Dokumentti Hei aikuinen! tänään Yle Areenassa

 

Kun nyt vauhtiin pääsin tässä blogin päivittämisessä, tässä myös tiedoksenne toinen ajankohtainen dokumentti! Tänään Ylellä ja Yle Areenassa nähtävissä olevan dokumentin on ohjannut Kerttu Mättö, joka on mukana Sähkeissä! Lavalla Kerttu nähtiin viimeksi 2019, ja melkein myös Sähkeet 2023 kevätesityksessä. Sittemmin aikataulukiireet ja tekijäryhmään iskenyt korona siirsivät suunnitelmat tulevaisuuteen, joka ei sinänsä ollut harmi, sillä myös suunniteltu "Kolme Sanna Marinia" -numero katosi  vaalituloksen myötä.

Kerttu Mättö on Metropolian ohjaajalinjalta valmistunut ohjaaja, joka aloitti ohjaajaopinnot juuri Sähkeissä esiintymisensä jälkeen, koronakeväänä 2020. Opintojen ja työharjoittelun seurauksena on syntynyt tämä tärkeä dokumentti, jossa käsitellään Helsingin päiväkotien varhaiskasvatuksen henkilöstöpulan seurauksia. "Hei aikuinen" kertoo jo nimessä olennaisimman: pieni ihminen tarvitsisi tuttuja, turvallisia aikuisia osaksi päiväkotipäiviään, mutta valitettavan usein paikalla on vain vaihtuvia sijaisia.

Näimme elokuvasta ohjaajan version jo vuosi sitten, mutta muistan edelleen pääosassa olleet lapset. Ihania kullanmuruja, joiden silmät kertovat niin paljon. Kannattaa ehdottomasti katsoa dokumentti Yle Areenasta!

Kerttu kävikin toissa viikolla katsomassa tämän vuoden Sähkeet ja ehdittiin päivittää kuulumiset. 

Kuvassa Kerttu Mättö ja Hanna Seppänen.

Cajsan Helmessä elokuvaa katsomassa

 

On ollut niin kova kiire Sähkeet Uutiskomediashown esitysten kanssa, että blogin päivittäminen on jäänyt. Ihan samoin on käynyt aiempina vuosina: esityksen käsikirjoitus- ja harjoitusaikana ehtii ajatella ja taltioida päivän hetkiä, mutta kun esityskausi alkaa, niin aikaa on huomattavasti vähemmän. 

Tänä vuonna kiireet osuivat marraskuun loppupuolelle. Esityksiä alkoi olla jopa kaksi päivässä ja peräkkäisinä päivinä. 20. marraskuuta keskiviikkona oli lisäksi iltatilaisuus, johon halusin ehdottomasti osallistua: Ravintola Kaisaniemessä eli nykyisessä Cajsan Helmessä oli Anne ja Markku Veijalaisen tekemän dokumenttielokuvan ilta. 

Dokumentti käy lävitse ravintolan kolmisen vuotta kestänyttä valtavaa kunnostusprojektia. Seurasin itse ravintola Kaisaniemen myyntiprosessia 2020-2021 ja kun prosessi oli saatu lopulta huojentavasti päätökseen, kirjoitin pari lehtijuttua Kallion perheestä, jotka ostivat ravintolan kiinteistön kaupungilta keväällä 2021. Kunnostusurakka oli aivan uskomaton voimanponnistus Airi Kalliolta ja pojilta Leolta ja Villeltä. Onneksi Anne Veijalainen alkoi varhaisessa vaiheessa taltioida remontin kulkua ja sen tuloksena syntyi tämä mainio dokumentti. 

Tapasin Anne ja Markku Veijalaisen Cajsan Helmen avajaisissa 1.11.2024 eli viime tammikuussa. Kun nyt kuulin, että dokumenttia näytetään Cajsan Helmessä, olin varmaan ensimmäisten ilmoittautuneiden joukossa. 

Sää oli 20. marraskuuta aivan kamala. Muistatteko: räntää satoi taivaan täydeltä ja kadut tulvivat katukaivojen jäädyttyä. Urheasti me paikalle tulleet katsojat kuitenkin selviydyimme klo 18 jälkeen ravintolaan, vaikka myrskytuuli huojutti rajusti Kaisaniemenpuiston vanhoja puita ja vettä satoi vaakasuoraan. Porvoosta, jossa sijaitsee Kallion perheen ensimmäinen yritys, kahvilaklassikko TeeHelmi, tultiin tilausajobussillakin elokuvaa katsomaan. 

Tilaisuus oli erityinen monella tapaa. Oli melkein huimaavaa olla valmiissa, upeasti kunnostetussa tilassa katsomassa dokumenttia aiemmista vaiheista, joissa isoja osia talosta oli purettu runkoon asti, sahanpurua ja multaa oli kaikkialla ja tapettikerroksia riitti irroitettavaksi yli kymmenen kerrosta. 

Tästä kaikesta kertoo dokumentti. Kaikille vähääkään Helsingin historiasta ja vanhoista ravintoloista ja vanhoista rakennuksista ja niiden entisöinnist kiinnostuneille suosittelen lämpimästi dokumentin katsomista. Huomasin juuri, että se on nähtävissä ravintolassa vielä huomenna 10.12. klo 19. Lipun hinta on 15euroa ja sen voi maksaa paikan päällä tai ostaa TeeHelmen sivuilta etukäteen. Luulisin esitykseen kuitenkin mahtuvan hyvin, sillä ravintola Kaisaniemen ihme on aina ollut se, miten hyvin sinne mahtuu väkeä. 

Kun Sähkeet Uutiskomediashow oli siellä 2016-2018, meillä oli väliin yli 200 katsojaa. Nyt uloin kaari on pyöreästä salista poistettu, mutta yhä arvioisin sinne mahtuvat helposti yli sata, ehkä jopa 150 henkilöä pöytiin istumaan. Eli nyt kaikki Kaisaniemeen ja nauttimaan tästä erikoisesta elokuvakokemuksesta! Tällaista ei usein ole tarjolla. Historia havisee ympärillä ja tuntee olevansa osa ravintolan melkein 200 vuoden mittaista historiaa. 

Viimeisiä viedään

Siinä ne ovat, tämän vuoden parvekesadon viimeiset tomaatit! Siihen nähden, että kyseessä on ulkoparveke Töölössä sato oli melkoinen, luultavasti noin 100 pientä ja vähän suurempaa tomaattia. Syyskuusta lähtien olemme syöneet niitä lounaalla ja silloin Pienillä Taimimarkkinoilla myin niitä noin 30 kpl. Tänään menevät nuo viimeiset Reissumiehiin juuston ja kurkun seuraksi. Sitten alamme käydä viikon uutissaldoa läpi, jotta viikonloppuna käsikirjoittajat ehtivät alkaa toimittaa tuoretta materiaalia tiistain Sähkeet Uutiskomediashow -esitykseen Veturitalleille!

 

Ennen esitystä

 

Sähkeet Uutiskomediashown Iloinen Iltapäivä -esitykset eroavat aikataulullisesti melkoisesti iltaesityksistä. Ravintola aukeaa virallisesti klo 15, mutta koska ensimmäiset katsojat tulevat paikan päälle usein jo vähän aiemmin, pöytien pitäisi olla katettuna jo klo 15. Tähän mennessä se on onnistunut, kiitos nopean ja ammattimaisen ravintolahenkilökunnan. 

Minulla on samaan aikaan kova kiire tekniikan kokoamisen kanssa; siihen menee vähintään 40 min, vaikka olisin ihan tosi tosi nopea. Perussetti tekniikkaa käsittää äänitekniikan eli kaksi kaiutinta jalustoineen ja mikserin, joka on yhdistetty tietokoneeseen. Videotykki, samoin yhdistetty tietokoneeseen. Valot ja valotangot, ja valomikseri. Piuhoja riittää, ja olen merkinnyt ne punaisilla ja vihreillä teipeillä - punainen viittaa äänikaapeleihin, vihreä valopiuhoihin. Näyttämöalue pitää saada myös kuntoon ja kulkureitit lavalle varmistettua Sähkeet -roll upien takaa. Mikrofonit ja mikrofonitangot pitää laittaa, mutta esiintyjä/esiintyjät huolehtivat niistä.

Soundcheck on aina tavoitteena saada tehtyä mahdollisimman aikaisin, ettei yleisö ole päässyt edes viereiseen tilaan. Nyt päiväesityksissä olemme onnistuneet siinä hyvin. Viimeksi oli yllättävän hyvin aikaa ainakin tämän videon perusteella, sillä ehdin silmäillä jopa ravintolasalia! Minusta on niin vähän videoita esitysten yhteydessä, että laitanpa tämänkin tänne talteen, koska se on niin luonteenomaista ja lempipuuhaani, tuo yleissilmäyksen luominen koko tilaan juuri ennen kuin yleisö saapuu sisään. 

Shown jälkeen lohikeittoa

Eilen oli taas Iloinen iltapäivä -esitys Veturitalleilla. Tarjolla oli lohikeittoa ja hyvin kuului katsojille maistuvan kommenteista päätellen, niin kuin viime viikollakin. Itse en keittoa ole päässyt maistamaan vielä tänä vuonna, mutta eilen esityksen jälkeen Veturitallien ihanat Jaana ja Timppa järjestivät meille ruokailuhetken lohikeiton ja marjapiirakan äärellä. Olipa se rentouttavaa! Keitto todella on suussasulavaa ja maalaisleipäpalat, jotka tuolla taustalla häämöttävät, olivat uskomattoman herkullisia. 

Olin lopenuupunut roudaamisesta ja siitä, että ajattelin tällä kertaa jättää syömättä ennen esitystä - kokoamisaikataulu oli niin tiivis. Se ei ollut välttämättä kovin järkevää, sillä tekniikan rakentaminen on hyvin fyysistä työtä ja vaikka yleensä kestän hyvin syömättä klo 13-17 välisen ajan, tilanne on vallan eri, kun olen kantanut autolta 24 kg painavia kaiuttimia ja raskaita valotankoja. Jaksoin esityksen hyvin, mutta heikotus iski siinä vaiheessa, kun kaikki piti taas purkaa. Siksi oli taivaallista, kun Jaana järjesti meille oman pöydän ja saimme istuutua alas nauttimaan ruuasta ja siitä, että esitys on onnellisesti ohitse. Veturitallit on Helsingin tunnelmallisin ravintola, jos se ei ole tuttu, kannattaa käydä tsekkaamassa. Nyt sinne tosin menee todella kummallinen kävelyreitti, sillä uusi toimitila nousee Triplan ja Veturitallin väliselle alueelle. Tässä kuva kävelyreitistä jos joku innostuu vaikka tänään pistäytymään paikassa. Ravintola on auki klo 15-23 ja siellä on tarjolla parinkympin pintaan kaikkea hyvää, kuten tuo ihana lohikeitto. Yleellisen oloinen paikka ilman pönötystä, lämmin ja tunnelmallinen, nostalginen musiikki ja upeat valot. Ja tietysti ohikiitävät junat, joiden kiskojen jyskytys tuo Veturitalleille persoonallisen äänimaiseman.

 

Lippiksen paluu

 

KUVA: Sähkeet Uutiskomediashowssa 2016 kevätkaudella 2017 oltiin niin Jämsänkoskella, EU:ssa kuin rakennettiin muuria Trumpia hengessä MAGA-lippiksessä. Niina Nyberg ja Hanna Seppänen kuvassa.

Niin siinä sitten kävi kuten saattoi vähän arvellakin: Donald Trump palasi politiikkaan. Itse en sitä vielä keväällä olisi uskonut; katselinpa ihan vasta rekvisiittanaulakossa tuota MAGA-lippistä, jonka keväällä 2017 olimme hankkineet joltain suomalaiselta omistajalta Huutonetistä ja maksaneet muistaakseni 10 euroa, ja harkitsin sen toimittamista vähintäänkin vinttikomeroon muiden ei-niin-ajankohtaisten rekvisiittojen kanssa. 

Olin huojentunut vuoden 2020 USA:n vaaleissa demokraattien Joe Bidenin valinnasta ihan vain siksi, että pääsimme operoimasta Trumpiin liittyvillä aiheilla. Tuntui, että olemme kaiken mahdollisen jo sanoneet hänen persoonastaan, lausahduksistaan jne. Meillä on ollut vuosien varrella mm. Eero ja Jussi Raittisen "Jos saaren omistaisin" versiona "Jos muurin rakentaisin", meillä on blondivitsejä Trumpista ja Boris Johnssonista (2019), meillä on ollut vanha Hollywood-klassikko "Side by Side" Dean Martinin ja Jerry Lewisin tyyliin Putinista ja Trumpista (2018), meillä on ollut videoita ja piloja Donaldista aivan lakkaamatta vuosina 2016-2019. 

Mutta niin se politiikka vaihtelee ja saamme siis taas päivittää esitystä USA:n presidentinkin osalta. Sähkeissä on alusta alkaen ollut hyvin tärkeää kuvastaa tämän hetken maailmanpolitiikkaa, yhteiskuntaa ja poliittista tilannetta purevasti mutta puolueettomasti ja aina hyvin rehellisesti ja niin asiantuntevasti kuin mahdollista. Esimerkiksi keväällä 2023 biiseissä nousivat esiin mm. Saksan energiariippuvuus Venäjästä, Putinin ja Italian Silvio Berlusconin läheiset suhteet - kevään show ehti loppua sopivasti juuri silloin, kun Berlusconin maanpäällinen elämä päättyi - ja Ranskan Macronin puhelut Putinille "I just call to say" -hengessä.  Yritämme aina kuvata ajankohtaista politiikkaa niin realistisesti ja samalla hauskasti kuin mahdollista. 

Katsojilta olemmekin usein kuulleet, että "tällaista ei yleensä Suomessa näe", "aitoa brechtläistä teatteria" ja "olipa tosi eurooppalainen tunnelma". Itse en sitä ole oikeastaan ajatellut, sillä Sähkeiden esikuva on ennen muuta Isossa Britanniassa, ei manner-Euroopassa eikä etenkään Saksassa, jossa en itse asiassa ole itse edes käynyt. Mutta äsken luin Markus Leikolalta Teatterin tiedotuskeskuksen sivuilla olevan blogin, jonka seurauksena aloin ymmärtää, että Sähkeet voi asettaa poliittisen kabareen kontekstiin, vaikka me emme olekaan millään lailla kantaaottavia emmekä tunnusta mitään puolueväriä, emme vasenta emmekä oikeaa emmekä edes Keskustaa! 

Mutta politiikkaa me käsittelemme (muiden ajankohtaisuuksien ohessa) ja niin tehdään näköjään myös Berliinissä. Tässä linkki Leikolan blogiin. Alkoipa itseänikin kiinnostaa saksalaisen teatterin näkeminen. Ehkä pitää tehdä sinne Flixbussi-retki vielä lähitulevaisuudessa!

Politiikka hyökyy Berliinin näyttämöillä

Vaikea mennä nukkumaan

Tänään Sähkeillä oli historiansa toisen kerran kaksi esitystä peräkkäin. Ensimmäinen kerta oli tämän vuoden ensi-ilta toukokuussa, jolloin eka setti vedettiin klo 16 ja toka klo 19. Ja samalla mentiin tänään, syksyn lisäesitysten ensi-illassa.

Jännittyneenä odotin, miten kaikki onnistuu, mutta hyvinhän se meni. Vaikka tuntuu, että keväästä ei ole kauan ja että aivan vastahan me olimme Veturitalleilla, toukokuun aurinko poltti pihalla ja sisälläkin oli aika kuuma (ne toukokuun hellepäivät, muistatteko?), niin oli siitä kuitenkin sen verran aikaa, että oma rutiini produktion tekniikan kasaamisesta oli vähän ruosteessa. Kauhealla kiireellä roudasimme laitteita satojen kilojen painosta paikalle ja aluksi vain palloilin siellä täällä, kun en oikein tiennyt minkä virtajohdon nyt ensiksi kiinnittäisin ja mihin ne kajarit pitikään nostaa.

Yleisö tulee yleensä aina hieman etuaikaan paikan päälle ja nyt kun ruokailu on osittain samaan aikaan esityksen kanssa, oli erityinen kiire saada kaikki paikoilleen, ennen kuin väki tulee saliin lohi- ja kurpitsakeittoaan syömään.

Onnistuihan se lopulta ja klo 15 saatoin vetää verhon edestä ja pyytää ensimmäisen ryhmän saliin. Ravintolan henkilökunta oli aivan ihanasti läsnä ja sai vieraat viihtymään, sikäli kun sitä verhon ja valkokankaan taakse kuulin. Tässä näyttämön taka-alan tunnelmia: 

Tässä hetkessä itse asiassa vielä yleisökään ei ole salissa, mutta olen saanut kaiken valmiiksi. Tietokoneeni on valmiina käyttöön ja samoin videotykki, jonka näyttämön takaa tuleva projisointi on nerokas, mutta vaatii aina vähän järjestelemistä. Videotykin on nimittäin oltava noin 3-4 metrin kankaasta, jotta projisoitu kuva olisi sellainen useammin metrin levyinen, kuin on tarkoitus. 

Valkokankaan takaosan on oltava tyhjä, jotta heijastus näkyisi kankaalle ja se teki sen, että piti vetää syrjään iso musta kangas, joka olisi ollut vallan mainio väliverho. Koska nyt kun jouduin vetämään verhon syrjään, paljastin myös tilan takaseinällä olevat limsakaapit ja roskikset! Tarvittiin sitten mustan kankaan kiinnitystä jesarilla skriinin alalaitaan, että kaikki takana kummitteleva roina saatiin yleisöltä piiloon. 

Pahinta näissä tekniikan kokoamistilanteissa on kiireen lisäksi pimeys: arvatkaa vain millaista on metsästellä kadonnutta piuhaa, mustaa tietysti, piuhakasasta, johon ei mikään valonsäde osu. Tai sitten saan valot jostain päälle ja ne ovat esimerkiksi yökerhon punaiset hämyvalot ja oikeastaan vain sotkevat entisestään etsimistä. En ole tainnut vielä nähdä painajaisia tilanteista, joissa selvittelen kymmenmetrisiä mikkipiuhoja irti toisistaan kauhealla kiireellä ennen kuin yleisö valuu saliin, tilanteissa, jossa en tietenkään ole vielä saanut soundcheckiä tehdyksi esiintyjien kanssa, en lavavaloja paikoilleen enkä tykkiä toimimaan..  mutta voisin nähdä, sillä tilanteet tuntuvat painajaismaisilta.

Huh huh, onhan niitä stressaavia tilanteita ollut paljonkin. Joskus vielä muistelen sitä kertaa, kun Samuli Edelman vasta alkoi viihdyttää Ravintola Kaisaniemen lavalla edellistä yleisöä kun meidän yleisömme jo tulvi eteiseen - tai sitä kertaa, kun Lenita Airisto piti voimaannuttavaa puhetta lavalla sinä siunattuna sekuntina, kun minun olisi äänimiehemme kanssa pitänyt vähintään alkaa roudata kajareita paikoilleen.. 

Veturitalleilla oli itse asiassa tänään suunnattoman rauhallista, suorastaan zen-mäinen rauha, kun tarkemmin ajattelen aiemmin koettua. 

Päivä meni kummankin esityksen osalta enemmän kuin toivotulla tavalla ja ravintolahenkilökuntaa saa tästä paljon kiittää, he ovat Veturitalleilla aivan uskomattomia ammattilaisia ja todella taitavia työssään. Heidän kanssaan on vielä aina kivaakin. Hieno päivä kaiken kaikkiaan.

Nyt on vähän vaikea mennä nukkumaan, kun adrenaliinit jylläävät vielä korkealla ja tietysti USA:n vaalit vaivaavat mieltä. Huomenna se sitten tiedetään, tuli mitä tuli.

 

Iltapäivän komediahetki Veturitalleilla

Iloiset iltapäivät Sähkeet Uutiskomediashown merkeissä käynnistyvät tänään Veturitalleilla! Onpa jännittävää päästä kokeilemaan kahta peräkkäistä esitystä! Ensimmäistä kertaa meillä siis on ruokailu esityksen aikana - lohikeittoa ja kurpitsakeittoa - ja sen jälkeen vielä kahvia jonkun pienen makean kanssa. Helsingissä asuvat, tervetuloa vielä mukaan, kumpaankin esitykseen mahtuu vielä hajapaikoille. Täytyykin tässä alkaa valmistautua jo ensimmäiseen esitykseen, joka alkaa virallisesti klo 16, mutta ovet avautuvat ravintolaan jo klo 15, joten täytyy olla kamat kasassa sitä ennen ja pöydät nätisti paikoillaan. Esitys on täysin päivittynyt ja uusia videioita valmistui eilen vielä puolenyön aikaan. Illan show on sikäli itsellekin yllätys, että sisällössä on paljon uutta. Amerikan vaalien tulos jää nyt vielä tästä esityksestä puuttumaan, mutta huomenna ollaan kaikki viisaampia. Huh huh.. 

 

Kekri ja Kekkonen vai Karkki ja kepponen?

Sähkeet Uutiskomediashow pohjautuu brittiläiseen Newsrevue-konseptiin. Se on maailman vanhin pisimpään pyörinyt liveshow, jonka voi edelleen nähdä Canal Cafe Theatressa Lontoon Little Venicessä. Toki jutut ja esiintyjät ovat vaihtuneet aikojen saatossa, haha. Nykyään kausi taitaa kestää kuusi viikkoa kerrallaan, sitten tulevat uudet uutiset ja uudet esiintyjät.

Sähkeet Uutiskomediashow on kehittynyt hyvin erilaiseksi, vaikka NewsRevue alun perin oli ideana sille konseptille, jota ryhdyimme kehittelemään. Suomalainen revyyperinne ja ravintolaohjelmat 1970-luvun Adlonista ja Hesperiasta ovat vaikuttaneet vähintään yhtä paljon Sähkeisiin kuin tämä alkuperäinen brittiesikuva. Kuten kulttuurintutkimuksessa sanotaan, maa painaa parrelleen eli uudesta kulttuuri-ilmiöstä tulee kotimaisen oloinen. Yleensä näin on käynyt Suomen juhlapyhille, esimerkiksi joulu on asettenut oikein somasti paikoilleen pimeimpään vuodenaikaan ikivanhaan myyttiseen ajankohtaan kierrettyään tänne eurooppalaisessa muodossa Saksan ja Ruotsin kautta, mutta Halloween huitelee vielä vähän irtonaisena Amerikan lainana. Lapset ja nuoret ovat ottaneet sen omakseen, mutta vanhempaa väkeä saattaa häiritä Halloweenin yhteys suomalaiseen Pyhäinpäivään ja toisaalta kekriin, vanhaan maatalousjuhlaan. 

Epäselvyyttä tänä vuonna on tuottanut jo se päivä, jolloin Halloweeniä kuuluisi juhlia. Virallisesti  juhlapäivä olisi ollut 31.10. eli eilen. Toisaalta jo viime viikonloppuna Helsinki oli täynnä Halloween-juhliin menijöitä. Joidenkin mielestä tänään Pyhäinpäivän aattona olisi oikea päivä juhlia myös Halloweenia. Itse suhtaudun vähän kriittisesti koko Halloweeniin, mutta ymmärrän sen olevan lapsille tärkeä juttu. Meille on nyt työhuoneelle kertynyt käsikirjoittajien mukanaan tuomia avaamattomia karkkipusseja ja ajattelimme antaa näitä karkkeja huomenna pois, jos joku myöhäinen noita tai luuranko vielä haluaa tulla Halloween-kierrokselle leikkimään "Karkkia tai Kepposta." Kotimainen versiomme on tästä Kekri vai Kekkonen, joka syntyi väärin kuulemisen seurauksena käsikirjoittajien kesken. Tässä kuvitusmateriaalia: 

Kekri vai Kepponen olkoon nyt sitten mainos Keittoa ja Komediaa -iltapäiville, jotka alkavat ensi tiistaina Pasilan Veturitalleilla. Onhan siellä tarjolla ihanaa paahdettua kurpitsakeittoa parhaassa Halloween-hengessä. Lohikeittoakin on, vaikka lohi ja kala taitavatkin olla vähemmän tunnettuja Halloween-juhlakaluja. Mutta kaikki halukkaat Halloween-ihmiset tervetuloa huomenna klo 15-17 Showroom Mechelin 47 Taka-Töölöön! 

 

Mainoskyltti karkuteillä

Nyt vasta alkaa Töölössä näyttää syksyiseltä. Viikon sisään puhaltaneet tuulet ovat lennättäneet lehdet myös meidän työhuoneemme edustalla olevasta lehmuksesta.

 Eilen tuuli oli niin navakka, että se lennätti myös katukylttiämme, sitä raskastekoista vanhanaikaista A-mallista, josta olen aiemminkin kirjoittanut, pitkin katua! Puhkesimme huutoon kesken lounaan, kun näimme kyltin kiitävän pystyasennossa kohti Töölön kirjastoa. Onneksi pyörätiellä ei sattunut ajamaan silloin kukaan eikä myöskään kukaan seudun pikkukoirista ollut liikkeellä ja joutunut kiitävän kyltin telomaksi. Ryntäsimme hakemaan kyltin sisälle. Vaikka se oli asetettu seinän viereen siten, että tuuli pääsi puhaltamaan sen lävitse, puuskat olivat niin voimakkaita, että ne käänsivät kyltin purjeeksi. 

Kyltillä oli muutenkin kohtalokas vuorokausi. Edellisenä iltana se oli jäänyt meillä kadun varteen emmekä huomanneet nostaa sitä sisään. Samana päivänä kaupunki ilmoitti alkavansa valvoa katukylttien asettelua, että ne ovat varmasti aivan liiketilan edessä - joka on kyllä kulmianostattavaa, kun ajattelee, miten skuutit tukkivat teitä ja liiketilojen edustoja muuten vain. Meilläkin alkaa aamu usein sillä, että nostellaan skuutteja ulko-oven edestä pois. Mutta joka tapauksessa vaikka yleensä kylttimme on juuri oikeaoppisesti ikkunan alla, eilen sillä oli varsin seikkaileva vuorokausi ja täytyy olla onnellinen, että se ei ehtinyt aiheuttaa vahinkoa edes itselleen. Jopa valot paloivat kaikkien tuulessa ryntäilyjen jälkeen!

Oli kyllä harvinaisen tuulinen päivä. Päiväkävely rannalle oli kuin jostain muusta maasta. Lokkejakin näkyi, mutta ne huusivat vain kovin pienellä äänellä. 

#syksy #teatteri #komedia

 

Tekniikan kanssa näpertelyä

Syksyn esitykset alkavat ensi tiistaina ja tekniikan kanssa puuhastelussa menee nyt aikaa enemmän kuin yleensä. Pitää esimerkiksi kokeilla, näkyvätkö videot oikealla tavalla eri näytöillä. Veturitalleilla käytössämme on ihan oma videotykki, joten sen kanssa ei pitäisi tulla ongelmia. Keikoilla sen sijaan on usein videoscreen, johon oma näyttö pitää kiinnittää esim. hdmi-kaapelilla. Vaikka filmit näyttävät hienoilta isolla näytöllä, niiden hallinta on kyllä aika vaikea asia. Esimerkiksi sitä tavallista videotykkitoimintoa, että pimentää näytön välissä, kun haluaa järjestellä videoita ja kuvia uudelleen päätteellä ilman että yleisö näkee kaiken, en ole vielä videoscreenillä toimiessa löytänyt. Näytön jakaminen tietokoneesta on nimittäin sikäli tarkkaa puuhaa, että sekä näyttö että pc menevät helposti sekaisin, jos jo säädettyjä asetuksia lähdetään muuttamaan nopeasti. Windows 10 ja 11 on olemassa "näytä näyttö toisessa/kummallakin jne." -valikko, mutta sinne siirtyminenpä ei olekaan mikään helppo juttu! Onneksi satuin kokeilemaan kirjaston keikalla sen etukäteen ennen kuin yleisö saapui: tietokoneeni nimittäin sekosi täysin, kun yritin pimentää ison näytön ja pitää vain pc:n näytön! Hyvä kun sain siihen hiirellä kontaktin enää sen jälkeen. Jouduin sulkemaan koko ohjelman ja lopulta koneenkin, ja laittamaan näyttöasetukset uudelleen, että tilanne normalisoitui. Jos joku sattuu tietämään, miten pc:n näytön jakamisen vaihtoehdot tehdään nopeasti onnistuneesti, kommentoikaa ihmeessä! 

On kikkoja, joilla videoiden ja kuvien vaihtaminen voidaan tehdä mahdollisimman pienellä vaivalla ilman yleisön häiriintymistä, mutta toistaiseksi videotykin mute-toiminto on ehdoton suosikkini, jolla näytön näkyminen on omissa käsissäni.

Kuvassa kokeilua näytön jakamisesta kotitelevision ja pc:n välillä hdmi-kaapelin avulla - silloin näytön jakaminen ja asetusten muuttaminen lennosta onnistui melko helposti, mutta kun screeni oli noin 10 kotitelkkarin kokoinen, silloin tietokone sekosi! 

#sähkeet #keikka #kirjasto #tekniikka

 

Töölön kirjaston Tapahtumatila - tiesitkö siitä?

Sähkeet Uutiskomediashowlla oli viime viikolla yksityiskeikka tutuissa maisemissa: Töölön kirjastolla. Työhuoneemme on aivan nurkan takana Mechelininkadulla. Tällä kertaa ei siis tarvinnut miettiä ajoreittejä, etsiä parkkipaikkoja eikä toivoa pukuhuonetta esityspaikasta. Riitti, että lähdimme työhuoneelta muutamaa minuuttia ennen esitysaikaa.

Töölön kirjasto on yllättävän monikäyttöinen tila. Esityksemme oli yläkerran Tapahtumatilassa, johon mahtuu 80 hlöä. Lisäksi on Mika Waltari -sali ja muita pienempiä ryhmätyötiloja. Tapahtumatilan varaustilanteen näkee Helmetin sivuilta. Se on tuntiperusteinen vuokraltaan ja se sisältää pienen keittiön käytön. Myös ääni- ja kuvatekniikka löytyy omasta takaa ja se on helppokäyttöistä. Kovin äänekästä tapahtumaa en tilaan suosittelisi; nytkin teimme tietoisen päätöksen jättää omat kaiuttimet kotiin. Niiden bassosoundit olisivat olleet herkästi liikaa naapuritiloja käyttäville. Screeniin liittyvät kaiuttimet olivat juuri sopivat meidän esitystämme varten. Lisäksi vaihtoehtona olisi ollut jalustoilla seisovat kajarit.

Tässä kuvassa asennamme tekniikkaa iltapäivän esitystä varten:

Verhot sai vedettyä hyvin eteen, ja valot sammutettua täysin. Tuuletus puolestaan hoitui parvekkeelle aukeavista ovista. 

Oli kiva keikka kivassa paikassa! Ensi viikolla sitten oma esitys Veturitalleilla! 

#töölö #kirjasto

 

Suosikkinumero esityksessä

Sähkeet Uutiskomediashow yhdistelee videoita ja musiikkia. Tämä kuva on videosta, joka on osoittautunut vuoden suosikiksi. Video toimii taustoituksena biisin aiheelle. Kuka keksii mistä kuva on otettu? Vihje: se on helsinkiläinen ravintola ja olen nyt päättänyt, että kun esityskausi on ohitse, aion mennä sinne ja tilata jonkun oikein suuren annoksen. 

Käsikirjoittajiamme on ympäri Suomen ja on aina hauska nähdä, kuinka eri uutisaiheet korostuvat eri seuduilla. Tämän tekijä on Pohjanmaalta, joten tervetuloa myös pohjalaiset katsojat, äänenne kuuluu Sähkeissä! 

#revyy #sanoitus #biisi #puolue #keskustapuolue

 

Pois uutisten pelkäämisestä - Read news and carry on

Sähkeet Uutiskomediashown syksyn esitykset lähestyvät! Kohta olemme taas Bottalla ja Veturitalleilla, kuten ylläolevassa kuvassa keväältä 2023.

Esityskauden lähestymisen takia olemme olleet nyt tiiviissä yhteydessä käsikirjoitustiimin kanssa livenä ja etänä. Puhetta on ollut myös syvällisemmistä asioista, kuten siitä, että meistä moni on joko kohdannut ihmisiä, jotka välttelevät uutisia tai huomannut itsekin tekevänsä sitä. Tunnistan itsenikin siitä: etenkin niinä hetkinä, kun meillä ei ole esitystä eli keskikesällä ja joulun tienoolla, en seuraa uutisvirtaa kuin varsin passiivisesti. Ikään kuin toivun siitä puserruksesta, että olemme olleet niin tiiviissä yhteydessä uutistoimituksiin esityskaudella. 

Mutta nykyään moni muukin on alkanut vältellä uutisia, jopa pelätä niitä. Mikä ihme se nyt onkaan, niin paljon on viime vuosina tapahtunut kaikkea pelottavaa ja tavallisesta poikkeavaa. Ihan viime aikoina on kuitenkin tullut ilmi, että netin klikkausperusteinen journalismi lisää näitä pelkoja. Eli meidät saadaan reagoimaan pelottavalla otsikolla toivotulla tavalla: klikkaamaan lisää tietoa asiasta. Uutinen itsessään voi olla aika neutri tai sellainen, jonka tiedämme jo entuudestaan, kuten "Virustauti vie heikkokuntoisia sairaalaan". Kun sen lukee uutena asiana, se voi ärsyttää meissä liikkeelle pelkoreaktion. Ja kuitenkin se on tosiasia koko ajan, samoin kuin kaikki Venäjään liittyvät asiat. Median tarkoitus täyttyy, kun me koukutumme pelkoreaktion aiheuttamaan klikkaustoimintoon.

Siksi olemmekin nyt syventäneet entisestään Uutiskomediashown sisältöä. Uutiset voidaan nähdä valoisammasta näkökulmasta, ilman että niiden sisältöä vähätellään tai muutellaan. Monessa asiassa oikeasti on se parempikin puoli, asiat menevät myös hyvään suuntaan. Ja vaikeina aikoina syntyy usein kaikkein hauskinta huumoria. Esimerkiksi itäblokin maiden vitsiperinne oli verrattoman hauska; oletteko koskaan kuulleet esim. unkarilaisvitsejä 1950-1970-luvulta? Palaan niihin joskus erillisessä blogikirjoituksessa. Mutta huumori on vaikeina aikoina erityisen tärkeää. Meidän on kaikkien säilytettävä toimintakykymme eri tilanteissa eikä annettava lamaannukselle sijaa. 

Muutama vuosi sitten yleistyi brittiläinen lausahdus toisen maailmansodan ajoilta "Keep calm and carry on." Tarkoitus lauseella oli pitää kotirintama toimintakykyisenä ja kiinni arjen rutiineissa. Takavuosina sitä muunneltiin eri tavoin: "Keep calm and drink tea", "Keep calm and Dream on", "Keep calm and Buy new shoes". Nyt sen voisi ottaa taas käyttöön ja ensimmäisenä käyttäisin sitä uutisten suhteen muodossa "Read news and Carry on" - tiedostaen, että päivän uutisotsikot voivat yrittää manipuloida tunnekuohuja, mutta niitä ei pidä ottaa niin vakavasti kuin miltä ne on saatu kuulostamaan ja maailma on kuitenkin pääosin hyvä ja turvallinen paikka, ja me kaikki voimme itsekin vaikuttaa yleisen mielialan toiveikkuuteen.

#uutiskomedia #uutiset #ajankohtainen #komedia #standup 

 

Rentouttava kävely hoitokoiran kanssa

Tämä kullanmuru on ollut osa Sähkeiden harjoituksia ja kässärikokouksia jo vuodesta 2016 asti. Muutaman tunnin toimistokoira-kyläilyt ovat väliin kestäneet koko päivän ja lukemattomat turistit ovat kuvanneet koiraystäväämme ikkunassa. Työhuoneemme sijaitsee Mechelininkadun pohjoispäässä ja Sibeliuspuisto on aivan vieressä. Tänäänkin suuntasimme sinne, kun olimme ensin käyneet seuraavassa keikkapaikassamme Töölön kirjastolla tarkastamassa millainen tekniikka siellä on käytössämme. Teknisten pulmien ratkomisen jälkeen oli riemastuttavaa ulkoilla tämän pirteän tyypin kanssa. Jostain syystä hän on aina ollut Sibelius-monumentin suuri ystävä ja kalliolla on aina kiipeiltävä oli siellä turistiryntäys tai ei. Tänään saimme olla ihan yksin monumentin luona. Sibeliuspuisto on muuten nyt tiptop-kunnossa remontin valmistuttua loppukesästä. Vielä kun naapurissa olevan Pauligin huvilan puisto pian avautuu, sitten meillä helsinkiläisillä on hienoja uusia kävelyreittejä rannan tuntumassa.

 

Teatteriin jo iltapäivällä

 

Olen tässä miettinyt tätä uutta kiinnostusta iltapäiväesityksiin. Meillä on tänä vuonna ensimmäistä kertaa iltapäiväesityksiä Veturitalleilla arkipäivisin. Ennen se ei olisi tullut kuuloonkaan. Mutta nyt ilmeisesti on enemmän sitä yleisöä, joita eivät sido työt tiettyyn aikaan ja toisaalta illat vietetään mieluummin kotona. Mistä se sitten johtuu? Kun 2000-luvun alkupuolella aloitimme stand up-klubin pyörittämisen Mocambossa Ratakadulla, esitys alkoi 22.30! Ovet aukesivat muistaakseni klo 21 koko paikkaan ja väkeä alkoi kymmenen maissa valua sisään. Tosin me olimme alkuillan esitys (haha!), jonka oli tarkoitus piristää hiljaista alkuiltaa perjantaina. Varsinainen väentungos alkoi lähempänä puolta yötä!

Minullekin tuo ajankohta oli ehkä vähän liian myöhään, sillä nukkumaan pääsi vasta kahden maissa, kun esityksen aiheuttamat adrenaliinit olivat laskeneet. Seuraava päivä ei sitten ollutkaan kovin mukava. Vaikka ei olisi juurikaan alkoholiin koskenut, olo oli seuraavana päivänä iltaan asti aika krapulainen. Siihen aikaan vielä ravintoloissa tupakoitiin ja parvekkeettomassa yksiössä oli vaikeaa saada vaatteita tuuletetuksi. Muistan tunkeneeni ne tuulettumaan keittiökomeron ikkunan rakoon.

Näistä tunkkaisista yökerhotunnelmista ollaan tultu kauas kohti terveellistä elämää. Sellainenkin yleisö, joka ei välttämättä lähtisi iltatilaisuuksiin ollenkaan - vaikka ne alkaisivat säällisesti klo 18-19 maissa, vaikuttaa olevan kiinnostunut iltapäiväesityksistä.

Väkeä tulee myös kauempaa Etelä-Suomen alueelta. Veturitalleille pääsee sekä junalla tai vaikka tilausajobussilla ihan eteen, joten se on kauempaa tuleville houkutteleva paikka. Silloinhan toki on ymmärrettävää, että kotiin on mukava palata jo kuuden jälkeen ja ehdottomasti ennen iltateetä. Eikä ainakaan aamuyöllä! 

Mutta nyt siis liput yksityishenkilöille ovat myynnissä nettisivuillamme. Käykääpä kurkkaamassa Jubilee Komedian sivuilta kohdasta Keittoa ja Komediaa tämän uuden konseptin sisältö!

#keittojakomedia #keitto #lohikeitto #kurpitsakeitto #komedia #iloinen #iltapäivä

Käsikirjoittajat tapasivat iltapalan äärellä

Sähkeet Uutiskomediashown syksyn esitykset starttaavat jo tällä viikolla yksityisesityksen merkeissä. Siksi käsikirjoittajaryhmä on pari viikkoa etuajassa päivittämässä syksyn showta, jonka viralliset esitykset alkavat 5. marraskuuta. Videomateriaalia on työstetty jo jonkin aikaa, samoin biisejä, mutta nyt on vielä käsikirjoituksen loppuhionta meneillään. 

Käsikirjoittajakokous yhdistettiin tällä kertaa harjoituksiin ja ilta-aikaan sijoittuessaan palaveriin piti miettiä muutakin tarjottavaa kuin kahvia ja croissanteja, niin kuin aamupäivätapaamisissa on ollut. Onneksi myyjäisistä jäi ylitse muutamia Hygge-teeleipä -pusseja ja keittoa vartenkin löytyi aineksia uunijuureksista, jotka oli pakastettu odottamaan jatkokäyttöä. Vinkiksi vain muillekin; erinomaisen täyteläinen ja iltapalaksi hyvin sopiva keitto syntyy, kun uunijuurekset kiehautetaan pehmeiksi ja yhdistetään kasvisliemikuution kanssa. Kun uunijuurekset ovat olleet hyvin maustetut, mitään muita mausteita ei tarvita. Näissä uunijuureksissa oli seuraavia aineosia:

porkkanoita

perunaa

lanttua

sipulia

punajuuria

Kaikki pyöriteltiin rypsiöljyssä ja maustettiin rouhitulla mustapippurilla, rosmariinilla ja ripauksella Herbamare-yrttisuolaa. Uunissa ne saivat olla puolisen tuntia 200 asteessa. Jos uunijuureksia jää yli, ne voi hyvin pakastaa ja käyttää keitonainesosina, kuten me tänään teimme. Jos niitä ei ole tarpeeksi, ne voi hyvin yhdistää esimerkiksi perunoihin, porkkanoihin ja muihin kasviksiin, jotka ensin keittää melko kypsiksi, ennen kuin lisää nämä uunijuurekset kattilaan. Lopuksi soseutus sauvasekottimella tai vastaavalla. Teeleivät on täydellinen kumppani keitolle, niistä lisää toisella kertaa! - Ja käsikirjoitus valmistui toivotulla tavalla! Nyt ei muuta kuin päiväkohtaisia vitsejä kirjoittamaan, Sähkeet Uutiskomediashow kun päivittyy ihan viime hetkeen asti.

 

Keittoa ja komediaa

 

Sähkeet Uutiskomediashow on yleensä ollut vain iltaesitys, mutta nykyään yleisö on mielellään liikkeellä myös päivällä. Uutta on myös tiistaipäivän suosio; ennen se ei olisi tullut kuuloonkaan! Aivan vasta perjantai-ilta oli yleisön ehdoton suosikki ja toinen harkinnanalainen oli pikkuperjantai eli keskiviikko. Vielä 1,5 vuotta sitten naurahdin, kun joku ehdotti tiistai-iltoja, mutta kas kummaa, ne ovatkin suosittuja! Jopa tiistai-iltapäivä, niin kuin tämän syksyn uutuudessamme. Meillä on ryhmämyyntinä Iloinen iltapäivä eli Keittoa ja komediaa tiistaisin klo 15-17. Vapautamme liput myyntiin myös yksityishenkilöille tällä viikolla. Sitten pääsee 35 eurolla katsomaan uunituoreen uutiskomediashown ja nauttimaan Veturitallien kuuluisaa suussasulavaa lohikeittoa tai paahdettua kurpitsakeittoa! 

Veturitallithan sijaitsevat ihan Triplan tuntumassa. Nyt tosin pilvenpiirtäjä Nolin rakennustyömaan takia joutuu hieman kiertämään, mutta kävely ei ole pitkä. Paikkana Veturitallit on aivan ainutlaatuinen. Se on Helsingin vanha ratapiha, rakennukset ovat punatiilisiä veturihalleja, eli komeita kaariovia riittää. Tässä kuva sisätiloista: 

Esitysten kannalta tila on mainio: Siellä on erikokoisia osia, joihin yleisö saadaan mukavasti omiin pöytiinsä. Tämä kuvassa oleva ravintolan puoli on auki klo 15-23, joten paikkaan voi jäädä fiilistelemään vielä esityksen jälkeenkin. 

Päädyimme alun perin Veturitalleille ikään kuin vahingossa. Oli marraskuu 2019.  Yllättävän tapahtuman takia saman ravintoloitsijan Sturenkadun ravintolaan aiottu esitys jouduttiin siirtämään yhden iltapäivän aikana Sturenkadulta tänne Veturitalleille. Se oli sinänsä vaativa tapahtumasarja, ei vain ravintolanväelle, joka toimitti valmiiksi tilatut ruuat Sturelta tänne toiseen ravintolatilaansa, tai meille, jotka muutaman tunnin aikana jouduimme tiedottamaan katsojille vaihtuneesta paikasta vaan ennen kaikkea niille noin sadalle henkilölle, jotka joutuivat etsimään uudet yhteydet Pasilaan Sturenkadun asemesta. Ryhmänvetäjät olivat onneksi todella tehokkaita ja saivat omat jäsenensä oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Ilokseni samoja katsojia on nähty vielä senkin jälkeen, eli tilanne taisi kuitenkin ratketa parhain päin. Veturitallien tunnelma tempaisee aina mukaansa, se on yksi Helsingin viehättävimmistä ravintolatiloista ja illasta tuli yhteisen kokemuksen myötä erityisen lämmintunnelmainen.

"Parasta on ollut kaikki" - keskustelutilaisuuksia Kansallisteatterissa

Kansallisteatteri on aloittanut keskustelutilaisuuksien sarjan Willensaunan uudessa kahvilassa. Kahvila avattiin vanhan Willensaunan näyttämön paikalla remontin jälkeen viime vuonna. Vaikka moni kaipaileekin persoonallista kulmikasta näyttämöä Pienen näyttämön vieressä, kahvilakin on viihtyisä. Sinne on rakennettu myös pieni esiintymislava. Tämän syksyn uutuus ovat näyttelijähaastattelut, joissa Kansallisteatterin johtaja Mika Myllyaho haastattelee näyttelijöitä.

Ensimmäisessä illassa kuultiin näyttelijä Paula Siimestä. Siimes on ollut Kansallisteatterissa 18-vuotiaasta asti päästyään harvinaiselle harjoittelijan paikalle silloisen johtajan Kai Savolan ehdotuksesta. Paula Siimes muisteli elävästi, miten Savola oli tullut avustajan tehtäviä tehneen 18-vuotiaan luokse ja sanonut: "Jos olen puheitasi oikein tulkinnut, et ole erityisen innostunut koulunkäymisestä." Savola oli ehdottanut, että Paula siirtyisi harjoittelijaksi. Kuten Paula Siimes sanoi, sille tarjoukselle oli mahdoton sanoa ei. 1980-luvun alussa Kansallisteatterissa oli vielä paljon legendaarisia näyttelijöitä, joiden kanssa työskentely oli hyvin opettavaista. Uransa aikana Siimes arvelee olleensa mukana sadoissa näytelmissä. Työ innostaa häntä edelleen ja kuten hän kiteytti: "Parasta on ollut kaikki." 

Yleisöä oli paikalla kolmisenkymmentä ja moni oli seurannut Paula Siimeksen uraa alusta asti. Esimerkiksi Kolme Iloista Rosvoa näytelmän rooli 1980-luvulta korkkiruuvikiharaisena Kamomillana ihastutti vieläkin esityksen muistavia katsojia. 

Mielenkiintoisia pointteja näyttelijäntyöstä oli esimerkiksi se, että Kansallisteatterin Suuri näyttämö on rakennettu siten, että siellä kuiskauskin kuuluu näyttämöön asti - ainakin jos näyttelijällä on puhetekniikka kohdallaan. Parhaillaan siellä pyörivässä Jäniksen vuosi -näytelmässä mennäänkin tällä perinteisellä tekniikalla ilman mikrofoneja.

Hienoa, että Kansallisteatteri on aloittanut nämä tilaisuudet Willensaunassa. Seuraavaksi näyttelijähaastattelusarjassa ovat vuorossa seuraavat henkilöt:

12.11. Pirjo Luoma-aho

20.11. Kristiina Halttu

27.11. Liisa-Maija Laaksonen

11.12. Timo Tuominen.

Haastattelijana toimii teatterinjohtaja Mika Myllyaho ja tilaisuus alkaa klo 17 ja on maksuton.

Willensaunassa on myös muuta ohjelmaa, mutta siihen en vielä ehtinyt tutustua. Ainakin lauantaiaamupäivisin näytti olevan jotain mielenkiintoista luvassa: näytelmien lukua pannukakkujen kera. Kuulostaa lupaavalta! Katsokaa lisää nettisivuilta:

 https://www.kansallisteatteri.fi/ohjelmisto/esitykset-a-o/kahvila-willensauna

Maalia pintaan ja on kuin uusi!

Jaksan vieläkin olla ilahtunut tuosta meidän mainoskyltistä. Se on aito Lohikarin kyltti ja peräisin varmaan 1980-luvulta. Sain sen kotini alakerrassa olleesta kampaamosta, jossa tehtiin remonttia. Kiltit remppamiehet olivat yllättyneitä kun rohkaistuin kysymään hintaa ja antoivat sen ilmaiseksi. Se olikin aivan hirveässä kunnossa, metallin värinen ja täynnä kolhuja. Koska olimme vasta aloittamassa toimintaa, meillä ei ollut heittää ylimääräisiä satasia uuteen kylttiin. Silloin (2015) ne maksoivat aika paljon, muistaakseni lähes 200 euroa. Nyt saattaisi saada jo edullisemminkin. Kyltti oli kuitenkin ehjä ja vakaa ja siksi olemme kolhuista huolimatta käyttäneet sitä. Uuden muovin ostimme siihen pari vuotta sitten ja se jo piristi ulkonäköä aika paljon. 

