Aitoja Mincepieta Knalli-faneille

Brittikomedian jäljillä -podcastimme on johtanut meidät tekijät syvälle brittikomedian syövereihin. Yksi osa omaa historiaani brittikomedian parissa on kuunnelmasarja Knalli  ja sateenvarjo, josta tein gradunkin. Päädyin gradun tiimoilta Yleen erilaisiin käsikirjoittajan ja toimittajan hommiin ja Knalli seurasi mukana vuoteen 2010 asti, jolloin teimme käsikirjoittajakaverini Hanna Seppäsen kanssa Erikoisraportti Erikoisosastolta -ohjelman Knallin alkuajoista Yle Radio 1:lle. Lontoon matkallamme kävimme tapaamassa myös Edward Tayloria, joka oli puhelinhaastattelussa kutsunut meidät käymään hänen ja vaimonsa Suen luona. Kävimme vielä toisenkin kerran, ennen kuin koronapandemia pysäytti maailman. Muistaakseni jo ensimmäisellä kerralla Sue ilahdutti meitä aivan uskomattomilla tarjoiluilla. Paljastuikin, että hän oli ollut BBC:n pääkokki silloin kun he tapasivat BBC:ssä työskennelleen Edward Taylorin kanssa. Se on helppo uskoa, kun ajattelen Suen herkullisia ruokia. Kokonaisena paistettu kana ja uuniperunat tulevat mieleen ja jälkiruuaksi tarjoiltu aito englantilainen mince pie, eli tietynlainen hedelmätorttu. Sue kirjoitti pyynnöstäni reseptin, joka nyt putkahti reseptivihostani esille. Ajattelin tänä vuonna kokeilla niiden valmistamista taas. Se ei ole ihan niin yksinkertaista kuin suomalaiset ohjeet antavat ymmärtää. Oikea mincepie -täyte nimittäin kypsyy ensin 48 h peitettynä kulhossa ja sitten vielä purkitetaan kuin hillo kuumennettuun lasitölkkiin ja käytetään vasta kahden viikon kuluttua! Eli kaikki mincepie -leipurit, nyt alkaa olla oikea aika käynnistää leivonta! Kun aineksia piti itselle ostaa aika paljon, päätin kokeilla kuivien ainesten pussittamista lahjoiksi kavereille. Innostuin tekemään niitä niin paljon, että niitä on nyt myytäväksikin. Mukana ovat kuivat ainekset noin 12 torttuun ja Sue Taylorin perheen perinteinen resepti. Knalli-fanin unelmajoulu onkin kuunnella Areenasta Knalleja ja syödä aitoja mincepie -torttuja kynttilän valossa. Huomenna meillä on Jubilee Komediassa Helsingin Mechelininkadun Showroomilla Jubilee Joulupysäkki. Siellä voi pistäytyä katselemassa brittikomedian henkistä näyteikkunaa ja ostamassa näitä pussukoita, joiden hinta liikkuu varmaan noin kympin korvilla. Jubileen Joulupysäkki on auki klo 14-17 huomenna lauantaina.

 

Itkettävän ihanat inkiväärikeksit

Oi oi mitä herkkuja syntyikään Vegeviettelyksen inkiväärikeksi-reseptillä! Meillä on tulossa lauantaina Jubilee Komedian joulutapahtuma Mechelininkatu 47 Showroomilla ja vaikka alun perin oli tarkoitus tarjoilla vain glögiä ja piparkakkuja, kunnianhimo iski ja ideoimme vähän toisenlaista tarjottavaa. Joulutapahtumassa on nimittäin teema, jonka paljastamme huomenna ja siihen nämä inkiväärikeksit ovat kerrassaan mainio valinta. Resepti löytyi googlaamalla ja nämä keksit sattuvat olemaan vieläpä vegaanit. Ainoa huono puoli ilmeni jo siinä vaiheessa, kun katselin ainesmääriä. Leivontamargariiniakin laitettiin vain 100g, joten siitä jo saattoi päätellä, että samanlaiseen tehdasmaiseen tuotantoon kuin päädyn Paraisten piparkakkuja leipoessani ei päästä. Silloin tulee aina vähintään viisi pellillistä. Näistä tuli kolme tällaista pötköä: 

Ensi kerralla osaan  - ehkä - tehdä jotenkin suoremman ja enemmän keksimäisen pötkylästä, nyt siitä tuli yllättävän leveä, joten myös yksittäiset keksit ovat melko pitkiä. Ehkä jatkan vielä huomenna reseptin parissa ja teen varsinaiset tarjottavat keksit. Tämän päiväiset saavat mennä muihin suihin..

 

Hyacinthin muistojakso

Viikko sitten keskiviikkona 5.11.2025 Länsi-Sussexissa Chichesterin katedraalissa hyvästeltiin viimeiselle matkalleen Dame Patricia Routledge. Sadat ihmiset olivat tulleet jättämään hyvästejään rakastetulle näyttelijälle, jonka elämä päättyi 3.lokakuuta. 

Pitkän, antoisan elämän peräti 96 vuotiaaksi elänyt Patricia oli syntynyt vuonna 1929 Birkenheadissa Mersey-joen rannalla. Samalta Liverpoolin seudulta oli kotoisin myös Clive Swift, joka näytteli Hyacinthin aviomiestä Richardia myös suomalaisille rakkaassa Pokka pitää -sarjassa. Tämä aviopari ja muut värikkäät henkilöhahmot tulivat tutuksi katsojille vuosina 1990-1995. Roy Clarken käsikirjoittama sarja vetosi ihmisiin ympäri maailman ja Patricia Routledgen poismeno kosketti katsojia kaikkialla. 

Brittikomedian jäljillä -podcastissa julkaistiin eilen jakso, jossa käsitellään Pokka pitää -sarjan uskomatonta suosiota ja toisaalta niitä ristiriitoja, mitä sen tekemiseen ja sinänsä melko nopeaan päättymiseen liittyi. Varmaa on, että Hyacinth jätti jälkensä brittikomedian historiaan ja minullakin nousi kyyneleet silmiin lukiessani juttuja hautajaisista. Siinä, kun ihmiset nauramaan saanut henkilö poistuu tästä maailmasta, on jotain poikkeuksellisen surullista. Jotain ainutlaatuista katoaa. 

Tässä linkki podcast -jaksoon.

 

 

Isänpäivä lähestyy

Sähkeet Uutiskomediashow Veturitalleilla Pasilassa 4.11.2025

Isänpäivän lähestyessä meillä on aina esityskausi niin kiivaassa käynnissä, että vaikka meillä olisi aikomuksena laittaa isänpäivä lahjakortit myyntiin, harvemmin sitä ehdimme. Tänä vuonna heräsimme asian suhteen eilen klo 17. Katja urakoi illalla pari eri vaihtoehtoa lahjakortiksi. Laitan toisen tuohon alle näytteille. Eihän se muuten niin olennaista olisi, mutta meidän katsojista sattuu poikkeuksellisesti olemaan lähes 60 prosenttia miehiä! Se on aika hassua, sillä yleensähän naiset ovat ne kulttuurinystävät, jotka täyttävät teatterit. Uutisteema kuitenkin tuntuu vetävän miehiä puoleensa ja joululahjalippuja - jotka sentään saamme ajoissa myyntiin - meneekin paljon iseille, tai ainakin miespuolisia varauksia tulee tammikuulla paljon. Siksi isänpäiväksi kannattaa laittaa jotakin myyntiin, joskin lippukaupan kanssa piti taas taistella. Sillä (automaattiohjelmalla) on hirveä hinku laittaa myynti päättyneeksi sillä samalla hetkellä, kun lippu on julkaistu. Luulen, että onnistuimme nyt ratkaisemaan ongelman ja lahjakortit ovat myynnissä. Mainos solmiolla vai ilman? Niitä on nyt kumpiakin liikkeellä, koska kumpikin sai ääniä.

