Maalia pintaan ja on kuin uusi!

Jaksan vieläkin olla ilahtunut tuosta meidän mainoskyltistä. Se on aito Lohikarin kyltti ja peräisin varmaan 1980-luvulta. Sain sen kotini alakerrassa olleesta kampaamosta, jossa tehtiin remonttia. Kiltit remppamiehet olivat yllättyneitä kun rohkaistuin kysymään hintaa ja antoivat sen ilmaiseksi. Se olikin aivan hirveässä kunnossa, metallin värinen ja täynnä kolhuja. Koska olimme vasta aloittamassa toimintaa, meillä ei ollut heittää ylimääräisiä satasia uuteen kylttiin. Silloin (2015) ne maksoivat aika paljon, muistaakseni lähes 200 euroa. Nyt saattaisi saada jo edullisemminkin. Kyltti oli kuitenkin ehjä ja vakaa ja siksi olemme kolhuista huolimatta käyttäneet sitä. Uuden muovin ostimme siihen pari vuotta sitten ja se jo piristi ulkonäköä aika paljon. 

Tänä syksynä kuitenkin ennen Taiteiden yötä pinna paloi sen kolhuiseen ulkonäköön ja päätimme piristää pintaa. Löysimme mustaa metallimaalia noin kuudella eurolla Tokmannilta ja yhtenä perjantai-iltapäivänä sudin kyltin kadulla, jonka olimme peittäneet vanhoilla K-kaupan ruokapahvilaatikoilla.

Koska kaikki tehtiin varsin spontaanisti kesken työpäivän, en keksinyt muuta suojautumistapaa kuin pukeutua mustaan jätesäkkiin ja ottaa kengät pois (hellepäivä). Siinä sitten nopeasti maalasin kehikon. Kesäpäivänä se kuivui nopeasti ja maalasin sen kolme kertaa saman iltapäivän aikana. Ei ehkä täysin oikeaoppista, mutta siistiä jälkeä tuli! Nyt se näyttää ihan uudelta. Mainosarvo on Mechelininkadulla aika hyvä, sillä ohikulkijoita on usein aika paljon ja autolla ajavia aina hyvin paljon. Olemme pitäneet sitä iltaan asti ja käyn laittamassa rakkaan telineeni vasta yöksi sisään, ettei se joutuisi ilkivallan kohteeksi. Olenhan sen sentään omin käsin kauniiksi korjannut! 

Tänään editoidaan videoita

 

Sähkeet Uutiskomediashowssa videot ovat aika isossa osassa. Käsikirjoitusryhmässämme jotkut tuottavat videot itse, mutta joistain on vain idea ja silloin editointi tehdään erikseen. Tällä hetkellä käytämme Clipchampin maksullista versiota. Se on yllättävän toimiva ratkaisu, sillä videot siirtyvät toiminnolla pilveen, jossa eri henkilöt voivat editoida samaa videota tarpeen mukaan omista sijainneistaan käsin. Meillähän on käsikirjoittajia ympäri Suomen ja osa toimii ulkomailtakin käsin.

Tärkeää on lopulta toimittaa valmis video esim. Google Driven kautta ladattavaksi esityskoneelle. Harmillinen piirre Clipchampissa on se, että ainakaan minä en ole vielä keksinyt, kuinka pitää keskeneräiset työt tilillä tallessa niinä kuukausina, kun maksullista versiota ei ole tarpeen pitää voimassa. Entisessä Windowsin Elokuvakoneessa, joka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas lyhyiden uutistyyppisten videoiden editointiin, kuvat säilyivät tallessa, mikäli niitä ei poistanut omalta koneelta. Toki maksuton ohjelma pysyi koko ajan koneella tallessa. Samoin se ohjelma toimi jokaisen henkilökohtaisella koneella eivätkä muut päässeet muokkaamaan toisen tekemään videota.

Olen kuitenkin hyvin iloinen tästä Clipchampista, sillä se ei vaadi koneelta ihmetehoja videoiden käsittelyyn, toisin kuin esim. DaVinci Resolve, joka ilmeisesti olisi muuten hyvä editointiohjelma ja käsittääkseni siinä on hyvä ilmaisohjelmakin. Tässä meidän työssämme nopeus on kuitenkin a ja o ja silloin ei ole aikaa odotella videoiden latautumista mihinkään suuntaan, ei koneelle eikä ulos koneelta. Sähkeet päivittyvät usein viimeiseen asti ja niiden videomuoto pitää saada tarvittaessa kuntoon minuuteissa. Clipchampilla se on onnistunut parina viime vuonna hyvin. Windowsin Elokuvakoneesta en olisi mielelläni siirtynyt koskaan pois, mutta sitä ei ole tarjolla uudemmissa Windows-versioissa ja kauhukseni menin poistamaan sen päivityksen yhteydessä viimeisestä koneesta, jossa se vielä toimi. Eli Clipchampilla mennään, tänäänkin!

Tässä kuvakaappaus vuoden 2023 shown Euroopan kirjeenvaihtajamme insertin alusta: 

Karhu Töölössä! (klikkiotsikko, anteeksi)

 

Täällä Helsingissä on ollut viime päiviin asti vielä varsin kesäinen tunnelma, mutta tänään on aamusta asti näyttänyt syksyiseltä. Puutkin ovat lakanneet vihdoin tekemästä uutta vihreää ja ovat vaihtaneet värinsä aika näyttävästi ruskan eri sävyihin. Uutta ovat myös yöpakkaset. Niitä ei ole täällä tainnut vielä yhtään olla, mutta ensi yöstä saattaa tulla pakkasyö. Havahduin vasta pimeän tultua siihen, että auto pitää laittaa talvikuntoon siltä osin, että vaihdan ikkunanpesunesteeksi pakkasenkestävää ainetta.

 Auton ylläpito on yksi työläimpiä asioita shown tuottamisessa. Esityspaikkamme vaihtelevat; meillä on aina tavoitteena järjestää kauden esitykset vähintään kahdessa, mielellään kolmessa eri ravintolassa, koska yleisö mielellään valitsee eri vaihtoehdoista ja eri menuista ja toki myös asuu eri puolilla kaupunkia. Tänä syksynä esimerkiksi olemme sekä keskustassa Bottalla että Pasilassa Veturitalleilla. Osassa näistä ravintoloista on tekniikka valmiiksi, kuten Bottalla, mutta esimerkiksi Veturitalleille pitää roudata paikalle kaikki alkaen kaiuttimista, valoista, valotangoista, kajaritangoista, miksereistä, mikrofoneista ja videotykeistä. Tässä oma auto on todella hyödyllinen, etenkin kun se pienestä koostaan huolimatta on juuri sopivan kokoinen siihen, että sinne mahtuu kaikki tarvittava tekniikasta rekvisiittaan ja esitysvaatteisiin. 

Autosta on kuitenkin melko paljon vaivaa. Korona-aikana tuntui, että en edes käy missään muualla kuin vaihdattamassa renkaita siihen joko kesäksi tai talveksi tai pakollisissa huolloissa, katsastuksissa ja autopesuissa. Olen laskeskellut, että auton vuokraaminen tai lainaaminen aina esityspäiviksi tulisi suurin piirtein saman hintaiseksi kuin oman auton vuosittaiset maksut, ja lisäksi olisi vielä varaamisen vaiva. Nyt lähteminen keikoille nopeallakin varoitusajalla on mahdollista. Taksimatka Helsingin keskustaan Töölöstä voi sekin tulla aika kalliiksi, joten oma auto päihittää senkin. Mutta se ei tee sitä, etten minä autonomistajana ja Sähkeiden tuottajana olisi usein aika väsynyt pitämään esityksen lisäksi huolta siitä, että ajoneuvokin on kunnossa esityskauteen.

 Pahimmat painajaiset kaupungissa on aiheuttanut talvikauden lumisateet. Parkkipaikathan ovat tunnetusti silloin vähissä, joten autoa ei mielellään edes ottaisi pois omasta ruudusta, jos sen on onnistunut saamaan. On oikeasti riski, että illalla esityksen jälkeen sille ei enää parkkipaikkaa lumikinosten keskellä löytäisi. Lisäksi lumisessa kaupungissa ajaminen on painajaismaista. Olen vuosien varrella kehittynyt kaupunkiajossa melko taitavaksi, mutta esimerkiksi Kallion läpi ajaminen iltapäiväruuhkassa pimeänä iltana, on mielestäni todella vaarallista. Ei niinkään minulle ja kuljetettavilleni autossa, vaan kaikille kadulla liikkujille. Ilman heijastinta liikkuvat ihmiset, jotka hyppäävät kadulle usein aika arvaamatta esim. jonkun näköesteen takaa, kun oma huomioni on risteyksessä jakautunut eri ilmansuunnista tuleviin muihin autoihin, polkupyöriin ja sähköpotkulautoihin - silloin on suuri riski, etten havaitse risteyksen toisella puolen kadulle yhtäkkiä eteen astuvaa ihmistä. Siksi toivoisinkin kaikkien käyttävän heijastimia paitsi takissa, myös laukussa ja kengissä ja ihan kaikkialla. Niillä on uskomaton merkitys ihmisen näkymisen suhteen. Heijastimen voiman huomasin tänäiltanakin kävellessäni sieltä autoni luota: ihmettelin, että mikä on tuo pienen pieni olio, joka ylittää Tavaststjernankatua. Ihan kuin se olisi karhu! Ja olihan se, noin seitsemän sentin mittainen pikkukarhu: 

Ihana pikkukarhuheijastin oli pudonnut joltain. Laitoin Töölön kaupunginosan Facebook-ryhmään ilmoituksen löytyneestä heijastimesta, mutta jos joku lukija täällä tunnistaa sen omakseen, kommentoi tuohon alle, niin karhu pääsee takaisin takkiisi heilumaan.

Myyjäispäivä työhuoneella

Lauantaina meillä olivat työhuoneella ne Pienen pienet Sadonkorjuumarkkinat, joista viime viikolla kirjoitin.

Oli kiva tapahtuma, joskin täysin sisätiloissa, sillä sadekuuroja pyyhkäisi Töölön ylitse juuri silloin kun meidän olisi ollut tarkoitus seistä liikehuoneiston edessä myymässä. Onneksi lämpötila sisällä pysyi avoimesta ulko-ovesta huolimatta mukavan lämpimänä; kiitos sille uudelle kynnyspuulle, jonka asensimme pari viikkoa sitten. 

Ajatella miten kauan kesti tajuta, että työhuoneen syksyinen kylmyys johtuu liian matalasta kynnyksestä! Vieläkin ihmettelen, että tyydyimme siihen paleluun niin kauan. Viime talvena sisälämpötila lähestyi väliin 10 astetta. Tuijottelinkin usein tuulikaapin oven edessä oleva noin sentin korkuista rakoa ja ajattelin, että ei sille varmaan mitään muuta voi tehdä kuin viritellä kaikenlaisia mattoja viiman pitimeksi. Useampi vuosi siis meni ennen kuin ajatus lisäkynnyksestä tuli mieleen. Siinä on siis oikea kynnys, mutta jostain rakenteellisesta syystä johtuen (tämä talo on vuodelta 1939, ehkä siksi) tuulikaapin ovi on hieman sisempänä kuin kaapin kynnys ja siksi siihen jää harmillinen rako.

Ihmeellisesti lämpö alkoi pysyä sisällä, kun se alle seitsemän euroa K-raudasta maksanut lisäkynnyspuu saatiin paikoilleen - eikä sekään mitään erityistä taitoa vaatinut: liimasimme sen toistaiseksi vain Gorilla-teipillä - onko se tuttu teille muille? Itse olen tottunut käyttämään vain nk. jesaria eli sitä mustaa ilmastointiteippiä tai teatteriteippiä, niin kuin Clas Ohlsson sen joskus nimeää, melkein kaikkeen. Gorilla-teippi on kuulemma vielä pitävämpää ja tuntuukin toimivan hyvin kynnyksen pitäjänä. 

Nyt sisälämpötila on ollut mukavasti 20 asteen kieppeillä. Kun myyjäisissä meitä oli enemmänkin väkeä paikalla, se kohosi 22 asteeseen. Ehkä kiitos lämpöpatterina toimimisesta kuuluu tuolle kuvassa näkyvälle koiralle, joka on tuttu aiemmista päivityksistä jo vuodesta 2016 asti. Nanna-koira on meidän virallinen toimistokoiramme ja ehdoton magneetti näyteikkunassa. Kuinkahan monen korealaisen ja kiinalaisen turistin some-kuvissa hän onkaan näkynyt! 

 Mutta myyjäiset tosiaan sujuivat mukavasti ja Töölössä kasvaneet parveketomaatit kiinnostivat erityisesti. Myös Juureskeitto ja Hygge-teeleipä annospaketit menivät kaupaksi.

Anni Kuulan akvarelleja ja Mari Tolvanen-Arslanin keramiikkaa on vielä viikon ajan nähtävillä Mechelininkatu 47 näyteikkunassa. Toimistokoira Nanna pääsee vahtipaikalleen ikkunaan vasta sitten, kun omistajan taide on pakattu pois ja ikkuna on taas vapaa kadulla kävelijöiden tarkkailuun ja ohikulkevista koirista malttinsa menettämiseen. 

 

Keittoa ja komediaa - käsikirjoittajia tavattavissa!

Huh miten kiireinen onkaan viikko ollut! Myynti on alkanut käydä vilkkaana, etenkin Iloinen iltapäivä-esityksiin Veturitalleille. Siellä on marraskuisina tiistaina tarjolla lohikeittoa tai kurpitsakeittoa ja tietysti Sähkeet Uutiskomediashow 2024. Ilmeisesti on paljon ihmisiä, jotka tulevat mielellään teatteriin päivällä. Meistähän se on vain mukavaa ja toivomme tulevaisuudessa vielä lisäävämme näitä tiistai-esityksiä. 

Keittoteema jatkuu meillä työhuoneella, jossa on lauantaina 12.10. Pienen pienet Sadonkorjuumyyjäiset. Tervetuloa vain kaikki Helsingissä Sibeliuspuiston lähellä liikkuvat. Meillä on puoti auki klo 13-15 ja tarjolla on mm. juureskeittopusseja ja parveketomaatteja! Syy näille pikkumyyjäisille on parveketomaateissa, jotka yllättivät viljelijänsä (minut) tuottamalla kymmenittäin pieniä mutta tavattoman herkullisia tomaatteja. Nyt niitä on kypsynyt kymmeniä samanaikaisesti. Välttyäkseni yliannostukselta tomaattien suhteen ajattelin, että olisi kiva päästä osasta eroon. Kun tuttavapiirissä on vielä pari taiteilijaa, päätimme pitää ex tempore nämä pienet myyjäiset. Myynnissä on akvarelleja taiteilija Anni Kuulalta ja Mari Tolvanen-Arslanin keramiikkaa. Lisäksi myynnissä on tietysti Sähkeet Uutiskomediashow lippuja ja edullisia show&dinner -paketteja Bottalle ja Veturitalleille JA tietysti Iloinen iltapäivä-esityksen Keitto ja Komedia -lahjakortteja! 

Käsikirjoittajiakin on lupautunut paikalle, sillä käsikirjoituskokouksemme alkaa myyjäisten jälkeen. Tulkaapa siis moikkaamaan ja kuulemaan syksyn shown aiheista. Myös uusia poliittisia aiheita ensi vuoden showhun toivotetaan tervetulleeksi! 

 

Kortteliteatteri

Olemme taas järjestelleet työhuonettamme Mechelininkadulla siihen kuntoon, että siellä voisi aloittaa pienimuotoisia teatteriesityksiä. Ongelma on siinä, että 30 neliön työhuone on myös paikka, jossa säilytämme esim. esitysten rekvisiittaa ja puvustusta, joten liikoja tiloja ei ole. Kuitenkin tilassa on onnistuttu pitämään Taiteiden yön esitelmätilaisuuksia ja korona-aikana 2021 siellä tehtiin Sähkeet Uutiskomediashow 2021 striimilähetys joulunpyhinä. Seuraavana vuonna 2022 lähetimme myös Sähkeiden 5-v juhlaesityksen. Paikalla oli kourallinen yleisöäkin. 

Pienet pubien yhteydessä olevat teatteritilat ovat Euroopassa aika yleisiäkin. Esimerkiksi Lontoossa pyörii Canal Cafe Theatre -nimisessä pikkuteatterissa pubin yläkerrassa Sähkeiden jonkinlainen esikuva NewsRevue. Tanskassa puolestaan Teater Play sijaitsee pienehköissä tiloissa Amagerin kaupunginosassa vanhassa kiinteistössä.

 Siellä pyörii pieniä komediaesityksiä. Itse olemme nähneet siellä kahdesti Amager Revyen, joka on kaupunginosan oma revyyesitys. Meille suomalaisille revyyn sisältö jää usein aika käsittämättömäksi tietysti jo vain kielen takia (kouluruotsilla ymmärtää sentään jotain!) mutta myös paikallisten viittausten vuoksi. Onneksi yksi käsikirjoittajistamme, joka asuu Kööpenhaminassa, on pystynyt avaamaan meille jälkikäteen tekstien sisältöä. Nauramme sitten tunnin, parin viiveellä Amager Revyyn jutuille. Tässä videoita kesäkuiselta vierailultamme. 

Käsikirjoituksen päivittämistä

Eilen oli jännittävä päivä, kun käsikirjoitusryhmä kävi läpi tämän vuoden käsikirjoituksen biisit. Sähkeet Uutiskomediashow 2024 sai ensi-iltansa jo toukokuussa Pasilan Veturitalleilla ja nyt aletaan valmistautua lisäesityksiin, jotka nähdään Veturitallien lisäksi Bottalla Helsingin keskustassa. Uutta materiaalia marras-joulukuun esityksiin on jo valmisteltu, mutta tarkoitus olisi käyttää keväältä kaikki laulut, mikäli ne ovat ajankohtaisia. Ja yllätys yllätys: ne olivat kestäneet hyvin aikaa! Vain yksi biisi täytyy vaihtaa - se keskittyi Euroviisuihin, jotka kieltämättä olivat toukokuussa ajankohtaisempi kuin nyt. Hallituksen leikkauksiin liittyvät teemat sen sijaan olivat ihan ennallaan, josta voisi näin kansalaisena olla pahoillaan, mutta käsikirjoittajana pakko olla tyytyväinen, että aiheet eivät ole vaihtuneet sen enempää. Hyvillä mielin lähdetään harjoittelemaan showta uudelleen kuntoon. Ja samalla jo vähän kootaan materiaalia ensi vuoden Sähkeet Uutiskomediashowhun. Muusikoltamme Jani Varpujärveltä on sinne jo saapunut kaksi uutta sovitusta, joiden tekstejä voi alkaa vähitellen työstää. 

Eipäs tirkistellä! - revyykirjojen näyteikkunanäyttely Taiteiden yössä

 

Olemme keskellä käsikirjoitusprosessia ja Taiteiden yö tulikin tänä vuonna aivan yllättäen; yhtäkkiä vain huomasimme, että olikin jo elokuu. Koska työhuoneemme on käsikirjoitukseen liittyvän materiaalin kuten taustakirjallisuuden vallassa, tuntui rasittavalta ajatukselta alkaa siivota kaikkea yleisöä varten Taiteiden yön ajaksi. Silloin tuli idea siitä, että mitä jos Taiteiden yötä vietetettäisiin tällä kertaa enemmän katutilassa. Kaksi vuotta sitten Terhi Forssénin runokirjan julkkareissa ohjelma onnistuttiin pitämään helteisenä iltana ulkona ja siitä jäi aivan unohtumattomia kokemuksia mieleen. 

Käsikirjoitusryhmälle on kerääntynyt iso pino kirjallisuutta liittyen pohjoismaiseen revyyseen. Kirjat ovat aika hauskan näköisiä ja tulikin ajatus siitä, että näitä voisi esitellä muillekin. Mukana on suomalaisesta revyystä Uuden Iloisen Teatterin taustalla olleista floorshow-ohjelmista tutut Marjatta Leppänen, Matti Kuusla ja Jukka Virtanen, vanha kuplettitähti J. Alfred Tanner, Punainen mylly, joka oli ensimmäinen suomalainen revyyteatteri sotia edeltävänä aikana, ja ruotsalaiset revyytähdet Povel Ramel ja Hasse Alfredson ja Tage Danielson. Tanskasta löytyy revyykirjallisuutta paljon, ja ruotsia osaavalta tanskan lukeminenkin käy melko helposti. Tähän näyttelyyn pääsivät Aage Stentoft, joka oli revyysäveltäjä, kirjoittaja ja tuottaja, ja Ulf Pilgaard, Cirkusrevyyn pitkäaikainen tähtiesiintyjä. 

Meillä ei ollut mitään tietoa siitä, kiinnostaako näyttely tavallisia helsinkiläisiä tai Taiteiden yön kävijöitä, mutta kuinka ollakaan, illan tullen kiinnostuneita alkoi pistäytyä ikkunaa katsomassa. Yhteensä näyttely tavoitti noin 30 aktiivisesti teksteihin perehtyvää katselijaa ja liki saman verran ohimennen ikkunaa vilkuillutta. Hanna Seppäsellä riitti kyselevää yleisöä. Yllättävän hyvin asiasta tietäviäkin löytyi, kuten pyöräilevä mies, joka ohi ajaessaan huikkasi ja kääntyi vielä takaisinkin: "Kato, Povel Ramel, se oli silloin tosi suosittu!"

Myös nettisivuillamme www.jubileekomedia.com kävijämäärä moninkertaistui näyttelyn alettua.

Marjatta Leppäsen elämäkerta "Hei, Marjatta Leppänen tässä!" löytyy myös kirjastosta, kerrottiin tälle ohikulkijalle. 

Näyttely iltavalaistuksessa. 

Kiinnostuneita katsojia on riittänyt vielä tälläkin viikolla, joten pidämme kirjat ainakin alkuviikon ajan ikkunassa. Sitten ne pitää varmaan ottaa pois, etteivät ne haalistuisi iltapäivän voimakkaassa auringonpaisteessa.

Tässä vielä näyttelyn koonneen Hanna Seppäsen kirjoittamat esittelytekstit. 

Kirjalista revyykirjoista lisätään jossain vaiheessa. 

Marjatta Leppänen on Suomen kirkkain revyy-artisti. Ensimmäisen yhden naisen shownsa Tällainen olet mies hän teki Ravintola Adloniin 1968 ja tähditti siitä lähtien ravintolashow-ja revyynäyttämöitä.

Harry Röneholm viihtyi 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla kaikissa revyykatsomoissa ja piipahti joskus itsekin lavalla. Röneholm on tallentanut ainutlaatuisia muistoja esityksistä ja tuntemistaan revyytähdistä sekä Suomessa, muissa pohjoismaissa että Saksassa.

J. Alfred Tanner (1884 – 1927) oli 1900-luvun alun suosituimpia revyy- ja varieteeartistejamme.Tanner parodioi esityksissään eri ammattikuntien edustajia ja poliittisia tapahtumia. Monet Tannerin kupletit ovat yhä tuttuja kuten Kulkurin valssi ja Mamman kultapoika.

Ossi Elstelän revyyteatterit Iloinen teatteri (1945 – 1946) ja Punainen mylly (1946 – 1966) onnistuivat tekemään pilaa ja naurattamaan yleisöä vaikeina vuosina Neuvostoliiton, Valvontakomission ja kotimaisten kommunistien puristuksissa.Vitsit uusista vallanpitäjistä sulkivat ensimmäisen teatterin, mutta jälkimmäinen ”pyöri sittenkin”1960-luvulle saakka siihen kohdistuneesta kohtuuttomasta verotuksesta huolimatta.

Hasse Alfredson (1931 – 2017)ja Tage Danielsson (1928 – 1985) ovat Ruotsin viihdehistorian rakastetuimmat tekijät näyttämöllä, radiossa, televisiossa ja elokuvissa. ”Hasseåtagen” huumori on älykästä, kekseliästä, humaania ja riemastuttavan luovaa. Hasse ja Tage käsikirjoittivat, ohjasivat, esittivät ja tuottivat monenlaisia revyitä: Sadan esiintyjän revyyspektaakkelin jälkeen he saattoivat tehdä kahdestaan kahden miehen shown satamakuppilaan.

Pianisti ja vapaaherra Povel Ramel (1922 – 2007) käsikirjoitti, sävelsi ja esiintyi itse. Knäppuppgänget- nimiset revyyesitykset vetivät tuhansittain ihmisiä katsomoon lähes vuosittain 1950- 1970-luvuilla. Suosittuja olivat myös hänen ravintola-ohjelmansa Bernsin salongissa, Tukholmassa. Povel Ramel sai alun perin innostuksensa Lontoon Palladium Teatterin esityksistä, mutta Ramelin jazzahtavien sävelmien suosio perustuu ennenkaikkea ruotsinkieliseen sanaleikittelyyn.

1900-luvun ensimmäisen puoliskolla Ruotsissa oli kaksi revyycharmööriä Ernst Rolf ja Karl Gerhard. Gerhard tuli Rolfin seuraajaksi Tukholman Fenix-teatteriin, jossa Gerhard debytoi revyyesiintyjänä 1919. Heidän välillään oli kilpailuasetelma koko 1920-luvun. Rolfin kuoleman jälkeen 1932 Gerhard nousi kiistattomasti Ruotsin revyykuninkaaksi. Muistelmissaan hän kertoo myös kohtaamisistaan Rolfin kanssa sekä urastaan ja elämästään.

Tanskassa revyy on ollut hyvin suosittua yli sata vuotta. Maassa on tällä hetkellä yli 20 ammattimaisesti toimivaa revyytä. Tanskassa myös opetetaan lapsille revyyntekemistä, alan yhdistys edistää alan etuja yhteiskunnassa ja museossa voi tutustua tanskalaisen revyyn historiaan.

Ulf Pilgaard (1940 - ) on tanskalaisen revyymaailman viime vuosikymmenten tunnetuin nimi. Pilgaard jäi eläkkeelle maan suurimmasta revyystä kolme vuotta sitten.

Aage Stentoft (1914 – 1990) oli tanskalainen revyysäveltäjä, -ohjaaja- ja -tuottaja. Stentoft teki yli 700 sävelmää, joista monet ovat nykypäivänäkin monille tanskalaisille tuttuja. Stentoft ja tuottaja Stig Lommer kävivät vuosia keskinäistä kilpailua revyillään, kunnes he yllättäen yhdistivät voimansa ja tuottivat esitykset yhdessä.

Vuonna 2025  90 vuotta täyttävä Cirkusrevyen on Tanskan vanhin yhä toimiva revyyteatteri. Noin 100 000 vuosittaisella katsojallaan se on myös maan revyistä suurin. Cirkusrevyenin teltan lavalla ovat vuosien saatossa esiintyneet esim. maailmankuulu koomikkopianisti Victor Borge ennen kun hän pakeni natsimiehitystä Suomen kautta Yhdysvaltoihin ja tanskalaisten rakastama koomikko Dirch Passer (1926 – 1980)

Taiteiden yö 2024 lähestyy!

 

Helsingissä lähestyy Taiteiden yö, joka meille Sähkeet Uutiskomediashown tekijätiimissä toimii syksyn starttina monella tapaa. Lipunmyynti syksyn esityksiin käynnistyi 1.elokuuta. ja nyt aletaan päivittää vuoden showta syksyä varten. Harjoitukset aloitetaan syyskuun aikana.

Taiteiden yönä Sähkeet on avannut ovensa taiteille: ensimmäisenä vuotena 2018 Mechelininkadun Showroom muuttui akvarelliateljeeksi, jossa taiteilija Anni Kuula maalasi yleisön pyynnöstä eläinaiheita. Seuraavana vuonna jatkettiin keramiikan merkeissä ja keraamikko, taiteilija Mari Tolvanen toi dreijan Showroomin edustalle. Keramiikasta innostuneet pääsivät kokeilemaan ruukkujen tekemistä kauniissa loppukesän illassa.

Korona-aika laittoi myös Taiteiden yön tauolle ja vuosina 2020-2021 jäi taiteet elokuussa kokematta. Elokuussa 2022 oli vuorossa runoilija Terhi Forssénin runokokoelma Sinä olet ääni minä olen hiljaa julkaisutilaisuus. Sähkeiden esiintyjä Hanna Seppänen juonsi tilaisuuden ja haastatteli runoilijaa, jonka jälkeen Terhi Forssén luki runojaan. Tilaisuus myös striimattiin Facebookin kautta kauempana oleville runouden ystäville.

Viime vuoden Taiteiden yössä lähdettiin äänitaiteen puolelle. Aiheeksi valikoitui esitelmä Knalli ja sateenvarjo -kuunnelmasarjasta, jonka jälkeen halukkaat pääsivät nauhoittamaan omia Knalli ja sateenvarjo -kohtauksia Jubilee Komedian podcast -laitteistolla. Yleisöä oli niin paljon, että osa joutui kääntymään ovelta pois.

Mutta mitä onkaan luvassa tänä Taiteiden yönä? Pian se selviää! Showroomille on kuljetettu iltaan liittyvää materiaalia jo parin päivän ajan. 

Taiteiden yö on Helsingissä 15.8.2024.

 Katso ohjelma täältä:

https://helsinkifestival.fi/taiteidenyo/

Esityskausi alkamassa!

 

Paljon on maailmassa tapahtunut sen jälkeen, kun viimeksi tätä blogia päivitimme! Oli ollut hienoja esityskausia 2018 ja 2019, jolloin oli niin kiireistä, ettei blogia ehtinut päivittää. Sitten iskikin pandemia ja vuonna 2020 oli vaikeaa edes ajatella aiempia vuosia, jotka olivat täynnä täpötäysiä katsomoita, tiiviitä harjoitustunteja ahtaalla treenikämpällä, puhumattakaan ulkomaan matkoista toisiin esityksiin (mitä viruksia sieltä voisikaan saada, hui!). Sittemmin maailma alkoi normalisoitua. Syksyllä 2021 saimme vihdoin pidettyä vuodelle 2020 aiotun esityksen, vaikka yleisö piilottelikin maskien takana ja sisään ravintolaan päästiin vain koronapassilla (muistatteko, haha!) 

Keväällä 2022 pääsimmekin jo matkalle Tanskaan, mitäpä muutakaan kuin käyttämään talvella 2019 ostettuja revyylippuja. Korona ei kuitenkaan jättänyt vielä revyymaailmaa rauhaan, vaan Cirkusrevyen 2022 esityskautta jouduttiin siirtämään, kun Lisbet Dahl, pääesiintyjä, oli saanut - minkäpä muunkaan kuin koronatartunnan. Näimme kuitenkin Odensen uuden ison kokoluokan revyyn ja uuden tuttavuuden Amager Revyyn, joka on Kööpenhaminan eteläisen kaupunginosan Amagerin oma paikallisrevyy. 

Syksyllä 2022 ajat olivat sekä Ukrainan sodan, inflaation että taas päätään nostelleen koronan takia sen verran sekavat, että uutta revyytä päätettiin siirtää seuraavaan kevääseen 2023. Keikkoja sen sijaan teimme pienemmille porukoille, mm. Kirjan talolla Siltasaaressa olimme ensi kerran sitten syksyn 2015, jolloin kaikkien aikojen ensimmäinen Sähkeet Uutiskomediashow sai siellä ensi-iltansa.

Keväällä 2023 alettiin harjoitella toukokuun esitystä tuttuun paikkaan Veturitalleille Pasilaan. Valitettavasti korona ei vieläkään jättänyt maailmaa eikä tekijäryhmääkään rauhaan, vaan iski koko porukkaan kolme viikkoa ennen ensi-iltaa. Ihmeen kaupalla kuitenkin toivuttiin esityskuntoon ja vuoden 2023 ensimmäinen esitysjakso saatiin vedettyä Pasilassa kunnialla. Lisäesityksiinkiin syksyllä riitti hyvin väkeä myös ja Bottan tunnelmallinen Tina-klubi tuli korkattua viime syksyn esityksillä.

Kevät 2024 saatiin nauttia esityskaudesta ilman koronahuolia ja nyt ollaankin myymässä lippuja kovaa vauhtia syksyn lisäesityksiin. Maailman tapahtumissa on riittänyt jutun aihetta ja käsikirjoitustiimimme on päässyt uusiin sfääreihin juttujen päivittyvyydessä. Paljon on aihetta nauruun, ja se on se mikä tekee elämästä elämisen arvoista, niin kuin yhdessäolo ja yhdessä viihtyminen. Täällä ollaan taas raportoimassa revyyn tekemisestä ja aiheista sen ympärillä!