Tänä syksynä kuitenkin ennen Taiteiden yötä pinna paloi sen kolhuiseen ulkonäköön ja päätimme piristää pintaa. Löysimme mustaa metallimaalia noin kuudella eurolla Tokmannilta ja yhtenä perjantai-iltapäivänä sudin kyltin kadulla, jonka olimme peittäneet vanhoilla K-kaupan ruokapahvilaatikoilla.

Koska kaikki tehtiin varsin spontaanisti kesken työpäivän, en keksinyt muuta suojautumistapaa kuin pukeutua mustaan jätesäkkiin ja ottaa kengät pois (hellepäivä). Siinä sitten nopeasti maalasin kehikon. Kesäpäivänä se kuivui nopeasti ja maalasin sen kolme kertaa saman iltapäivän aikana. Ei ehkä täysin oikeaoppista, mutta siistiä jälkeä tuli! Nyt se näyttää ihan uudelta. Mainosarvo on Mechelininkadulla aika hyvä, sillä ohikulkijoita on usein aika paljon ja autolla ajavia aina hyvin paljon. Olemme pitäneet sitä iltaan asti ja käyn laittamassa rakkaan telineeni vasta yöksi sisään, ettei se joutuisi ilkivallan kohteeksi. Olenhan sen sentään omin käsin kauniiksi korjannut! 

Tänään editoidaan videoita

 

Sähkeet Uutiskomediashowssa videot ovat aika isossa osassa. Käsikirjoitusryhmässämme jotkut tuottavat videot itse, mutta joistain on vain idea ja silloin editointi tehdään erikseen. Tällä hetkellä käytämme Clipchampin maksullista versiota. Se on yllättävän toimiva ratkaisu, sillä videot siirtyvät toiminnolla pilveen, jossa eri henkilöt voivat editoida samaa videota tarpeen mukaan omista sijainneistaan käsin. Meillähän on käsikirjoittajia ympäri Suomen ja osa toimii ulkomailtakin käsin.

Tärkeää on lopulta toimittaa valmis video esim. Google Driven kautta ladattavaksi esityskoneelle. Harmillinen piirre Clipchampissa on se, että ainakaan minä en ole vielä keksinyt, kuinka pitää keskeneräiset työt tilillä tallessa niinä kuukausina, kun maksullista versiota ei ole tarpeen pitää voimassa. Entisessä Windowsin Elokuvakoneessa, joka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas lyhyiden uutistyyppisten videoiden editointiin, kuvat säilyivät tallessa, mikäli niitä ei poistanut omalta koneelta. Toki maksuton ohjelma pysyi koko ajan koneella tallessa. Samoin se ohjelma toimi jokaisen henkilökohtaisella koneella eivätkä muut päässeet muokkaamaan toisen tekemään videota.

Olen kuitenkin hyvin iloinen tästä Clipchampista, sillä se ei vaadi koneelta ihmetehoja videoiden käsittelyyn, toisin kuin esim. DaVinci Resolve, joka ilmeisesti olisi muuten hyvä editointiohjelma ja käsittääkseni siinä on hyvä ilmaisohjelmakin. Tässä meidän työssämme nopeus on kuitenkin a ja o ja silloin ei ole aikaa odotella videoiden latautumista mihinkään suuntaan, ei koneelle eikä ulos koneelta. Sähkeet päivittyvät usein viimeiseen asti ja niiden videomuoto pitää saada tarvittaessa kuntoon minuuteissa. Clipchampilla se on onnistunut parina viime vuonna hyvin. Windowsin Elokuvakoneesta en olisi mielelläni siirtynyt koskaan pois, mutta sitä ei ole tarjolla uudemmissa Windows-versioissa ja kauhukseni menin poistamaan sen päivityksen yhteydessä viimeisestä koneesta, jossa se vielä toimi. Eli Clipchampilla mennään, tänäänkin!

Tässä kuvakaappaus vuoden 2023 shown Euroopan kirjeenvaihtajamme insertin alusta: 

Karhu Töölössä! (klikkiotsikko, anteeksi)

 

Täällä Helsingissä on ollut viime päiviin asti vielä varsin kesäinen tunnelma, mutta tänään on aamusta asti näyttänyt syksyiseltä. Puutkin ovat lakanneet vihdoin tekemästä uutta vihreää ja ovat vaihtaneet värinsä aika näyttävästi ruskan eri sävyihin. Uutta ovat myös yöpakkaset. Niitä ei ole täällä tainnut vielä yhtään olla, mutta ensi yöstä saattaa tulla pakkasyö. Havahduin vasta pimeän tultua siihen, että auto pitää laittaa talvikuntoon siltä osin, että vaihdan ikkunanpesunesteeksi pakkasenkestävää ainetta.

 Auton ylläpito on yksi työläimpiä asioita shown tuottamisessa. Esityspaikkamme vaihtelevat; meillä on aina tavoitteena järjestää kauden esitykset vähintään kahdessa, mielellään kolmessa eri ravintolassa, koska yleisö mielellään valitsee eri vaihtoehdoista ja eri menuista ja toki myös asuu eri puolilla kaupunkia. Tänä syksynä esimerkiksi olemme sekä keskustassa Bottalla että Pasilassa Veturitalleilla. Osassa näistä ravintoloista on tekniikka valmiiksi, kuten Bottalla, mutta esimerkiksi Veturitalleille pitää roudata paikalle kaikki alkaen kaiuttimista, valoista, valotangoista, kajaritangoista, miksereistä, mikrofoneista ja videotykeistä. Tässä oma auto on todella hyödyllinen, etenkin kun se pienestä koostaan huolimatta on juuri sopivan kokoinen siihen, että sinne mahtuu kaikki tarvittava tekniikasta rekvisiittaan ja esitysvaatteisiin. 

Autosta on kuitenkin melko paljon vaivaa. Korona-aikana tuntui, että en edes käy missään muualla kuin vaihdattamassa renkaita siihen joko kesäksi tai talveksi tai pakollisissa huolloissa, katsastuksissa ja autopesuissa. Olen laskeskellut, että auton vuokraaminen tai lainaaminen aina esityspäiviksi tulisi suurin piirtein saman hintaiseksi kuin oman auton vuosittaiset maksut, ja lisäksi olisi vielä varaamisen vaiva. Nyt lähteminen keikoille nopeallakin varoitusajalla on mahdollista. Taksimatka Helsingin keskustaan Töölöstä voi sekin tulla aika kalliiksi, joten oma auto päihittää senkin. Mutta se ei tee sitä, etten minä autonomistajana ja Sähkeiden tuottajana olisi usein aika väsynyt pitämään esityksen lisäksi huolta siitä, että ajoneuvokin on kunnossa esityskauteen.

 Pahimmat painajaiset kaupungissa on aiheuttanut talvikauden lumisateet. Parkkipaikathan ovat tunnetusti silloin vähissä, joten autoa ei mielellään edes ottaisi pois omasta ruudusta, jos sen on onnistunut saamaan. On oikeasti riski, että illalla esityksen jälkeen sille ei enää parkkipaikkaa lumikinosten keskellä löytäisi. Lisäksi lumisessa kaupungissa ajaminen on painajaismaista. Olen vuosien varrella kehittynyt kaupunkiajossa melko taitavaksi, mutta esimerkiksi Kallion läpi ajaminen iltapäiväruuhkassa pimeänä iltana, on mielestäni todella vaarallista. Ei niinkään minulle ja kuljetettavilleni autossa, vaan kaikille kadulla liikkujille. Ilman heijastinta liikkuvat ihmiset, jotka hyppäävät kadulle usein aika arvaamatta esim. jonkun näköesteen takaa, kun oma huomioni on risteyksessä jakautunut eri ilmansuunnista tuleviin muihin autoihin, polkupyöriin ja sähköpotkulautoihin - silloin on suuri riski, etten havaitse risteyksen toisella puolen kadulle yhtäkkiä eteen astuvaa ihmistä. Siksi toivoisinkin kaikkien käyttävän heijastimia paitsi takissa, myös laukussa ja kengissä ja ihan kaikkialla. Niillä on uskomaton merkitys ihmisen näkymisen suhteen. Heijastimen voiman huomasin tänäiltanakin kävellessäni sieltä autoni luota: ihmettelin, että mikä on tuo pienen pieni olio, joka ylittää Tavaststjernankatua. Ihan kuin se olisi karhu! Ja olihan se, noin seitsemän sentin mittainen pikkukarhu: 

Ihana pikkukarhuheijastin oli pudonnut joltain. Laitoin Töölön kaupunginosan Facebook-ryhmään ilmoituksen löytyneestä heijastimesta, mutta jos joku lukija täällä tunnistaa sen omakseen, kommentoi tuohon alle, niin karhu pääsee takaisin takkiisi heilumaan.

