on aiheuttanut talvikauden lumisateet. Parkkipaikathan ovat tunnetusti silloin vähissä, joten autoa ei mielellään edes ottaisi pois omasta ruudusta, jos sen on onnistunut saamaan. On oikeasti riski, että illalla esityksen jälkeen sille ei enää parkkipaikkaa lumikinosten keskellä löytäisi. Lisäksi lumisessa kaupungissa ajaminen on painajaismaista. Olen vuosien varrella kehittynyt kaupunkiajossa melko taitavaksi, mutta esimerkiksi Kallion läpi ajaminen iltapäiväruuhkassa pimeänä iltana, on mielestäni todella vaarallista. Ei niinkään minulle ja kuljetettavilleni autossa, vaan kaikille kadulla liikkujille. Ilman heijastinta liikkuvat ihmiset, jotka hyppäävät kadulle usein aika arvaamatta esim. jonkun näköesteen takaa, kun oma huomioni on risteyksessä jakautunut eri ilmansuunnista tuleviin muihin autoihin, polkupyöriin ja sähköpotkulautoihin - silloin on suuri riski, etten havaitse risteyksen toisella puolen kadulle yhtäkkiä eteen astuvaa ihmistä. Siksi toivoisinkin kaikkien käyttävän heijastimia paitsi takissa, myös laukussa ja kengissä ja ihan kaikkialla. Niillä on uskomaton merkitys ihmisen näkymisen suhteen. Heijastimen voiman huomasin tänäiltanakin kävellessäni sieltä autoni luota: ihmettelin, että mikä on tuo pienen pieni olio, joka ylittää Tavaststjernankatua. Ihan kuin se olisi karhu! Ja olihan se, noin seitsemän sentin mittainen pikkukarhu:
Ihana pikkukarhuheijastin oli pudonnut joltain. Laitoin Töölön kaupunginosan Facebook-ryhmään ilmoituksen löytyneestä heijastimesta, mutta jos joku lukija täällä tunnistaa sen omakseen, kommentoi tuohon alle, niin karhu pääsee takaisin takkiisi heilumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti