Dinneriteatteri, täältä tullaan!

Sähkeet Uutiskomediashow lähtee uuteen viikkoon! Tällä viikolla onkin oikeita dinner-teatteri -iltoja luvassa! Muina iltoina ryhmät ovat valinneet syödä etukäteen ja katsoa esityksen vasta sitten, mutta tällä viikolla kaikki - kuin sanattomasta sopimuksesta tuntematta toisiaan - ovat valinnet syödä ja katsoa esityksen samanaikaisesti. Hauskaa! Siinä on ihan omanlaisensa tunnelma, kun ruokailu tapahtuu teatterisalissa esitystä seuraten. Ennen Helsingissä oli paljon ravintolateattereita, mutta tällä hetkellä ei taida olla yhtään? Nyyrikki Käpylässä oli pitkään, onkohan se vielä? Kaksi Kanaa Katajanokalla oli suosikkini. Ja mikä parasta, meillä on palanen kahta kanaa nyt mukana Veturitalleilla, sillä yksi ravintolan edustajista on ollut Kahdessa Kanassa töissä! Aivan mahtavaa, olin aivan innoissani kun siitä kuulin. Kokemusta siis löytyy dinneriteatterista, tule sinäkin kokemaan se! 

 

Kiitos Suomi ja sananvapaus

Suomen historia alkaa jo ennen itsenäisyyttämme. Koko 1800-luku työskenneltiin aktiivisesti sen eteen, että Suomella olisi oma henkinen elämä, kulttuuri, oma hallinto niin pitkälle kuin mahdollista. Itsenäisyys on pitkä projekti, jossa tarvittiin niin viisaita valtiomiehiä, jotka tasapainottelivat sen kanssa, kuinka pitkälle suomalaisuusaatetta voidaan viedä autonomian alaisuudessa, kuin taiteilijoita, jotka loivat käsityksen suomalaisuudesta. Kansan parissa kansakoululaitoksen kehittäjillä ja muun sivistystoiminnan edistäjillä oli suuri merkitys. Tsaarin aikana hyvät ja huonot ajat vaihtelivat. Oli valtavan kireitä aikakausia, jolloin Venäjän toimesta kaikkea itsenäisyyteen tähtäävää toimintaa kiellettiin. 1800-luvun puolivälissä J. V. Snellmanin julkaisema Saima -lehti kiellettiin. Vain vuotta myöhemmin hän perusti vanhan opiskelukaverinsa Elias Lönnrotin kanssa uuden lehden. Juhani Aho kertoo näistä vuosista Kevät ja takatalvi -kirjassaan - joka puolestaan on kirjoitettu 1900-luvun alun uusina sortovuosina, jolloin Suomen asema oli todella vaarassa. 

Jollain ihmeellisellä tavalla Suomi on aina vain selvinnyt, tullut vahvemmaksi ja oppinut aiemmista vaikeista ajoista. Historian vaiheet toistuvat yhä uudelleen, ahtaita paikkoja on, epätoivo on voinut vallata mieliä, mutta aina on löytynyt toivoa ja uusia väyliä. 

Muistelen kaikkia näitä Suomen historiaan vaikuttaneita henkilöitä, joiden ansiosta meillä on nyt vapaa maa, oma kulttuuri ja kykyä olla osa kansainvälistä kulttuuria. Sananvapautta arvostan erityisesti, satiirin tekijälle se on turvallisuuden ja elinkeinovapauden ohessa yksi tärkeimmistä arvoista. Kiitos siis kaikille Suomea rakentaneille ja rakentaville tahoille, puolustuksen lisäksi teillä on ja on aina ollut valtava merkitys. 

 

Jouluinen näyteikkuna Töölössä

Jubilee Komedian joulukausi käynnistyi lauantaina. Ikkunassa on esillä brittikomediaa Komedian jäljillä -podcastimme hengessä. Tässä kuvattuna lasin läpi yksityiskohta, joka vaati hieman askartelua. Tontuille saatiin pieni takka aikaiseksi teepussi-pahvilaatikosta, joka päällystettiin valkoisella paperilla. Hormi syntyi teelaatikon kannesta, samoin välitila, johon sai laitettua polttopuita. Hormi johtaa itse asiassa takkaan asti, joten teknisesti takka on kutakuinkin oikeaoppinen, mutta tuo polttopuiden paikka on hieman kyseenalainen :D Paloturvallisuutta ei tonttujen kotona ole selvästi mietitty. Polttopuiden takana on sellainen Tokmannilta ja muualta parilla eurolla saatava lyhyt valoketju taiteltuna pieneksi. Patteriosa on piilotettu takan taakse.

Tällä viikolla on Sähkeet Uutiskomediashown esityksiä kahtena iltana, joten tonttuilut näyteikkunan kanssa jäävät vähemmälle. Iloiselta ikkuna kuitenkin näyttää. Tässä kuva koko ikkunasta, ja paikka on siis Mechelininkatu 47  Taka-Töölössä, jos joku haluaa tulla kurkkimaan mm. Knalli ja sateenvarjo -kuunnelman aitoja käsikirjoituksia Radioteatterista. Tässä itse asiassa myös video, jossa esittelen kässäreitä; oli pari kyselijää, jotka eivät itse päässeet paikalle, mutta joita käsikirjoitukset kiinnostivat.

 

Aitoja Mincepieta Knalli-faneille

Brittikomedian jäljillä -podcastimme on johtanut meidät tekijät syvälle brittikomedian syövereihin. Yksi osa omaa historiaani brittikomedian parissa on kuunnelmasarja Knalli  ja sateenvarjo, josta tein gradunkin. Päädyin gradun tiimoilta Yleen erilaisiin käsikirjoittajan ja toimittajan hommiin ja Knalli seurasi mukana vuoteen 2010 asti, jolloin teimme käsikirjoittajakaverini Hanna Seppäsen kanssa Erikoisraportti Erikoisosastolta -ohjelman Knallin alkuajoista Yle Radio 1:lle. Lontoon matkallamme kävimme tapaamassa myös Edward Tayloria, joka oli puhelinhaastattelussa kutsunut meidät käymään hänen ja vaimonsa Suen luona. Kävimme vielä toisenkin kerran, ennen kuin koronapandemia pysäytti maailman. Muistaakseni jo ensimmäisellä kerralla Sue ilahdutti meitä aivan uskomattomilla tarjoiluilla. Paljastuikin, että hän oli ollut BBC:n pääkokki silloin kun he tapasivat BBC:ssä työskennelleen Edward Taylorin kanssa. Se on helppo uskoa, kun ajattelen Suen herkullisia ruokia. Kokonaisena paistettu kana ja uuniperunat tulevat mieleen ja jälkiruuaksi tarjoiltu aito englantilainen mince pie, eli tietynlainen hedelmätorttu. Sue kirjoitti pyynnöstäni reseptin, joka nyt putkahti reseptivihostani esille. Ajattelin tänä vuonna kokeilla niiden valmistamista taas. Se ei ole ihan niin yksinkertaista kuin suomalaiset ohjeet antavat ymmärtää. Oikea mincepie -täyte nimittäin kypsyy ensin 48 h peitettynä kulhossa ja sitten vielä purkitetaan kuin hillo kuumennettuun lasitölkkiin ja käytetään vasta kahden viikon kuluttua! Eli kaikki mincepie -leipurit, nyt alkaa olla oikea aika käynnistää leivonta! Kun aineksia piti itselle ostaa aika paljon, päätin kokeilla kuivien ainesten pussittamista lahjoiksi kavereille. Innostuin tekemään niitä niin paljon, että niitä on nyt myytäväksikin. Mukana ovat kuivat ainekset noin 12 torttuun ja Sue Taylorin perheen perinteinen resepti. Knalli-fanin unelmajoulu onkin kuunnella Areenasta Knalleja ja syödä aitoja mincepie -torttuja kynttilän valossa. Huomenna meillä on Jubilee Komediassa Helsingin Mechelininkadun Showroomilla Jubilee Joulupysäkki. Siellä voi pistäytyä katselemassa brittikomedian henkistä näyteikkunaa ja ostamassa näitä pussukoita, joiden hinta liikkuu varmaan noin kympin korvilla. Jubileen Joulupysäkki on auki klo 14-17 huomenna lauantaina.

 

Itkettävän ihanat inkiväärikeksit

Oi oi mitä herkkuja syntyikään Vegeviettelyksen inkiväärikeksi-reseptillä! Meillä on tulossa lauantaina Jubilee Komedian joulutapahtuma Mechelininkatu 47 Showroomilla ja vaikka alun perin oli tarkoitus tarjoilla vain glögiä ja piparkakkuja, kunnianhimo iski ja ideoimme vähän toisenlaista tarjottavaa. Joulutapahtumassa on nimittäin teema, jonka paljastamme huomenna ja siihen nämä inkiväärikeksit ovat kerrassaan mainio valinta. Resepti löytyi googlaamalla ja nämä keksit sattuvat olemaan vieläpä vegaanit. Ainoa huono puoli ilmeni jo siinä vaiheessa, kun katselin ainesmääriä. Leivontamargariiniakin laitettiin vain 100g, joten siitä jo saattoi päätellä, että samanlaiseen tehdasmaiseen tuotantoon kuin päädyn Paraisten piparkakkuja leipoessani ei päästä. Silloin tulee aina vähintään viisi pellillistä. Näistä tuli kolme tällaista pötköä: 

Ensi kerralla osaan  - ehkä - tehdä jotenkin suoremman ja enemmän keksimäisen pötkylästä, nyt siitä tuli yllättävän leveä, joten myös yksittäiset keksit ovat melko pitkiä. Ehkä jatkan vielä huomenna reseptin parissa ja teen varsinaiset tarjottavat keksit. Tämän päiväiset saavat mennä muihin suihin..

 

Hyacinthin muistojakso

Viikko sitten keskiviikkona 5.11.2025 Länsi-Sussexissa Chichesterin katedraalissa hyvästeltiin viimeiselle matkalleen Dame Patricia Routledge. Sadat ihmiset olivat tulleet jättämään hyvästejään rakastetulle näyttelijälle, jonka elämä päättyi 3.lokakuuta. 

Pitkän, antoisan elämän peräti 96 vuotiaaksi elänyt Patricia oli syntynyt vuonna 1929 Birkenheadissa Mersey-joen rannalla. Samalta Liverpoolin seudulta oli kotoisin myös Clive Swift, joka näytteli Hyacinthin aviomiestä Richardia myös suomalaisille rakkaassa Pokka pitää -sarjassa. Tämä aviopari ja muut värikkäät henkilöhahmot tulivat tutuksi katsojille vuosina 1990-1995. Roy Clarken käsikirjoittama sarja vetosi ihmisiin ympäri maailman ja Patricia Routledgen poismeno kosketti katsojia kaikkialla. 

Brittikomedian jäljillä -podcastissa julkaistiin eilen jakso, jossa käsitellään Pokka pitää -sarjan uskomatonta suosiota ja toisaalta niitä ristiriitoja, mitä sen tekemiseen ja sinänsä melko nopeaan päättymiseen liittyi. Varmaa on, että Hyacinth jätti jälkensä brittikomedian historiaan ja minullakin nousi kyyneleet silmiin lukiessani juttuja hautajaisista. Siinä, kun ihmiset nauramaan saanut henkilö poistuu tästä maailmasta, on jotain poikkeuksellisen surullista. Jotain ainutlaatuista katoaa. 

Tässä linkki podcast -jaksoon.

 

 

Isänpäivä lähestyy

Sähkeet Uutiskomediashow Veturitalleilla Pasilassa 4.11.2025

Isänpäivän lähestyessä meillä on aina esityskausi niin kiivaassa käynnissä, että vaikka meillä olisi aikomuksena laittaa isänpäivä lahjakortit myyntiin, harvemmin sitä ehdimme. Tänä vuonna heräsimme asian suhteen eilen klo 17. Katja urakoi illalla pari eri vaihtoehtoa lahjakortiksi. Laitan toisen tuohon alle näytteille. Eihän se muuten niin olennaista olisi, mutta meidän katsojista sattuu poikkeuksellisesti olemaan lähes 60 prosenttia miehiä! Se on aika hassua, sillä yleensähän naiset ovat ne kulttuurinystävät, jotka täyttävät teatterit. Uutisteema kuitenkin tuntuu vetävän miehiä puoleensa ja joululahjalippuja - jotka sentään saamme ajoissa myyntiin - meneekin paljon iseille, tai ainakin miespuolisia varauksia tulee tammikuulla paljon. Siksi isänpäiväksi kannattaa laittaa jotakin myyntiin, joskin lippukaupan kanssa piti taas taistella. Sillä (automaattiohjelmalla) on hirveä hinku laittaa myynti päättyneeksi sillä samalla hetkellä, kun lippu on julkaistu. Luulen, että onnistuimme nyt ratkaisemaan ongelman ja lahjakortit ovat myynnissä. Mainos solmiolla vai ilman? Niitä on nyt kumpiakin liikkeellä, koska kumpikin sai ääniä.