Myyjäispäivä työhuoneella

Lauantaina meillä olivat työhuoneella ne Pienen pienet Sadonkorjuumarkkinat, joista viime viikolla kirjoitin.

Oli kiva tapahtuma, joskin täysin sisätiloissa, sillä sadekuuroja pyyhkäisi Töölön ylitse juuri silloin kun meidän olisi ollut tarkoitus seistä liikehuoneiston edessä myymässä. Onneksi lämpötila sisällä pysyi avoimesta ulko-ovesta huolimatta mukavan lämpimänä; kiitos sille uudelle kynnyspuulle, jonka asensimme pari viikkoa sitten. 

Ajatella miten kauan kesti tajuta, että työhuoneen syksyinen kylmyys johtuu liian matalasta kynnyksestä! Vieläkin ihmettelen, että tyydyimme siihen paleluun niin kauan. Viime talvena sisälämpötila lähestyi väliin 10 astetta. Tuijottelinkin usein tuulikaapin oven edessä oleva noin sentin korkuista rakoa ja ajattelin, että ei sille varmaan mitään muuta voi tehdä kuin viritellä kaikenlaisia mattoja viiman pitimeksi. Useampi vuosi siis meni ennen kuin ajatus lisäkynnyksestä tuli mieleen. Siinä on siis oikea kynnys, mutta jostain rakenteellisesta syystä johtuen (tämä talo on vuodelta 1939, ehkä siksi) tuulikaapin ovi on hieman sisempänä kuin kaapin kynnys ja siksi siihen jää harmillinen rako.

Ihmeellisesti lämpö alkoi pysyä sisällä, kun se alle seitsemän euroa K-raudasta maksanut lisäkynnyspuu saatiin paikoilleen - eikä sekään mitään erityistä taitoa vaatinut: liimasimme sen toistaiseksi vain Gorilla-teipillä - onko se tuttu teille muille? Itse olen tottunut käyttämään vain nk. jesaria eli sitä mustaa ilmastointiteippiä tai teatteriteippiä, niin kuin Clas Ohlsson sen joskus nimeää, melkein kaikkeen. Gorilla-teippi on kuulemma vielä pitävämpää ja tuntuukin toimivan hyvin kynnyksen pitäjänä. 

Nyt sisälämpötila on ollut mukavasti 20 asteen kieppeillä. Kun myyjäisissä meitä oli enemmänkin väkeä paikalla, se kohosi 22 asteeseen. Ehkä kiitos lämpöpatterina toimimisesta kuuluu tuolle kuvassa näkyvälle koiralle, joka on tuttu aiemmista päivityksistä jo vuodesta 2016 asti. Nanna-koira on meidän virallinen toimistokoiramme ja ehdoton magneetti näyteikkunassa. Kuinkahan monen korealaisen ja kiinalaisen turistin some-kuvissa hän onkaan näkynyt! 

 Mutta myyjäiset tosiaan sujuivat mukavasti ja Töölössä kasvaneet parveketomaatit kiinnostivat erityisesti. Myös Juureskeitto ja Hygge-teeleipä annospaketit menivät kaupaksi.

Anni Kuulan akvarelleja ja Mari Tolvanen-Arslanin keramiikkaa on vielä viikon ajan nähtävillä Mechelininkatu 47 näyteikkunassa. Toimistokoira Nanna pääsee vahtipaikalleen ikkunaan vasta sitten, kun omistajan taide on pakattu pois ja ikkuna on taas vapaa kadulla kävelijöiden tarkkailuun ja ohikulkevista koirista malttinsa menettämiseen. 

 

Keittoa ja komediaa - käsikirjoittajia tavattavissa!

Huh miten kiireinen onkaan viikko ollut! Myynti on alkanut käydä vilkkaana, etenkin Iloinen iltapäivä-esityksiin Veturitalleille. Siellä on marraskuisina tiistaina tarjolla lohikeittoa tai kurpitsakeittoa ja tietysti Sähkeet Uutiskomediashow 2024. Ilmeisesti on paljon ihmisiä, jotka tulevat mielellään teatteriin päivällä. Meistähän se on vain mukavaa ja toivomme tulevaisuudessa vielä lisäävämme näitä tiistai-esityksiä. 

Keittoteema jatkuu meillä työhuoneella, jossa on lauantaina 12.10. Pienen pienet Sadonkorjuumyyjäiset. Tervetuloa vain kaikki Helsingissä Sibeliuspuiston lähellä liikkuvat. Meillä on puoti auki klo 13-15 ja tarjolla on mm. juureskeittopusseja ja parveketomaatteja! Syy näille pikkumyyjäisille on parveketomaateissa, jotka yllättivät viljelijänsä (minut) tuottamalla kymmenittäin pieniä mutta tavattoman herkullisia tomaatteja. Nyt niitä on kypsynyt kymmeniä samanaikaisesti. Välttyäkseni yliannostukselta tomaattien suhteen ajattelin, että olisi kiva päästä osasta eroon. Kun tuttavapiirissä on vielä pari taiteilijaa, päätimme pitää ex tempore nämä pienet myyjäiset. Myynnissä on akvarelleja taiteilija Anni Kuulalta ja Mari Tolvanen-Arslanin keramiikkaa. Lisäksi myynnissä on tietysti Sähkeet Uutiskomediashow lippuja ja edullisia show&dinner -paketteja Bottalle ja Veturitalleille JA tietysti Iloinen iltapäivä-esityksen Keitto ja Komedia -lahjakortteja! 

Käsikirjoittajiakin on lupautunut paikalle, sillä käsikirjoituskokouksemme alkaa myyjäisten jälkeen. Tulkaapa siis moikkaamaan ja kuulemaan syksyn shown aiheista. Myös uusia poliittisia aiheita ensi vuoden showhun toivotetaan tervetulleeksi! 

 

Kortteliteatteri

Olemme taas järjestelleet työhuonettamme Mechelininkadulla siihen kuntoon, että siellä voisi aloittaa pienimuotoisia teatteriesityksiä. Ongelma on siinä, että 30 neliön työhuone on myös paikka, jossa säilytämme esim. esitysten rekvisiittaa ja puvustusta, joten liikoja tiloja ei ole. Kuitenkin tilassa on onnistuttu pitämään Taiteiden yön esitelmätilaisuuksia ja korona-aikana 2021 siellä tehtiin Sähkeet Uutiskomediashow 2021 striimilähetys joulunpyhinä. Seuraavana vuonna 2022 lähetimme myös Sähkeiden 5-v juhlaesityksen. Paikalla oli kourallinen yleisöäkin. 

Pienet pubien yhteydessä olevat teatteritilat ovat Euroopassa aika yleisiäkin. Esimerkiksi Lontoossa pyörii Canal Cafe Theatre -nimisessä pikkuteatterissa pubin yläkerrassa Sähkeiden jonkinlainen esikuva NewsRevue. Tanskassa puolestaan Teater Play sijaitsee pienehköissä tiloissa Amagerin kaupunginosassa vanhassa kiinteistössä.

 Siellä pyörii pieniä komediaesityksiä. Itse olemme nähneet siellä kahdesti Amager Revyen, joka on kaupunginosan oma revyyesitys. Meille suomalaisille revyyn sisältö jää usein aika käsittämättömäksi tietysti jo vain kielen takia (kouluruotsilla ymmärtää sentään jotain!) mutta myös paikallisten viittausten vuoksi. Onneksi yksi käsikirjoittajistamme, joka asuu Kööpenhaminassa, on pystynyt avaamaan meille jälkikäteen tekstien sisältöä. Nauramme sitten tunnin, parin viiveellä Amager Revyyn jutuille. Tässä videoita kesäkuiselta vierailultamme.