 

Brittisitcomia pimeän illan iloksi

Aloin harmaan pyhäinpäivän lopuksi lisäillä Brittikomedian jäljillä -podcastimme jaksoja Jubilee Komedian -nettisivulle ihan vain nähdäkseni, mistä kaikista sarjoista olemme puhuneet. Hämmästyin, miten hyvä olo itselleni tuli pelkästään näiden sarjojen kuvituksesta. Iloa, lämpöä, rakkautta tulvi mieleen kuvista, kuten tästä The Good Lifen sarjan kuvasta, jossa aviopari Tom ja Barbara Good kurkkivat puutarhassaan luultavasti snobistisen naapurinsa Margo Leadbetterin puutarhaan. Syksyn sateissa kannattaa täyttää elämä hyvillä ja positiivisilla ajatuksilla ja kartoittaa, mitä kivoja brittikomedioita itsellä on vielä katsomatta. Monet näistä sarjoista löytyvät ihan kirjaston kokoelmista tai sitten suhteellisen edullisesti esim. Cdonista. Ja Youtubestakin kannattaa tsekata, esimerkiksi On the Buses eli Mennään bussilla kokonaiset jaksot löytyvät täältä: On the Buses full episodes. Englannin kielisen automaattitekstityksen saa usein sieltä alalaidan CC-kuvakkeen alta. Dibleyn Kirkkoherraa löytyy Dailymotion -sivustolta (mainoksilla katsottuna), samoin Gavin ja Stacey ja Isot ja pienet eli Outnumbered . 

 

Isot ja pienet - lontoolaisperhe aiheena Brittikomedian jäljillä

Isot ja pienet -nimellä Suomessa lähetetty Outnumbered-sitcom on aiheena uusimmassa Brittikomedian jäljillä podcastissa. Muistatko Karenin, Jaken ja Benin ja heidän nääntyneet vanhempansa Suen ja Peten? Tämä sarja on oma suosikkini ja alan hymyillä heti nähdessäni kuvan heistä. Vuonna 2007 alkanut sarja kertoo siis lontoolaisesta Brockmanin perheestä, jossa opettajaisä Pete ja toimistossa autteleva Sue-äiti yrittävät selviytyä lapsikatraansa kanssa nykyaikaisessa maailmassa, joka ei itse asiassa ole paljon muuttunut näiden lähes 20 vuosikymmenen aikana. Monet sarjassa käsitellyt teemat ovat samoja tänäkin päivänä. Olen pitänyt sarjasta ihan vain katsojana, mutta tuottajana olen ollut erityisen kiinnostunut siitä, että tekijät onnistuivat kuvaamaan sarjan, jossa lapset ovat sellaisia kuin lapset oikeasti ovat; eivät siis mitään näytteleviä teatterilapsia vaan juuri sellaisia kuin meidän kaikkien tuntemat koululaiset ovat. Podcastia varten taustatyötä tehdessä alkoikin paljastua ne erityiset menetelmät, joilla käsikirjoittajat Guy Jenkins ja Andy Hamilton sarjan toteuttivat. Iso osa onnistumisessa on myös aikuisilla näyttelijöillä Claire Skinner illä ja Hugh Dennis illä, jotka selviytyvät haastavista improvisoiduista osuuksista lapsinäyttelijöiden kanssa. Podissa käymme läpi näitä metodeja ja kerromme myös näyttelijä Hugh Dennisistä omakohtaisia kokemuksiamme, ja näyttelijöiden viime aikaiset kuulumiset tulevat keskusteluun myös. Kannattaa kuunnella jakso ja jos oikein innostuu, näitä on hyvin saatavilla suomenkielisillä teksteillä esim. Cdon-nettikaupasta.

 

Näyttö käyttöön

Sähkeet Uutiskomediashown syksyn esityskausi on juuri alkamassa. Olikin aika saada näyteikkuna kuntoon. Nyt siellä on uutuutena liikkuva näyttö! Ei mikään häikäisevä eikä häiritsevä, vaan tuollainen ihan tavallinen näyttö. Siihen saa kuitenkin kivasti liikkuvaa kuvaa näytille. Nyt kun illat pimenevät aiemmin, se näkyykin, samoin kuin nuo ylälaidassa olevat koristevalot. Oletteko muut huomanneet, että valoketjujen lamput heikkenevät, vaikka paristot vaihdettaisiin? Nuo valot olivat vuoden 2021 striimilähetysten aikaan ihan kirkkaat, mutta nyt tuntuu, että niiden valo heikkenee vuosi vuodelta. Tai sitten on vain ollut vielä liian aurinkoisia päiviä! Tulkaapa Helsingissä liikkuvat kurkkaamaan näyteikkunaa. Noissa alalaidan lehdissä on Sähkeet -tyyppistä huumoria, siinä voi testata, pitäisikö tulla tsekkaamaan Helsingin satiirisin komediashow ihan paikan päälle.